Kesälaitumilla...

... on kivointa kirmailla kaverin kanssa!


Isla ja Oodi lenkinjälkeiskuolajojotunnelmissa

Neljä tassua ja kaksi jalkaa ovat keskittyneet lähinnä nautiskelemaan kesästä niin yhdessä kuin erikseenkin. Omps on ollut pariin otteeseen hoidossa meikän leirien ajan, ja pärjäillyt jälleen mukavasti. Vauhtia ja pusuja on kuulumisista päätellen riittänyt. Molempia paljon.

Hurjat helteet ovat saaneet Oodin aloittamaan ihan eeppisen karvanlähtö vol
kakkosen, josta ei ilmeisesti tule loppua ennen kuin neidin kropassa on enää kaksi karvaa ristissä. Minkä teet, tee se täysillä, tuumaa O tästäkin asiasta.

Isojärven kansallispuisto

Käytiin viime viikonloppuna kolmen ihmisen ja yhden koiran porukalla tutustumassa Isojärven kansallispuistoon. Talsimista riitti ihan mukavasti rentoon parin yön viikonloppureissuun, yhteensä tuli käveltyä pyöristettynä ehkä noin 25 kilometriä.

Isojärven kansallispuistossa on paljon kanadanmajavia, ja sen kyllä huomasi. Patoja ja katkottuja puita oli paljon, tosin yhtään majavaa emme nähneet. Laavut ja nuotiopaikat olivat siistejä ja reitit hyvin merkattuja, eikä paikka ollut liian ruuhkainen vaikka aika suositun viikonlopun taisimmekin valita retken ajankohdaksi. Kannattaa siis käydä Isojärvellä, yhden tai kahden yön reissulle paikka on oikein passeli!


Oodi säätää joustohihnassa


Lortikanvuoren luontopolulla ilman rinkkoja

Oodi vietti koko reissun hihnassa, koska kansallispuistojen alueella koirat täytyy pitää kiinni. Vaeltelun aikana Oodi oli joustohihnan ja valjaiden kanssa köytettynä vyörärölleni juoksuvyöhön, ja leiripaikoilla Oodi oli myös kytkettynä. Joustohihnan kanssa liikkuminen oli miellyttävää molemmille nykäyksistä ja sinkoiluista huolimatta, vaikkakin suurimman osan ajasta O kulki edellä tosi mallikkaasti. Aluksi O tietysti myös ekalla tauko- ja leiripaikalla kiljui ja vinkui ja testasi tovin, että pääsisikö huutamalla juoksentelemaan irtonaisena. Kun älämölö ei tuottanut Oodin mielestä toivottua lopputulosta ja väsykin iski, niin karvapää rauhoittui istuskelemaan ja torkkumaan väsyneenä. Myös telttailu sujui ekakertalaiselta mukavasti, vaikka aluksi Oodi vähän ihmettelikin outoa nukkumapaikkaa.


Sateisella Kalalahden laavulla torkkumassa älämölöilyn jälkeen

O otti oma-aloitteisesti tehtäväkseen vahtia laavulta käsin muita satunnaisia kulkijoita ja välillä piti sellaista konserttia yllä että huh. Pitäähän sitä ilmoittaa tulijoista, joopajoo... Onneksi raitis ulkoilma väsytti Oodiakin sen verran, että aina valpas neitonenkin alkoi pian pilkkiä väsyneenä laavun vieressä.


"Tuolla...tapahtuu...jotain...zzz"


Vahterjärven vahtikoira


Trangiapoppareita!

Oodi osoitti reissulla olevansa vähäisestä karvapeitteestään huolimatta hyvin säänkestävä lappalaiskoira, sadekuurot ja kastuminen eivät haitanneet koska turkki kuivui nopeasti ja viileämmällä kelillä O ymmärsi kiepauttaa itsensä ihan kerälle nukkumaan. Tämä oli kelpo aloitus retkikoiran uralle, mihinkäs sitä lähtis seuraavaksi, hmm.

Tokottelua

Tokoiltiin taannoin Tuomarinkartanolla pk-seudun lappalaiskoirien kanssa. Tehtiin ihan perus sivullaolemista, paikallaanolemista ja seurailemista/pujottelua, eli aina tarpeellisia perusjuttuja. Mehän haetaan tokoilusta ennen kaikkea juurikin sujuvuutta ihan tavalliseen arkielämään, ja nämä treenit olivatkin enemmän kuin paikallaan taas! Mukava oli myös tavata muita lappalaiskoiria, erityisesti Juskakankaan Moskuun ihastuimme kovasti sekä minä että Oodi :)

Outi U. kuvaili touhuja kauniin aurinkoisessa illassa, ja tässä muutamia otoksia. Emännällä ei näköjään selkä meinaa millään pysyä suorassa, mutta onneksi Omppa on pätevänä :)


Katso!


Sivu!


Seuraa! Seuraamispaikka on Oodilla vielä aika hakusessa sekä irti että hihnassa, mutta tarpeeksi mielenkiintoisella palkalla varmasti homma skarppaantuisi.


Hieeeeeno taitava!

Taistelutahtoisen Oodin mielestä ihan parasta on, jos touhuamisesta saa palkaksi jonkin asian repimistä. Tällä hetkellä hitti on vanha pinkki neulospolvisukka, vähän tähän tyyliin...

Mätsärit

Käytiin Oodin kanssa kennelkerhon järkkäämissä mätsäreissä torstaina ja treenailtiin jälleen pörrösähikäisen kanssa olemista ja tekemistä muiden koirakoiden ilmoilla.

Osallistuttiin reippaasti kehätohinoihinkin, ja mätsäiltiin Oodin kanssa isojen koirien kehässä. Aluksi kehään kutsuttiin kaksi koirakkoa kerrallaan, ja tuomari tarkasteli molempia koiria sekä seisonnassa että liikkeessä ja kopeloi korien lihakset/läskit ja katsoi hampaat. Mätsäreissä ulkomuotoakin tärkeämpi asia on koiran ja handlerin yhteispeli, jota tuomari tarkkailee myös.

Meidän kehässä tuomari syynäsi koirat todella tarkkaan, mikä oli huippujuttu harjoittelun kannalta. Oodi seisoi käskystä hienosti (jess, oltiin tätä opeteltu!) ja pysyi tyynenä kun tuomari katsoi hampaat ja tunnusteli kroppaa. Liikkeiden esittely meni kuitenkin harakoille, kun Oodi kyllä ravasi nätisti vierellä, mutta neidin piti tiirailla lakkaamatta kehän ulkopuolelle ja ärsyttävästi räkyttää menemään, vaikka osaa ravata vierellä nätistikin. Oodi eläytyi kai liikaa rooliinsa näyttelyfifinä :D Kehäparimme, ihana ruskea spanieli veikin emäntineen punaisen nauhan kun me toheloitsijat saatiin sininen.

Tähän väliin lavastettuja seisotusviritelmiä:





Lopuksi kaikki sinisen nauhan saaneet kutsuttiin uudelleen kehään, ja mielessä kävi kyllä että mitähän lappalaisepeli tällä kertaa keksii! Tuomari katsoi vielä yhdessä kaikkien seisomiset ja liikkeet, ja tällä kertaa Oodi olikin älyttömän hyvin kuulolla niin seisotettaessa kuin kehän ympäri ravatessakin. Taidettiin molemmat skarpata, kun kehässä oli enemmän sakkia.

Tuomari tiputti koirakoita yksitellen kehästä ulos ja sijoitti lopuksi porukasta neljä palkintosijoille. Tuomari oli ilmeisesti huomannut skarppaamisemme, ja sijoitti meidät sinisten nelosiksi. Työvoitto :)

Riekkurehvit

Oodi paimentaa

Oodi pääsi riekkumaan Nasse-urosbasenjin kanssa koirapuistossa. Seuraamme liittyi myös 9kk ikäinen Piitu-labbis ihmisineen. Oodi ja Nasse ovat molemmat sen ikäisiä, että koirapuistoon ei viitsi mennä turhaan hakemaan huonoja kokemuksia toisista, vieraista koirista, mutta tyhjässä koirapuistossa on sovitusti kiva käydä leikkimässä. Piitu-labbis tosin oli ihan uusi tuttavuus, mutta koska musta pentusalama oli niin letkeä ja positiivinen pakkaus, niin neitosetkin tulivat vallan erinomaisesti juttuun keskenään :)


"Kukas olet?"

Perusasetelma oli se, että Piitu viiletti edellä keppi suussaan, Nasse seurasi välittömästi Piitun kannoilla ja Oodi rääkyi perässä vihoviimeisenä.





Vaikka kepit ovat yleensä Oodinkin mieleen ja niistä olisi mukava taistella kaverin kanssa, antoi Oodi Piitun touhottaa itsekseen keppiensä kanssa. Piti tilannetta silti tarkkailla lähietäisyydeltä ja odottaa, koska Piitu säntäisi taas juoksuun niin että voisi lähteä perään.





Hienosti Nasse antaa tyttöjen olla rauhassa, vaikka tuoksut ovatkin kovin huumaavia.





Juokseminen oli mukavaa, mutta lämminhän lappalaiselle näillä keleillä tuli. Vesipullo ja pieni kippo onkin tärkeä varuste, ettei käy hassusti.

Keikkuen tulevi

Ensin keräiltiin voimia...



...sitten oltiin metsässä...









...ja rannoilla ja vedessä...








"Pakkoko on seistä just nyt?"



...kerettiinpä pelaamaan tennistäkin, mutta siitä ei ole yhtään kuvatodistetta...

...ja veneiltiinkin!


Neiti Elohopeaa piti välillä hieman avustaa paikallaanpysymisessä






Muistakaa kamut olla viisaasti vesillä! Rantaan on usein yllättävän pitkä matka.

Loiskis!

Oodi pääsi jälleen altaaseen testailemaan räpylöitään, kun saatiin uintiajan jakajaksi Nasse-basenji. Kivaa!

Nasse ja emäntänsä olivat meille uusia tuttavuuksia, ja Oodi saikin ennen uintireissulle lähtöä reuhuta Nassen kanssa. Basenjin ja lappalaiskoiralikan leikit osuivatkin mukavasti yksiin, ja varmasti nähdään vielä uudestaankin leikkien merkeissä! Viimeistään parin viikon päästä, varattiin nimittäin suorilta jo uusi uintiaika.


Oodi odottaa kun Nasse ui. Kuvausolosuhteet olivat digipokkarilla uintihallissa aivan jäätävät, joten jääköön tämä ainoaksi julkaistavaksi otokseksi. Voitte ihailla edellisiä uintikuvia ja kuvitella Oodin niihin ilman pelastusliivejä.

Sekä ekakertalainen Nasse että tokakertalainen Oodi uivat tosi hienosti. Oodilla oli kehitystäkin nähtävissä, vaikka altaaseen menevällä rampilla meinasikin aluksi päästä iso itku. Oodi kuitenkin solahti veteen kuin vanha tekijä, ja sai uiskennella viimeiset kolme kierrosta ilman pelastusliivejä. Koville uiminen kuitenkin ottaa, ja molemmat koirat etsivät hetken jalkojaan rampilla kun maitohapot meinasivat voittaa. Palautuminen on kuitenkin tosi nopeaa, ja jo loppusuihkuttelujen jälkeen sekä Nasse että Oodi olivat omia vilkkaita itsejään. Hieman toki väsyneempiä sellaisia :)

Miksikö vien Oodia uimaan, vaikka Oodi ei itse varsinaisesti riemusta kiljuen juokse altaaseen? Ensinnäkin, Oodi on osoittanut olevansa sopeutuvainen likka, joka kyllä räiskyttelee mielellään rantavedessä ja selvästi nauttii vedestä "elementtinä". Jo ensimmäinen uintikerta osoitti, että neidistä itse uiminen ei kamalaa ole ollenkaan, vaikka uimasilleen ryhtyminen onkin jännittävää. Tällä kertaa Oodi lähti vapaaehtoisesti, kannustamatta rampilta veteen monta kertaa, ja ui rauhallisesti ja määrätietoisesti altaan ympäri. Tähänkin hommaan on siis totuttu, enkä koe, että Oodia mitenkään rääkkäisin.

Ikävintä hommassa on Oodin mielestä tällä hetkellä varmasti uimisen rankkuus, se että aivan eri lihakset tekevät töitä kuin vaikkapa metsissä juoksennellessa. Kuitenkin näitäkin lihaksia tarvitaan koko kropan hyvinvointiin, ja koska meillä on mahdollisuus käydä lähellä uimassa sisällä uittajan kanssa, haluan mahdollisuuden hyödyntää :) Koirallakin hyvä lihaskunto on satsaus tulevaisuuteen, varsinkin kun taustalla on jalkaoperaatio.

Enää täytyis saada emännälle samanlainen lihaskunto, ja mieluiten vähällä vaivalla ;)