sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Sunnuntailenkkiä

Tänään lenkkeiltiin taas ihan ihmisten ilmoilla, Jyväsjärvellä. Oodi seurailee hienosti ja pysyy hyvin matkassa mukana, ja neiti onkin osoittautunut alun irtipitämisjännityksestäni huolimatta kuitenkin niin kontaktinhakuiseksi pennuksi, että ollaan tässä lähelläkin leikitty pihalla ihan irti. Ei ne pennut tosiaan kauas halua lähteä, nyt sen tiedän. Parkkipaikalla ei edelleenkään ilman hihnaa juuri rymytä, mutta mm. takkoja myyvän talon takana on suojainen takapiha, jossa tykätään käydä lumipeuhaamassa. Hihnaharkat jatkuvat toki myös vähitellen.

Ruoka, ulkoilu ja leikki maistuu ja Oodi on kaikin puolin fiksu ja ihana tyyppi, ei mitenkään puolueellinen mielipide ole tämä... ;) Neiti on myös melkoinen lähellänuhjustaja, vaikka yksinolokin sujuu jo ihan huippuhienosti! Oodi tykkää myyhnätä jaloissa, touhuta yhdessä ja tutustuu iloisesti kaikkiin uusiin ihmisiin ja koiriin. Hihnassa tätä maailman rakastamista vaan yritetään rajoittaa!

Vähän tämän päivän tunnelmia:


Mahaan asti lunta ja kameran väriasetukset pielessä


Paimensukuinen linssikoira, poseeraa kun otat kameran esiin


Nams, kylläpä maistui!

perjantai 29. tammikuuta 2010

S2 opiskelija Oodi


"Häh?"


"Tääh?"


"En mä noin pitkiä selityksiä tajua! Palataan siihen OLE HYVÄ -juttuun. Se on mun lemppari."

torstai 28. tammikuuta 2010

Kommentointi käytössä kaikille!

Huomasin, että blogin asetuksissa olin tietämättäni estänyt kirjautumattomien käyttäjien kommentoinnin. Nyt senkin pitäisi olla mahdollista, eli tervetuloa kommentoimaan! :)

Pentutreffit, jihaa!


Oodi pääsi tänään leikkimään Ritan kanssa. Ihana Rita, 12 viikkoinen bordercollie-mäyris-beagle mix ja Oodi pitivätkin yllä melkoista meininkiä ja nauttivat täysillä leikeistä! Aluksi neitejä vähän jännitti, Rita tarkkaili tilannetta portailta ja Oodinen häsväsi ihmisten jaloissa eikä ollut huomaavinaankaan että toinenkin pentu oli lähistöllä. Mitäs sitä nyt koirista kun ihmisiäkin on lähellä :D Kun itse menin tervehtimään Ripsukkaa, uskaltautuivat neitosetkin lähikontaktiin ja sen jälkeen ilo olikin ylimmillään :) Eikä Oodi jäänyt vähän vanhemman pennun rinnalla yhtään jalkoihin vaikka kuvissa näyttääkin että neiti olisi koko ajan altavastaajan asemassa, Oodi osoitti taas olevansa rohkea ja tomera lapinkoiranalku! Ja äänekäs... Tytöt voisi tämänpäiväisen perusteella ilmoittaa vaikka vapaapainiseuraan! Pian uudestaan, josko silloin saisi otettua hienompia kuviakin. Tässä kuitenkin vähän tunnelmia:


"Leikitään!"


Oikea suora


"Hurrrrrjaaa!"


Boing!


"Vinttikoirat" vauhdissa


Pari sekuntia paikallaan


Ja taas mennään

Nyt täällä on niiiiiiiiin väsynyt pieni koira <3

tiistai 26. tammikuuta 2010

Draamailua ja kakanpiilotusta

Oodi on nimensä veroisesti välillä yhtä oodia koko neiti :) Tyypin repertuaarista löytyy jo nyt jos minkälaista äännähdystä, joten välillä tuntuu siltä että Oodi yrittää opetella puhumaan suomea ihan vaan väärinymmärrysten välttämiseksi, hih!

