Käytiin viime viikonloppuna kolmen ihmisen ja yhden koiran porukalla tutustumassa Isojärven kansallispuistoon. Talsimista riitti ihan mukavasti rentoon parin yön viikonloppureissuun, yhteensä tuli käveltyä pyöristettynä ehkä noin 25 kilometriä.
Isojärven kansallispuistossa on paljon kanadanmajavia, ja sen kyllä huomasi. Patoja ja katkottuja puita oli paljon, tosin yhtään majavaa emme nähneet. Laavut ja nuotiopaikat olivat siistejä ja reitit hyvin merkattuja, eikä paikka ollut liian ruuhkainen vaikka aika suositun viikonlopun taisimmekin valita retken ajankohdaksi. Kannattaa siis käydä Isojärvellä, yhden tai kahden yön reissulle paikka on oikein passeli!
Oodi säätää joustohihnassa
Lortikanvuoren luontopolulla ilman rinkkoja
Oodi vietti koko reissun hihnassa, koska kansallispuistojen alueella koirat täytyy pitää kiinni. Vaeltelun aikana Oodi oli joustohihnan ja valjaiden kanssa köytettynä vyörärölleni juoksuvyöhön, ja leiripaikoilla Oodi oli myös kytkettynä. Joustohihnan kanssa liikkuminen oli miellyttävää molemmille nykäyksistä ja sinkoiluista huolimatta, vaikkakin suurimman osan ajasta O kulki edellä tosi mallikkaasti. Aluksi O tietysti myös ekalla tauko- ja leiripaikalla kiljui ja vinkui ja testasi tovin, että pääsisikö huutamalla juoksentelemaan irtonaisena. Kun älämölö ei tuottanut Oodin mielestä toivottua lopputulosta ja väsykin iski, niin karvapää rauhoittui istuskelemaan ja torkkumaan väsyneenä. Myös telttailu sujui ekakertalaiselta mukavasti, vaikka aluksi Oodi vähän ihmettelikin outoa nukkumapaikkaa.
Sateisella Kalalahden laavulla torkkumassa älämölöilyn jälkeen
O otti oma-aloitteisesti tehtäväkseen vahtia laavulta käsin muita satunnaisia kulkijoita ja välillä piti sellaista konserttia yllä että huh. Pitäähän sitä ilmoittaa tulijoista, joopajoo... Onneksi raitis ulkoilma väsytti Oodiakin sen verran, että aina valpas neitonenkin alkoi pian pilkkiä väsyneenä laavun vieressä.
"Tuolla...tapahtuu...jotain...zzz"
Vahterjärven vahtikoira
Trangiapoppareita!
Oodi osoitti reissulla olevansa vähäisestä karvapeitteestään huolimatta hyvin säänkestävä lappalaiskoira, sadekuurot ja kastuminen eivät haitanneet koska turkki kuivui nopeasti ja viileämmällä kelillä O ymmärsi kiepauttaa itsensä ihan kerälle nukkumaan. Tämä oli kelpo aloitus retkikoiran uralle, mihinkäs sitä lähtis seuraavaksi, hmm.
