Korvat

Koiran korvia on monenlaista sorttia. On pystyä ja lurppaa, isoa ja pientä, karvaista ja karvattomampaa. Olivatpa korvat mitä laatua tahansa, voivat ne joskus kadota koiran päästä aivan yllättäen. Tai sitten vähemmän yllättäen. Toiset korvat katoavat harvemmin, toiset taas hiukan useammin. Yleensä iäkkäämmän koiran korvat eivät jaksa enää katoilla niin usein kuin pentukoiran, mutta poikkeuksiakin kuulemma tapahtuu.


Esimerkki äkillisestä korvien menetyksestä (huom. kuvan koira liittyy vahvasti tapaukseen)

Oodin korvat tunnistaa parhaiten täpäkästä pystyasennosta ja karvaisuudesta, erityisesti vaaleista korvantaushapsuista. Korvat saattavat kuitenkin kadota kahdella tavalla:

Tapa 1: Katkaraputervehdys ja saimaannorpparötkötys

Blogissa on aiemmin esitelty saimaannorpparötkötys, ja katkaraputervehdyksen voitte tulla itse paikan päälle kokemaan. Kuvamateriaalina sen sijaan esittelemme Oodin kolmantena jyväskyläpäivänä napatun "letit rullalla" -kuvan, niiltä ajoilta kun korvat vielä vähän lepattivat suuntaan jos toiseenkin.


Tapa 2: "En ymmärrä mitä sanot, mutta täällä toisaalla on kauhean hauskaa."

Joskus, onneksi harvemmin, vauhti saattaa viedä naista niin, että korvat katoavat päästä. Oodin näkemys: On niitä hetkiä, kun irtorallatessa huomaakin vaikka jännän nyssäkkämummon hipsimässä pitkin jäällä olevaa polkua ja vieläpä aika lähellä ja on ihan pakko mennä keskustelemaan tädin kanssa. Ja keskustella kovaa, kun eihän vanha täti muuten kuule. Samalla emäntä yrittää myös keskustella jotain kauempana, mutta koska emäntä on aina mukana ja vanhoja tätejä harvemmin, niin on kohteliaampaa keskustella tädin kanssa kuitenkin. Emännän näkemys: Kyllä se sieltä tuli, kun tarpeeksi nopeasti juoksin karkuun. Jostain syystä tänään Oodin ei tehnyt jäällä mieli mennä morjestamaan ketään, vaikka aurinkoinen sää ja lauhempi ilma oli saanut niin hiihtäjät, kävelijät, pilkkijät kuin koiraihmisetkin hengailemaan samalla jäällä kuin mekin. Napakka kielto ja namien himo keskeyttivät neitosen haaveilut morjestusreissuista, ja auttoivat muistamaan, että emäntä juoksee keskusteluseuran puutteesta turhautuessaan pakoon kuin hirvi.

Ja näin me saatoimme kirmata sopuisasti pitkin jäätä samaan suuntaan, minä ja se hirvi. Jessus jos se karkaisi vaikka ihan autolle asti ilman meikää.

Vannomatta paras

"Joo lähe vaan koululle, ei täs mitään. Viivyt ihan niin kauan ku tarttee. Otan sillä aikaa pienet tupluurit täs pehmeellä sängyllä tää villashaali kainalossa..."

Mitenkähän...kun joskus päätin että ei sen kyllä sängyllä tartteis pötkötellä :D

Kun muut pakenevat pakkasta sisätiloihin...

... on lappalaiskoiran kanssa mahtavaa nauttia aurinkoisesta pakkassäästä ulkosalla. On myös mukavaa kuljeskella pitkillä hihnalenkeillä pitkin kaupunkia, ja välillä poiketa metsään tai järvelle, jossa koiruus voi rallailla irti. On tää kyllä mahtava koirailukaupunki :)


Välillä voi pysähtyä kuvailemaan, ja käyttää Näkövammaisten koulun parkkipaikan lämpötolppaa handlerina. Oodin etu- ja takaosa ovat muuten alkaneet rotevoitua, eivätkä mielestäni ole enää niin ahtaat kuin ennen. Aikuistuminen alkaa näkyä kropassa(kin), vaikka ihan pentuhan tuo vielä on :)


"Nii, minä just!"


Metäs!

Ei sitä aina meinaa edes muistaa, että tuo on kuitenkin vasta 15kk vanha!