Ollaan hihnalenkkeilty pieniä hetkiä kerrallaan, pisin matka on varmaan korttelin ympäri. Vielä tässä vaiheessa kun Oodi on niin pieni, olen ajatellut että pennun täytyy saada tutustua ja haistella ympäristöä rauhassa, vetämättä toki. Tasaista kävelyvauhtia ehditään mennä myöhemminkin! Ääntelemiseen tämä hihnalenkkeily liittyy siten, että Oodi muistuttaa äänellään olemassaolostaan monesti myös hihnan päässä. Neiti välillä pöhkii ja haukkuu milloin millekin liikkuvalle. Nyt onkin sopiva aika aloittaa namien avulla ohitusharjoitukset ja riittää-käsky ettei räpätäti pidä turhaa melskettä lenkeillä jatkossa. Helpointa tuo on kitkeä pois tässä vaiheessa kun haukkuminen ei ole vielä tapa vaan jännityksen ja innostuksen tuotosta, luulisin. Haukkua toki saa, mutta ei ns. "turhissa tilanteissa" eikä liikaa. Ehkäpä opetellaankin haukkumaan (myös) käskystä!

Ai niin! Tässä yksi päivä käveltiin ohi pihasta, jossa oli narulla kiinni rauhallinen labbis (tätä epäilen vahvasti labbikseksi vaikka se naapurin pentu osoittautukin amstaffiksi ja kai se isompikin sitten amstaffi on, hups). Labbis hengaili pihalla täysin rauhallisena ja tuijotteli Oodia pohdiskelevasti. Oodi jähmettyi ensin paikoilleen, ja kun sanoin reippaasti että mennään, niin neiti heittäytyi selälleen ja huusi kuin päätä olisi leikattu, vaikka labbis ei lähestynyt pihasta askeltakaan meitä kohti. Etenin itse vähän eteenpäin kun hihna antoi myöten ja kannustin Oodiakin vaan jatkamaan namin avulla. Päästiinkin eteenpäin, ja kun oltiin turvallisen välimatkan päässä niin Oodi haukkui melkoisen tiukan kuuloisesti :D

Oho, Oodi kunnostautui taas siivouksessa! Olen siivoillut neidin jätökset sisältä vähin äänin mutta ilmeisesti turhan nopeasti. Oodin muutamat "konvehdinsyöntiyritykset" olen enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi keskeyttänyt jätä-käskyllä ja kiinnittänyt Oodiksen huomion muualle ja ilmeisesti tämä on tehonnut. Tätä kirjoittaessani nimittäin ihmettelin, että mitä kummaa neitonen kohkaa makuuhuoneen puolella. Siellähän tämä piilotteli toista kauempaa raahaamaansa kikkarettaan parhaillaan lattialla olevan peiton sisälle :D Poissa silmistä, poissa mielestä! Taiteltu päiväpeitto on ollut Oodille petinä, mutta mitään pesää siitä ei ole muodostunut, taitaa viileämmällä lattialla olla mukavampi nukkua. Oodi ilmeisesti ajatteli ottaa sen hyötykäyttöön, mutta nyt se menee kyllä pesuun! Jatketaan siis vahinkojen "ignooraamista" ja ulko-osumien kehumista ettei ylläreitä löydy jatkossa vaikka sohvan raoista...

Jopas tuli tekstiä, ensi kerraksi kunnostaudun taas kuvien ottajana!

lauantai 23. tammikuuta 2010

Pakkasriemua!

Päädyttiin Oodin kanssa ulkoiluasioissa hihnaan tai irti olemiseen. Liina tahtoo sotkeutua pikkuotuksen jalkoihin ja muutenkin tuntuu että viiden metrin liinalla on sama vaikutus kuin fleksillä, niskaan tulee kohtuutonta rasitetta jos neitokainen pongahtelee ympäriinsä eikä Oodi saa tuntumaa siihen, kuinka pitkä naru oikeasti on. Eikä hihnassa olemisen kuulu olla kurja juttu. No, taas virheestä opittiin! Voidaan hyvin ulkoilla hihnassa pentunakin kun Oodi pääsee kuitenkin leikkimään ja kulkemaan myös irti. Tyhmää vaan näin hiihtoaikaan kun niin monissa paikoissa on ladut eikä koiran kanssa voi siellä kulkea, mutta nauttikoot hiihtäjät nyt talvesta kun sellainen kerrankin on :)

