Run, Forrest, run!

Nyt ollaan rinta rottingilla!

Fyssari totesi, että Oodin koipi voi muuten kaikin puolin erinomaisesti, mutta tarvitsee vielä pikkuisen lisää voimaa. Sitä kasvattaa pieni lisäpaino eli Oodin vasemman jalan kintereen alle teipattava sormiparisto, jota käytetään lenkeillä muutamia hetkiä viikossa. Pienen lisäpainon avulla voimaa pitäisi tulla mukavasti jo ihan tässä muutaman viikon sisällä. Leikkauksesta, jossa raudat asennettiin, tulee pian puoli vuotta ja siihen mennessä pitäisi jalan olla jo täynnä poveria! Tällä hetkellä näyttää siltä, että jalasta tulee ihan normaali ja käyttökelpoinen takajalka jota ei tarvitse sen kummemmin suojella. Jos jotain liukastumisia tai kohelluksia sattuu tulevaisuudessa, niin sattumiselle riskialttein on toki aina leikattu jalka. Järki pidetään päässä ja loppu on tuurista kiinni.

Löydettiin nyt viikonloppuna kotikotireissulla lenkkimaastoksi kiva sänkipelto ja sen vierestä nätti metsä. Käytiin pellolla pariin otteeseen, ja kamera sattui tietenkin mukaan juuri sateisemmalla kerralla. Pelkkää juoksemista ei Oodin ulkoilu tietenkään ollut, vaikka kuvat ovatkin vauhdikkaita. Tässä siis vähän syksyn harmautta ja Oodin ei-niin-harmaita tunnelmia:

Meillä oli mukana myös pallo, kuten ehkä odottavasta olemuksesta huomaa



Oli ihan hyvä, että otettiin alkulämmittely asvaltilla ennen sänkipeltoilua...


Kamera ei pysy mukana, onneksi jalka pysyy


Seisontakuvausyritys nro 1


Pellolla oli myös myyrän koti



Ja ehkä myös sen kodin asukas


Oli myös märkää


Seisontakuvausyritys nro 2

Ja lopuksi vielä pari nopeaa ja nohevaa videodokumentointia rallauksesta. Oodi osaa myös vähän noutoa mutta näissä pätkissä sitä ei tajuttu esitellä. Loikkaavaa loppusunnuntaita kaikille!

"Wufwufwufwufwufwuf...wuf...wu... ai sullon jotain siellä!"

Ohitusharjoitukset yli-innokkaan neitokaisen jatkuvat siis edelleen. Tällä hetkellä pyritään pitämään sen verran etäisyyttä muihin koirakoihin että Oodi malttaa ottaa kontaktin minuun pyydettäessä. Helposti käy niin että likka käy niin kierroksilla että korvat katoavat ihan täysin.

Aina ei pystytä etäisyyttä tarpeeksi ottamaan vaikka hypittäisi pusikkoon ja tiukoissa tilanteissa saatan tehdä niin, että ohitetaan toinen koira vaan mahdollisimman nopsasti eli juoksemalla. Haukkuhan molemmissa tilanteissa irtoaa, mutta seuraavana hankintalistalla on Maailman Ihanin Lelu, joka tulee esiin vain ohitustilanteissa. Vaikka pänniikin että leikkaushommat ja toipumisvaihe romuttivat ihan täysin hyvin alkaneen ohittelu-uran ja nyt asiasta täytyy täällä päivitys toisensa jälkeen ruikuttaa, niin ei auta kuin opetella uudestaan. Pitää vaan löytää se tapa, joka meillä parhaiten toimii. Oodissa nimittäin on potentiaalia ihan älyttömästi kun emäntä vaan osaisi toimia oikein!!!

Lenkkeilystä kuitenkin pääosin nautitaan kovasti ja Oodi osaa tosi sujuvasti liikkua muiden kulkijoiden seassa. Silloin kun Oodi pääsi kesäkuun alussa lenkkeilemään enemmän, neitokainen haukkui pyöräilijät, mummot, lapset, rullaluistelijat, lastenvaunut... kaikki "uudet" asiat eli ne, joita ei vähään aikaan ollut kotipihasta käsin nähnyt. Edelleenkin Oodi on nopea reagoimaan, jos kokee jonkun asian jännittäväksi, mutta pääsee kuitenkin nopeasti asioista yli :) Eli toimintakykyä löytyy!


