Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa ollut katselmus oli ja meni nyt viime viikonloppuna. Nähtiin tosi tuttuja, jostakin tuttuja ja vähän vähemmän tuttuja. Ihan tuntemattomiakin oli tietty mestoilla iso liuta, heh. Ja ennen kaikkea kauniita koiria!
Oodi hengasi mukana sekä lauantaina että sunnuntaina. Viime katselmukseen verrattuna Oo oli ihan hirmuisen levoton. Tai levoton on väärä sana - terävä on parempi. Tätä asiaa ajattelinkin pohtia ihan oman postauksen verran jossain vaiheessa.
Kehägeimit oli AVO2-nartuissa sunnuntaina iltapäivällä, tuomarina toimi Janika Wiksten. Oodi oli kehässä tuttuun tapaan oikein hienosti, olin oikein ylpeä neitin keskittymisestä ja kontaktista. Yksilöjuoksutus tosin meinasi mennä haisteluksi, ja tuomarin lähestymistä Oodi vähän väisti sekä kehän alussa että lopussa. Oodi kyllä ekalla kerralla moikkasi tuomarin pikaisesti, mutta toisella kerralla käänsi melkein ahterinsa esiin. Yksilökopeloinneissa ei lähestymisen kanssa ollut mitään ongelmaa, kun ehdin itse paremmin tilanteeseen mukaan alas Oodin kaveriksi. Oodi vaan on niin herkkä, että ei tykkää siitä, että ihmiset lähestyvät käsiensä kanssa ikään kuin ylhäältäpäin. Koskemisessa ja kopeloimisessa ei ole mitään ongelmaa ja pusujakin Oodi jakelee kyllä auliisti, mikäli lähestyminen on ikään kuin Oodin mielestä vähemmän päällekäyvä :) Herkkis mikä herkkis.
Oodi sai kotiinviemisiksi oikein omannäköisensä arvostelun. Tuomari huomautti, että aavistuksen verran saisi olla vähemmän läskiä kyljissä, mutta muuten kommentit olivat ahtautta lukuun ottamatta positiivisia.
"Hyvän tyyppinen, lähes 4v. Hyvä pään muoto. Hyvä ylälinja. Saisi kulmautua takaa paremmin. Kovin kapea edestä ja takaa. Hyvä turkki. Tyypillinen käytös."