Oodilla oli taas tänään luupäivä. Minulla on aikomuksissa opettaa Oodille, että oikeita luita syödään pyyhkeen päällä, mutta toistaiseki ollaan tehty niin että Oodi massuttaa niitä rajatussa tilassa. Siitä sitten pienennetään vanhan pyyhkeen/vanhan lakanan päälle jahka tässä keretään. Kivempi sitten kun on matot ja muut lattialla niin veristä luukönttiä ei tarvitse joka paikassa pyöritellä. Hurjaa on tuo pienen pennunkin luun syönti, äskenkin Oodi hotaisi ensin luun ihan mahdottoman nopeasti eikä malttanut juurikaan sitä pieniä. Arvaatte että emäntää vähän hirvitti. Tämän takia moni koiranomistaja varmaan arkailee antaa koiralleen luita kun onhan se aika karun näköistä kun se melkein kokonaisena mahaan menee!!! No, niin kuin aavistelinkin, hetken päästä tuli melkoisen iso oksu ja luu sen mukana. Tämän jälkeen neiti malttoikin sitten pureskella herkkunsa kunnolla... Huh huh. Ajan myötä pentukin varmaan oppii syömään maltillisemmin, ja luun syöntiähän täytyy joka tapauksessa valvoa! Koska Oodi on kuitenkin syönyt luita pienestä pitäen, uskallan niitä antaa vaikka se nyt aluksi hurjalta näyttäisikin. Pysyy kakka kovana sitten isompanakin, kun kaiken maailman risuja ei enää tarvitse mahaan asti pilkkoa ;)

Lopuksi vähän talvisia kuvia niin uuden oranssin, kevyen hihnan kanssa kuin ilmankin:


"Tää on se koiranpentuilme mistä ne kaikki kohkaa!"



"Mä tuun, sitä sydäntä tänne ja heti!


Lumimuurin vartija ja masun alle sotkeutunut uusi hihna

torstai 21. tammikuuta 2010

Viikko/Week/Vecka

Tunnilleen tasan viikko sitten kotiuduttiin Oodin kanssa!

Oodi opettaa minua joka päivä niin kuin koiranpentu vaan voi. Neiti esimerkiksi lukee minua tosi tarkkaan enkä todellakaan voi huijata esittämällä tosi iloista vaikka oikeasti ärsyttäisi. Huisia, en ole ennen asiaa tajunnut koirien kanssa puuhatessa. Esimerkiksi ulkoillessa on vaan pakko hengittää syvään ja rentoutua jos mielii saada pienen kivensyöjän luokseen, oli kuinka huono hetki hyvänsä. Vaatii tosi paljon harjoitusta meikäläiseltä!!! Tänään tosin huomattiin että keitetyn possunsydämen palat auttaa myös kovasti asiaa... AISULLAOLINIITÄmätuunmätuunmätuuntässämäoonboingboingboing!


Oodi istuu, hieno tyttö! Niin ja kamala sohvankulma, joka ei ole Oodin tekosia :D

Oodi oli tänään kokonaiset neljä tuntia yksin ja tosi hienosti meni! Kurja asia koiran elämässä on, ettei omaa laumaa voi aina ihan 24/7 vahtia, mutta onneksi on turvallinen koti jossa voi kölliä yksikseenkin. Sillä köllimistähän varsinkin pienen koiran elämässä riittää!

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Humps...

Meillä pelätään. Järjestelin kirjahyllyä ja Oodi tohotti siinä lähistöllä. Onnistuin tiputtamaan hyllystä pahvisen, kevyen laatikon joka tietysti läiskähti ihan suoraan Oodin lähelle, taisi jopa vähän osua. Neiti tietty pelästyi, ja ryntäsi makuuhuoneeseen. Kävin tarkastamassa ettei vaan sattunut mitenkään, ei onneksi. Kuitenkin joku trauma tuosta nyt taisi jäädä kun äsken tippui lompakko lattialle ja neiti painatti suoraan makkariin. Harmittaa, mitenköhän Oodi pääsisi tästä nyt yli... Kun ulkonakin jos joku tippuu kun Oodi on irti niin neiti on pian kadoksissa kun lähtee litomaan :( Haukottelin, eli yritin käyttää rauhoittavaa signaalia, yritin olla mahdollisimman normaali ja kaikkea mutta ei ollut ilmeisesti kovin menestyksekästä. Voihan kura.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Suomalainen koira, suomalainen maito(purkki)


"Huoh. Mä en vaan saa tätä auki..."

maanantai 18. tammikuuta 2010

Oodi yksinololle!

