1 ukko ja 5 akkaa!

Oodi synnytti pennut eilen iltapäivällä. Kahdessa tunnissa maailmaan putkahti kuusi ihanaa, täydellistä pientä otusta. Tyttöpöpöjä riittää, sillä kuuden sakissa on vain yksi uros.

Ensikertalainen Oodi selvisi synnyksestä erittäin hienosti paahtavasta helteestä huolimatta, ja sekä emo että pennut voivat hyvin. Mikä onni! Oodi plopsautteli kakaroita maailmaan Johannan sanoin "kuin plussapalloja", joten hyvät synnyttäjän ominaisuudet on selvästi saatu verenperintönä Nieida-mummolta. 

Emo ja pennut vähän synnytyksen jälkeen. Napanuorat katkaisi Johanna, mutta muuten Oodi hoivaili pentuja hienosti.

Tässä vielä Aina Valppaiden napsimat ensimmäiset yksilökuvat:

Ensimmäinen pentu, parkki uros. Syntyi klo 17.32, syntymäpaino 325 g. 

Toinen pentu, tumma tyttö. Syntyi 18.20, syntymäpaino 289 g.

Kolmas pentu, parkki tyttö. Syntyi 18.41, syntymäpaino 333 g.

Neljäs pentu, tumma tyttö. Syntyi 18.59, syntymäpaino 330 g.

Viides pentu, parkki tyttö. Syntyi 19.19, syntymäpaino 340 g.

Kuudes pentu, parkki tyttö. Syntyi 19.32, syntymäpaino 289 g.

Eihän tässä voi muuta kuin mennä ihastuksesta myttyrälle <3

Maaliviiva lähestyy

Oodi jäi keskiviikkona Johanna-kasvattajan luo Lapinlahdelle "hautomaan" pikkuisia vielä viimeisen viikon ajaksi. Laskettu aika lähenee, ja maha on jo varsinkin tunnustellessa mahtavan kokoinen.

Oodi on voinut hyvin koko tiineysajan. Tosin mahan kasvaessa tahti on tietenkin hidastunut, ja varsinkin portaissa mammutti vaappui varsin koomisen näköisesti eteenpäin. Onneksi Aina Valppaassa pentuhautomossa ei portaita enää tarvitse kulkea. 

Erityisen iloinen olen myös siitä, ettei Oodin leikattu polvi ole mitenkään oireillut painon hiljalleen noustessa. Toki kinttu on kuvattu ja todettu kaikin puolin terveeksi jo ajat sitten, mutta pienenä mörkönä se silti aina mielessäni kummittelee. 

Vähän haikea olo on, kun kotiin tullessa välioven takaa ei pelmahdakaan iloista tervehtijää. Kukaan ei salamana natusta lattialle pudonneita raejuustonmuruja, vaan ne pitää itse nyppiä sieltä roskiin. Ja niin edelleen. Kuitenkin tiedän, että Oo on nyt ihan parhaassa paikassa asiantuntevissa käsissä, ja mää voin täällä a) nauttia hetken koirattomasta vapaudesta ja b) keskittyä jännittämään lähestyvää pentuamista. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin!

Johannan ottamassa kuvassa Oodi testailee jo pentulaatikkoaan: