Paras lelu jäällä on...

...lapanen! Muistan harvoin ottaa jäälle mukaan mitään leluja Oodille, keppejäkään ei aina rantapusikoista oikein löydy. Kuitenkin toisesta lapaskerroksesta voi aina luopua lähimmäisenrakkauden nimissä. Kestäviä ovat mamman ja äidin seiskaveikasta neulomat lapaset - ei ole vielä yksikään lanka katkennut, vaikka monet tumput on tapettu useaan otteeseen.

Ilta

Ihanaa, kun aurinko paistaa jo pitkälle iltaan. Ajeltiin eilen Oodin kanssa Laukaaseen lenkille, ja matkalla pyrytti lunta. Järvellä kuitenkin paistoi vielä laskeva aurinko. Hiljalleen alkoi auringonpaisteen lomassa sadella pieniä lumihiutaleita - harvemmin näkee auringonpaistetta ja lumisadetta yhtä aikaa! Luonto on niin mahtava.

Lepo vaan

Aamupäiväunien aika.

Kun koirasta tulee rukkaset

No ei nyt ihan kuitenkaan rukkaset, mutta lapaset nyt ainakin!

Osallistuin nimittäin lauantaina K-S paimensukuisten järkkäämälle koirankarvan värttinäkehruukurssille, jossa opeteltiin siis tekemään koirankarvalankaa. En ole mitään super käsityöihmisiä, mutta kaikkea uutta on hauska kokeilla. Ja olisihan se hauskaa tehdä oman koiran karvoista jotain hyödyllistä - koirankarva kun vastaa ilmeisesti lämpöisyydeltään melkein angoraa. Pörröisen lappalaisen karvaan ei myöskään tarvitse välttämättä sekoittaa esimerkiksi lampaanvillaa, koska alusvillasta tulee ihan hyvää lankaa ilmankin.

Oodin karvoja en ole aiemmin talteen keräillyt, joten keväistä karvanlähtöä odotellessa piti opetella kehräämistä lainakarvoin. Oodin koirakaverin Artun emäntä piti kurssin meille, joten sain sitten Artun karvoja kehrättäväkseni. Kotona Oodin mielestä Artun tuoksuinen lanka oli hyvin ihmeellistä:

Onnistuin jotenkin heilauttamaan värttinää kuvaa ottaessani, joten kastelua vaille valmis lanka näyttää tuossa ihan kuolleelta rotalta.

Värttinällä kehrääminen oli aika helppoa näin tumpelollekin, tosin langan tekeminen on tällä tekniikalla aika hidasta. Mutta enköhän vielä joskus saa ainakin yhdet Oodi-lapaset tekaistua.

Hiihtis!

Oodilainen, joka elää arkensa yhden ihmisen koirana hiljaisessa kerrostaloasunnossa, muuntui hiihtolomaviikoksi aivan täy-del-li-sek-si riparin leirikoiraksi kaiken hälinän, häsellyksen, epäsäännöllisyyden, avoimien ovien ja lojuvien tavaroiden keskelle.

Oodi kohtasi jokaisen koiraa lähestyneen leiriläisen, isosen ja työntekijän vilpittömästi rakkaudella; tervehtien, hyväksyen ja huomioiden kaikenlaiset ihmiset varauksetta kieli lipoen ja häntä heiluen. Oo toimitti tarvittaessa niin sketsinäyttelijän, sielunhoitajan, leikitettävän, lenkitettävän, hajamielisesti rapsutettavan kuin sylikoirankin virkaa ♥







Oodi tervehti kaikkia iloisesti, kuitenkin osasi jotenkin hyvin taitavasti mitoittaa intonsa ihmisen mukaan. Toisten viereen istui ilman vaatimuksia ja otti vastaan jokaisen salaisenkin silityksen tekemättä siitä numeroa. Toisilta nuoli naamat puhtaiksi ja reuhusi väsymättä pallon perässä.

Oodi myös valtasi härskisti itselleen nukkumapaikan myös toisen ohjaajan sängystä, koska siitä pystyi tarkkailemaan paremmin pihaa. Sydämen lisäksi Oodi saattaa siis viedä myös sänkysi ;)