Tänään koettiin suuri hetki. Siihen valmistauduttiin "välinpitämättömyydellä ja väsytyksellä". Aamulla herättiin, syötiin ja touhuttiin, Oodi otti torkut, käytiin jäällä, syötiin ja touhuttiin KUNNES tidididii Oodi väsähti ja kävin parin tunnin luennolla yliopistolla niin että neiti jäi yksikseen.

Jätin Oodille sallittua revittävää ja leluja muiden hyödykkeiden (peti, vesi, pissipaikka) ohella, ja peukut pystyssä poistuin kotiovesta. Kun tulin takaisin, oli näköjään leikitty, syöty, ratkottu talouspaperirullahylsyn sisällä olleen mahapullan arvoitus ja ilmeisesti myös nukuttu menestyksekkäästi. Kukaan ei ole tullut ainakaan vielä laittamaan meitä häätöäänestykseen, tosin talokin taitaa olla aika tyhjillään, mutta silti! Todennäköisesti Oodi on vähän koklannut että tulisinko takaisin jos pienesti/suuremmin vinkkaroisi, mutta tarttunut sitten muihin aktiviteetteihin. Kun tulin, yllätin Oodin pötköttelemästä rauhallisesti.

Tästä on hyvä jatkaa yksinolotreenejä :)

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Leikkiä, luita ja lenkkeilyä!

Ollaan keretty tänään jo tehdä kaikenlaista vaikka kello ei ole kolmeakaan! Kun herää ajoissa niin ehtii :) Oodi on muuten aivan ihana unikaveri, nukkuu nätisti sängyn vieressä pedillään tai sängyn alla ja yöllä heräillessään leikkii itsekseen hipihiljaa, käy sanomalehdellä pissillä ja palaa takaisin nukkumaan. Tai ainakaan minä en ole herännyt Oodin öisiin puuhiin kertaakaan. Vielä.


"Mahdun vielä myös tänne nukkumaan!"

Tajusin että ei pentu siitä pilalle mene, jos joudutaan ulkoilemaan liinassa. Kunhan se liina ei ole ainoa kontakti meidän välillä! Tästä valaistuneena käytiin harjoittelemassa pienesti takatila-autoilua ja mentiin volkkarilla Tuomiojärvelle ulkoilemaan ja ihmettelemään hiihtäjiä. Oodi ulkoili muiden kulkijoiden lähellä liinassa, mutta järvellä kauempana hiihtäjistä harjoiteltiin luoksetuloa herkkujen avulla ihan irtikin. Taidetaan käydä useamminkin tuolla! Oodi haluaisi häntä heiluen tutustua ihan kaikkiin vaikka välillä ihan täriseekin kun on niin mahdottoman jännää!


"Viik viik viik! Vähän itkettäväistä tää homma, mutta kun menee pötkölleen ni on paljon kivempi matkustaa. Tylsää kun täällä pitää olla ihan yhyyyksin! No, mee sit jo ajaan jos on kerta pakko!"

Nähtiin muuten eilen 12 viikkoa vanha tanskandoggipentu joka asuu tuossa vastapäisessä talossa, satuttiin pihalle samaan aikaan. Pennut hetken ihmettelivät siinä toisiaan, taidettiin saada uusi kaveri! Uudella kaverilla on myös isoveikka/sisko, ihan aikuinen tanskis ja ehkäpä sitten kun rokotukset on kunnossa niin leikitään sitten senkin kanssa :) Molemmat uudet tuttavuudet vaikuttivat tosi kivoilta ja kilteiltä. Laitoin myös alakerran ilmoitustaululle lapun, jossa infosin naapureita pennusta ja pyysin ottamaan yhteyttä jos Oodi metelöi yksinään. Ainakin pihalla ollaan saatu osaksemme hymyjä niin eiköhän tämä yhteiselo naapureidenkin kanssa lähde sujumaan!