Toimintakyky huipussaan


Käsin tunnusteltuna leikatun jalan lihakset alkavat minust tuntua jo saman kokoisilta kuin toisenkin koiven ja liikkeet näyttävät ihan hyviltä. Liikkeistä en uskalla sanoa sen enempää, kun tuntuu että mitä enemmän Oodin liikkumista seurailen, sitä neuroottisemmaksi muutun... Joten kerron torstaina mitä mieltä fysioterapeutti on!

Reviiriini on kajottu

Nyt on emäntä ihan näin: :'DDDDDDDDDD

Nimittäin mitäköhän Oodi yrittää nyt meikälle sanoa?


Reviiri 1/2010 etukansi, Kumpumäen Rosa palasina


Saman lehden takakansi, Seitavuoren Niihtuciehka irroitettuna poroja paimentamasta

Oodi, joka ei ikinä ole askarrellut uuteen uskoon muita esineitä kuin joskus omia lelujaan, oli työpäiväni aikana tehnyt selvää sängylle jättämästäni Reviiristä. Takakannestakin oli niin hienosti pilkottu irti vain koiran kuva, ja jätetty porot juoksentelemaan rauhassa. Taitaa kaivata leikkikavereitaan tuo otus!

Metsäilyä

Pari kertaa ollaan tänä viikonloppuna oltu Oodin kanssa mustikassa. Laukaasta löytyi ihanan järven rannalta semihyvä mustikkapaikka, yhteensä viitisen litraa sinipyörylöitä saatiin saaliiksi. Oodikaan ei siis ihan kaikkia marjoja syönyt suoraan varvuista nenäni edestä kun osa päätyi ämpäriinkin :D


Perjantaina alkoi jo ilta-aurinko painua mailleen kun tehtiin lähtöä

Oodi on onnistunut yllättämään minut ihan täysin näiden parin viime viikon aikana. Kuvittelin nimittäin, että koska raasunen on harjoitellut irtiolemista viimeksi ihan pienenä kakarana, ei se tule onnistumaan jouhevasti vielä pitkiin aikoihin. Toisinpa kävi. Metsäpoluilla Oodi pysyy hyvin silmälläpitokontaktissa ja singahtaa luokse tosi hienosti pyydettäessä ja ihan oma-aloitteisestikin! Ylimääräisiä ärsykkeitä pyritään toki välttämään vielä ja irtioloa harjoitellaan vain niissä paikoissa, joissa muu trafiikki on vähemmän vilkasta.

Mustikkapaikkamme lähellä oli pieni uimapaikka, jossa porukkaa kävi pulahtamassa vähän väliä. Kuitenkin Oodi pysyi ilman narua luonani mustikkamättäillä vaikka uimapaikalle oli lähes suora näkö- ja kuuloyhteys. Välillä tosin pistin neitokaisen varmuuden vuoksi narun päähän pötköttelemään kun uimareiden tulo- ja menoliikenne oli vilkkaampaa.


Näin rennosti Oodi otti vaikkei naru ollutkaan estämässä liikehdintää, rankkaa tuo mättäillä kulkeminen

Leikattu koipi vaikuttaa päivä päivältä vahvemmalta, irtiololenkkeily metsässä tekee jalalle tosi hyvää kun kroppa saa ihan eri tavalla liikuntaa kuin hihnassa. Kipeytymistä en jalassa ole huomannut ja hyvä niin. Käytiin mustikkareissuilla taas myös kahlailemassa ja heittelin Oodille keppiä veteen, koiruus nautti olostaan ja jalka sai vesijumppaa samalla! Oodi ei ui, mutta kahlaa ja räiskyttelee mahakarvojen kastumiseen asti ja tekee välillä kuonollaan ja tassuillaan pinnanalaisia tutkimus- ja kaivuuhommia. Ja minun uimareissuni Oodi vahtii nätisti haukkumatta rannalta käsin.


Viikonloppuhymy!