Muuten, pitäisi varmaan alkaa opettaa hajutunnistusta tai jälkihommia tai jotain sellaista. Meillä "irti" vihjesananan tapaan on käytössä "puotappois" (:D meikähän alkaa toden teolla jyväskyläläistyä), ja sana onkin käytössä ahkerasti lenkeillä. Oodi nimittäin haluaisi alvariinsa kanniskella löytämiään keppejä mukanaan, ja samalla syödä niitä. Noihin hajutunnistushommiin tämä liittyy niin, että mikäli satumme tulemaan samaa reittiä lenkillä takaisin, niin Oodi muistaa ja haistaa uskomattoman tarkkaan, mihin on keppinsä vähän aikaa sitten pudottanut. Vaikka olisin esim. tökännyt sen lumihankeen pystyyn eri paikkaan, kuin Oodi sen pudotti. Terävä likka! Oodi varmaan tykkäisi puuhastella etsintä- / nenähommien parissa enemmänkin.

Ekoherkkuja

Marketista sai eurolla kaksi 100g:n pussia jänniä luomukoirankeksejä, joita piti tietty ostaa kokeeksi. Kekseissä ei ole lisä- tai säilöntäaineita, ja ne sisältävät kaikenlaisia luomuviljeltyjä asioita, mm. vihreää teetä ja luomupolentaa. Outoja, mutta olipahan pakko testata kun halvalla sai ;)

Molemmat keksilaadut maistuivatkin Oodille, tosin aurinkokuivattu tomaatti, pinaatti & yrtti -keksit aiheuttivat pientä ihmettelyä. Meikäkin maistoi urheasti ainesosaluettelon tarkan syynäämisen jälkeen (en tosin uskaltanut niellä :D), ja keksit maistuivat aika lailla ihmisten yrttihässäkkäkekseille. Ihan samoista aineista nämä on tehtykin. Tietty ihan hyvä vaihtoehto kaupan lisäaine-, suola- ja sokeripommeille, mutta mieluummin kuitenkin kehottaisin vaikka keittelemään possun sydäntä herkkupaloiksi kuin hifistelemään näillä, hih.


Reipas testiryhmäläinen ja luomukeksi! "Seuraavaks kyllä testataan lihapullia..."

Lisää lunta, lisää leikkiä!

Kevät tulee, ja niin tulee luntakin. Tästä vuodesta taitaa tulla lappalaiskoirille erittäin mieluinen, nuo kinokset eivät nimittäin ehkä sula ennen juhannusta.

Oodin alkuvuosi on vierähtänyt leikkien, lenkkeillen ja leväten. Katselmuslaput odottaa pöydällä postiin viemistä, ajattelin ilmoittaa Oodin ulkomuotoarvosteluun silläkin uhalla, että neito voi pykätä juoksut mihin saumaan tahansa.

Eilen Oodi pääsi tutustumaan koirauimalaan, mutta siitä laitan reportaasia, kunhan pääsen ensin katsastamaan Tiinan kuvasaaliin. Alkupaloiksi tarjoillaan kylpylähengessä tämä japanilaistyylinen kimonokuva ;)



Rotikan ja kääpiösnautserin rakkauden hedelmän Hemmon kanssa Oodi pääsi tutustumaan viime viikolla. Hemmon emäntä Maija otti pari kuvaa pimeästä huolimatta, Oodi ei olisi oikein malttanut istua poseeraamassa ;)





Oodi on tässä viikon aikana tavannut myös (sekä sovitusti että koirapuistossa) mm. ainakin pari samojedia, pari dalmatialaista, partacollien, shapendoesin ja lajitelman sekarotuisia. Kaikkien kanssa oleminen on käynyt mukavan helposti. Rita-kamun kanssa piti tosin aluksi yrittää kokeilla, josko emännät olisi antaneet vähän otella, mutta erotettuamme kaksikon sujui yhdessäolo loppuajan mutkattomasti.

Koirapuistoilua harrastetaan meillä satunnaisesti, kun Oodi tulee vieraiden koirien kanssa yleensä hyvin toimeen. Joskus vieraiden koirien omistajat vaan osoittautuu melkoiseksi ongelmaksi, enkä halua Oodille huonoja kokemuksia vaikkapa sen takia, että joku antaa koiransa vapaasti haastaa riitaa muiden kanssa. Oodi ei aloita rähinöintiä, vaan suhtautuu lähtökohtaisesti muihin posiviivisesti, mutta varmasti puolustaa itseään jos tulee tarve siihen. Siispä mieluummin pyrin sopimaan leikkihetkiä tuttujen koirien kanssa.

Sovituilla treffeillä ollaan oltu myös Islan ja Taikan kanssa!



Nuoriso harrasti hankipainia...




... ja Taika päivysti nameja ;)


Hiittanan Isla


Taikaviitta


norppa... eiku Taika




Siisti koira ja räkäinen koira


Lappalaiskoirien variaatioita: Täh? Ni? ja Nii!


Hyvin sopivat myös samaan takakonttiin nämä leidit

Jäälläkin käytiin Oodin kanssa kaksin, hyvin likka on kuulolla, vaikka pilkkijöille ja hiihtäjille pitääkin välillä huudella.



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Voi kun oppisi ottamaan kuvia, joissa horisontit pysyy suorassa ;)