Liinaulkoilua hiihtäjiä ihmetellen

Annoin Oodille yhden Johannan antamista Ihan Oikeista Luista ja jopas se maistuikin! Sen jälkeen neitiä väsyttikin niiiiin kovasti että pääsin käymään siellä kaupassa ilman draamailua. Oodi taisi nukkua ihan koko ajan enkä ollut poissa kuin reilu 20min mutta eikös sekin lasketa ihan onnistuneeksi yksinoloksi! Ja onhan tuokin kunnioitettava aika pienelle koiralle, vaikkakin nukkuvalle sellaiselle.

Ollaan ihan että jee! Ja Oodi taitaa nähdä unia siitä luusta, maisk maisk maisk.

lauantai 16. tammikuuta 2010

"Tervetuloa korjaamaan mädännyttämääsi satoa!"

Otsikko on lainaus Kotikadusta ja toivotaan ettei se liiemmin liity mun ja Oodin tulevaisuuteen :D Koulutushommista siis asiaa tänään.

Voi kun meillä olis ihan ihan oma piha tai puisto! Koska ei ole niin täytyy totuttautua liinaulkoiluun nyt ihan aluksi jos ei mennä autolla kauemmas ulkoilemaan. Ihan aluksi kun Oodi vasta tuli, jännitti neitiä ulkona sen verran ettei ihan helmoista lähteminen tuntunut yhtään hyvältä idealta. Koska tässä kuitenkin on sen verran kaikenlaista mielenkiintoista katseltavaa ja tutustuttavaa pienelle pennulle, on Oodikin alkanut kadotella mielenkiintoaan minuun. Kun on iiihan pieni pentu ja maailma on niiiin suuri niin kaikkeenpitäähetinyttutustua ja kokeillahuomaakonejoshaukunväyväy. Niin ihan kaikkien ja varsinkin Oodin turvallisuuden takia olemme nyt tutustuneet pantaan ja liinaan, ja ensi viikolla lienee tarpeen opetella talutinulkoilua. Vähän jänskättää kaikki vetohommat ja muut mutta jos emäntä keskittyy niin Oodi oppii ihan varmasti. Vapaana olemista varten harjoitellaan kontaktia sisällä ja turvallisissa paikoissa herkkujen avulla, ja kyllä sekin jo hyvin sujuu :) Oodi on onneksi ahne ruuan perään niin kuin emäntänsäkin!


Oodi ottaa kontaktia pahvilaatikkoon

Yksinoloa on myös treenattu enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Kun Oodi nukkuu toisessa huoneessa ja laitan oven kiinni, tai vaikka käväisisin pihallakin, ei neitiä asia hetkauta. Oodin hereillä ollessa esiintyy tämän tästä protestikiljuntaa ja uikutusta jos suljen murmelin keittiöön taaperoportin taa, vaikka Oodi aluksi leikkisikin siellä itsekseen. Paljon harjoittelua ja kiljumisen ignooraamista tämä juttu selvästi vaatii, mutta uskon että Oodissa on kuitenkin sen verran lappalaisen itsenäisyyttä että eroahdistuksesta ei sinäänsä ole kyse, vaikka huomiota karvapulla selvästi kaipaa tosi paljon. En tiedä onnistuuko, mutta huomenna aletaan taas harjoitella heti aamusta pienin askelin niin josko jo illalla voisin käväistä lähikaupassa ilman oodeja... Haluan panostaa tähän nyt, vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta, ettei tarvi hakata päätä seinään myöhemmin ja asua metsämajassa kun ei asiaa ole viitsinyt opettaa.


"Mua väittää äänekkääksi... vaikka sylissä tutkittaessakin osaan olla jo aika nätisti!"

KÄR-SI-VÄL-LI-SYYT-TÄ siis todellakin vaaditaan, Oodi on ihan hirmuisen pieni vielä eikä millään voi kaikkea oppia ekoina päivinä vaikka aloitella täytyykin. Nautitaan siis elämästä, toistemme seurasta ja opitaan siinä samalla juttuja myös ihan huomaamattakin. Esimerkiksi jätä-käskyä treenataan koko ajan ihan väistämättäkin kun Oodi yrittää järsiä milloin mitäkin. Olispa emäntä vaan yhtä fiksu kuin Oodikin!


"Älä hei stressaa! Ollaan tässä, syödään luuta ja tykätään. Kyllä mä sut vielä koulutan kunnon ihmiseksi..."

EDIT 18.55 Ai niin, ja onko mitään suloisempaa kuin pieni lappalaispentu, jonka häntä heiluttaa koko koiraa kun se innostuu vispaamaan :)))

perjantai 15. tammikuuta 2010

Oodiventures

Kotiuduttiin siis eilen lapinlahtelaisen lappalaisen kanssa. Saatiin matkaan runsaat evästykset niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin ja niistä onkin jo nyt ollut kovasti hyötyä ja iloa, suuret kiitokset siis Johannalle!


"Mää tiiän, niitä on täälläkin niitä juttuja!"

Oodi matkusti koko kolmen tunnin matkan minun sylissäni rauhallisesti pötkötellen ja välillä nukkuen, kiitos siitä Sari-kummitädille kun jaksoi ajella kun me herkisteltiin vaan. Aluksi neitiä vähän jänskätti kun pyyhkijänsulat piti melkoista rouskintaa ja vähän pisti itkettämään sekin että mihin tässä nyt oikein ollaan menossa, mutta jo melkein pihatieltä päästyämme Oodi rauhottui tosi hienosti ja mönki itselleen hyvän pötkötysasennon. Kuolaa riitti koko alkumatkan mutta sekin loppumatkasta hellitti. Taisi neidille tulla vaan vähän outo olo kun oli niin pitkä matka. Valitettavasti automatkasta ei ole yhtään kuvatodisteita kun oli niin pimeääkin ettei kuvaamista olisi edes kannattanut yrittää, mutta ehkä osaatte kuvitella...

Jyväskylään päästyämme Oodi teki hienosti pissit hankeen ja minä tietysti lässytin vieressä ihan mahdottomasti. Neiti seuraa minua pihallakin yhtä tiiviisti kuin idoliansa Ryyni-tätiä ja tietty olen ihan mahdottoman ylpeä ja haltioissani... vaikkakin niin ne muutkin pennut tekee mutta kun just Oodi ja just mua, niin sepä on ihmeellistä :)) Oodi on tosi hienosti oppinut jo kasvattajan luona esimerkiksi sen, että mitä "sisälle, sisälle" tarkoittaa ja heti kun ulko-oven paikka täälläkin hahmottui niin sinnehän sitä sitten juostaan ja kovaa kun kuuluu ne tutut sanat.


Ihmettelyä ekana iltana, taustalla oma peitto ja sijaisveli Kille

Ruoka ei hirmu hyvin vielä eilen maistunut kun oli niin paljon tutkittavaa, ihmeteltävää ja mahassakin varmaan vähän vielä pyöri matkan jäljiltä. Yö meni kuitenkin tosi rauhallisesti, vaikka aluksi vähän itketti kun ei ollutkaan Kaukoa tyynyksi. Sängyn alta kuitenkin löytyi hyvä ja turvallinen nukkumapaikka. Oodi heräili välillä varmistamaan että oonhan varmasti sängyssä, mutta rauhoittui sitten nopeasti takaisin unille. Neiti yrittää kovasti nousta varsinkin sängyn laitaa vasten seisomaan ja pomppimaan, että saisi huomioni, mutta heti välittömästi kun tassut on maassa ja Oodi hiljainen niin sitten rapsutetaan ja lässytetään. Eli en siis palkitse huomiolla vinkumisesta ja hillumisesta niin varmaankin Oodi sen pian huomaa hyödyttömäksi.


"Tätä saa järsiä ja se vähän vinkuu, siistiä!"

Nyt ollaan aamu touhuttu yhdessä, Oodi esimerkiksi auttoi turvaportin asennuksessa keittiön oviaukkoon. Ei oikein vieläkään voi käsittää että nyt Oodi on täällä ja nyt me ollaan tiimi ihan oikeasti! Ihan uskomatonta ja ihanaa.


