lauantai 18. huhtikuuta 2015

Rally-tokoa ja ontumista




Kevät on toden teolla saapunut meidän kulmille, ja lisääntynyt valon määrä tuo kyllä hurjasti energiaa niin koirille kuin itsellekin! Lykyn pentukurssi paikallisessa koirayhdistyksessä oli ja meni, paimentamassa ollaan käyty pariin otteeseen, ja Oodi aloitti rally-tokon muutama viikko sitten. Kevääntulon miinuspuolena onkin sitten se, että metsissä ei enää käärmeiden pelossa uskalla liikkua ihan entiseen malliin.

Oodin kanssa ei olla koskaan rally-tokoiltu, mutta erilaiset tottelevaisuuskurssit ovat näköjään luoneet erinomaisen pohjan lajille. Oodi touhuaa radalla kuin vanha tekijä! Itse olen vielä aika pihalla, heh. Kouluttaja on meitä yrittänyt houkutella kisaamaankin, mutta josko vaikka syksyllä uskaltautuisi jonnekin epiksiin. 

Itse ratahommia en niinkään Oodin kanssa jännitä, suurimmat kauhukuvat ja inhotukset Oodin kanssa harrastamisessa liittyvät Oodin säpäkkyyteen toisten koirien suhteen. Nyt Oodi on kyllä pariin kertaan treeneissä tehnyt jo ylempien luokkien liikkeitä ihan irti, eikä lähtenyt kuin yhden kerran ärähtämään nuorelle urokselle, joka Oodin takana kurotteli kuonoaan kohti hännänalusta. Aika ymmärrettävää :D Tuntuu, että saisin itse ottaa Oodin kanssa rennommin, ketään se ei ole menossa syömään, vaikka helposti reagoikin asioihin. 

Alokasluokassa koira on kuitenkin hihnassa vielä, joten olisihan se huikeaa, jos saatais joskus vaikka se kahlattua läpi! Rally-toko on tosi mukava laji, koska koko ajan saa kehua ja käyttää käsiapuja. Oodikin selvästi tykkää. Varsinkin viimeksi suoritti ihan vieterinä koko radan, kun koklattiin palkkakupin laittamista loppuun.




Lykky pyörähti Turun lappalaiskoiraerkkarin pentuluokassa piirua vaille 9 kuukauden ikäisenä. Lympe erottui silakkamaisella ja sirpakkakinttuisella olemuksellaan sieltä pörröisten ja vankkojen pentujen joukosta, mutta neljästä pennusta Lykky sijoittui kuitenkin neljänneksi, woop woop :D Tuomarina oli Pirjo Aaltonen, ja arvostelu näytti tältä:

"Kevytluustoinen, kapea. Selvä sukupuolileima. Pää kapealinjainen vielä. Suurehkot korvat. Hyvät mittasuhteet. Hyvät takakulmaukset, edestä saisi olla paremmat. Liikkuu ryhdikkäästi. Kapeat takaliikkeet. Löysät etuliikkeet." 






Kaikista touhuista ja onnistumisista huolimatta on ilmoilla ollut pikkuisen huoltakin. Oodi alkoi reilu pari viikkoa sitten erään metsäriekkulenkin jälkeen ontumaan oikeaa takajalkaa. Varasi sille kyllä painoa, mutta kevensi kinttuaan selvästi. Keventäminen meni levolla ohi, mutta viime keskiviikkona Oodi juoksi Lykyn perässä kallioisessa kohdassa, ja sen jälkeen ontui taas. Oireet tuntuvat liittyvän selvästi liukasteluun, koska paria päivää aiemmin Oodi juoksenteli hiekkaisella alustalla varpujen seassa, eikä ontumista ilmennyt missään vaiheessa edes jälkeenpäin. No nyt kinttu näyttää taas levolla paremmalta. Kai tuo olisi vietävä tutkimuksiin, kun osaisi vaan päättää, lähtisikö ensin käyttämään fyssarilla vai eläinlääkärillä vai millä. Mikään osa jalasta tai alaselästä ei ole selvästi aristellut. Metsäkaahailut on kuitenkin Oodin osalta taas toviksi kaahailtu. 

Ensi viikonlopun katselmuskehissä olisi tarkoitus käydä näyttämässä sekä Lykkyä että Oodia. Oodi lepäileee tämän viikon, ja jos tuntuu oireilevan kinttuaan, niin saa luvan jäädä kotiin kehäilyn sijaan. Ontuvaa koiraa on turha lähteä kenellekään esittelemään. Toivottavasti lepo siis auttaa!