"Kun tietokone hoitaa emäntää, niin mä voin ottaa pienet tirsat..."

torstai 14. tammikuuta 2010

Oodi tuli taloon

Kotiuduttiin pikkutytön kanssa hetki sitten. Kuvia ja sanoja luvassa jahka ennätämme!

lauantai 9. tammikuuta 2010

Hankintoja

No niin, nyt on taluttimia! Hankin viitisen metriä pitkän liinan, joka on oikeasti tarkoitettu luoksetulon opetteluun. Sitä voi sitten käyttää silloin kun pikkuOodia ei ihan irti uskalla pitää, lähinnä liikenteen takia. Ja sitä liinaa voi sitten käyttää ihan oikeastikin kaikenmoisessa harjoittelussa myös apuna. Oikeaksi taluttimeksi ostin Hurtan ihanan punaisen renksulataluttimen, jonka pituutta voi säätää. Lähes tuliterä vauvapanta saatiinkin lainaan Islalta. Valitettavasti täällä kaupungissa ei niin paljon irti voi olla kuin maalla mutta toivottavasti Oodia edes vähän lohduttaa nuo hienot vermeet.

Kotikin alkaa olla valmis Oodin muuttoon. Neulaset tiputtava joulukuusi pitäisi vielä viedä pihalle ja siirtää pari kasvia korkeammalle (melkein kuulen pienen koiranpennun ajatukset sieltä kaukaa: "Ai miksi?! Mä esimerkiksi tykkään hirmuisesti juuri joulukuusesta! Sen alla on kiva mönkiä...")

Uskomatonta että kovin montaa päivää ei enää tarvitse odotella! :)

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Än yy tee...

NYT!

Tästä se lähtee, meidän blogi. Tai no okei, otin ehkä pienen varaslähdön, Oodi nimittäin jyväskyläläistyy vasta ensi viikolla. Mutta pidetään tätä vaikka sitten johdantona.

Meikäläisestä siis tulee sijoitusemäntä valloittavalle Aina Valpas Oikeasti Odotetulle eli lyhykäisemmin Oodille (kokeileppa itse opettaa koko nimi koiralle tai huudella sitä topakkana lenkkipolun varressa). Paimensukuisen lappalaisneidin hoiviini sijoittavat Eidalun-kennelin Anu ja Aina Valppaiden Johanna, jonka huomassa Oodi on veljineen varttunut. Niin ja onhan neidillä myös kaksi pilvilampaita paimentavaa siskoa. Oodi on saanut syntymäkodissaan tosi hyvät eväät elämään ja odotankin tosi iloisella, luottavaisella ja myös uteliaalla mielellä tulevaa.

Piipahdin maanantaina "pohjoissavolaissukuisen paikallispystykorvan" J:n kanssa moikkaamassa pentuja, ja sinne taisi jäädä sydän, tuvan nurkkaan pentuaitauksen kulmille... Muutamia kuviakin yritin räpsiä, mutta niistä tuli kyllä kamalia. Pikkuohjuksilla oli vauhti päällä ja voitte arvata, etten oikein osunut.



"Hmm...voiskohan tätä narua maistaa?" tuumi Oodi ja ryömi syliin


Olen tänään selaillut netin koiratarvikesivuja ja pohdiskellut talutinasiaa. Pikkupentuahan voi ja pitäisikin pitää paljon irti, ja hihnassa kävelemisen alkeitakin täytyisi opetella järjestelmällisesti eikä vain naksauttaa talutinta kaulaan ja lähteä tielle rymyämään. Ainakin yritän kovasti pyrkiä siihen, ettei hihnan päässä tule puksuttamaan pienen pientä veturia... Asun metsälenkkipolkujen vieressä ja irti oleminen onnistuu siellä hyvin, vaikkakin koirapolkuvalikoima on hiihtolatujen takia pienentynyt nyt talvella. Jonkinlainen pitkä, huomaamaton ja kevyt talutin olisi kuitenkin hommattava kun autoja tässä nurkilla liikkuu tasaiseen tahtiin. Pitäisiköhän ostaa pikkupentuajaksi ihan vaan metritolkulla pyykkinarua, hih.