Sunnuntailenkkiä

Tänään lenkkeiltiin taas ihan ihmisten ilmoilla, Jyväsjärvellä. Oodi seurailee hienosti ja pysyy hyvin matkassa mukana, ja neiti onkin osoittautunut alun irtipitämisjännityksestäni huolimatta kuitenkin niin kontaktinhakuiseksi pennuksi, että ollaan tässä lähelläkin leikitty pihalla ihan irti. Ei ne pennut tosiaan kauas halua lähteä, nyt sen tiedän. Parkkipaikalla ei edelleenkään ilman hihnaa juuri rymytä, mutta mm. takkoja myyvän talon takana on suojainen takapiha, jossa tykätään käydä lumipeuhaamassa. Hihnaharkat jatkuvat toki myös vähitellen.

Ruoka, ulkoilu ja leikki maistuu ja Oodi on kaikin puolin fiksu ja ihana tyyppi, ei mitenkään puolueellinen mielipide ole tämä... ;) Neiti on myös melkoinen lähellänuhjustaja, vaikka yksinolokin sujuu jo ihan huippuhienosti! Oodi tykkää myyhnätä jaloissa, touhuta yhdessä ja tutustuu iloisesti kaikkiin uusiin ihmisiin ja koiriin. Hihnassa tätä maailman rakastamista vaan yritetään rajoittaa!

Vähän tämän päivän tunnelmia:


Mahaan asti lunta ja kameran väriasetukset pielessä


Paimensukuinen linssikoira, poseeraa kun otat kameran esiin


Nams, kylläpä maistui!

S2 opiskelija Oodi

"Häh?"


"Tääh?"


"En mä noin pitkiä selityksiä tajua! Palataan siihen OLE HYVÄ -juttuun. Se on mun lemppari."

Kommentointi käytössä kaikille!

Huomasin, että blogin asetuksissa olin tietämättäni estänyt kirjautumattomien käyttäjien kommentoinnin. Nyt senkin pitäisi olla mahdollista, eli tervetuloa kommentoimaan! :)

Pentutreffit, jihaa!

Oodi pääsi tänään leikkimään Ritan kanssa. Ihana Rita, 12 viikkoinen bordercollie-mäyris-beagle mix ja Oodi pitivätkin yllä melkoista meininkiä ja nauttivat täysillä leikeistä! Aluksi neitejä vähän jännitti, Rita tarkkaili tilannetta portailta ja Oodinen häsväsi ihmisten jaloissa eikä ollut huomaavinaankaan että toinenkin pentu oli lähistöllä. Mitäs sitä nyt koirista kun ihmisiäkin on lähellä :D Kun itse menin tervehtimään Ripsukkaa, uskaltautuivat neitosetkin lähikontaktiin ja sen jälkeen ilo olikin ylimmillään :) Eikä Oodi jäänyt vähän vanhemman pennun rinnalla yhtään jalkoihin vaikka kuvissa näyttääkin että neiti olisi koko ajan altavastaajan asemassa, Oodi osoitti taas olevansa rohkea ja tomera lapinkoiranalku! Ja äänekäs... Tytöt voisi tämänpäiväisen perusteella ilmoittaa vaikka vapaapainiseuraan! Pian uudestaan, josko silloin saisi otettua hienompia kuviakin. Tässä kuitenkin vähän tunnelmia:


"Leikitään!"


Oikea suora


"Hurrrrrjaaa!"


Boing!


"Vinttikoirat" vauhdissa


Pari sekuntia paikallaan


Ja taas mennään

Nyt täällä on niiiiiiiiin väsynyt pieni koira <3

Draamailua ja kakanpiilotusta

Oodi on nimensä veroisesti välillä yhtä oodia koko neiti :) Tyypin repertuaarista löytyy jo nyt jos minkälaista äännähdystä, joten välillä tuntuu siltä että Oodi yrittää opetella puhumaan suomea ihan vaan väärinymmärrysten välttämiseksi, hih!

Ollaan hihnalenkkeilty pieniä hetkiä kerrallaan, pisin matka on varmaan korttelin ympäri. Vielä tässä vaiheessa kun Oodi on niin pieni, olen ajatellut että pennun täytyy saada tutustua ja haistella ympäristöä rauhassa, vetämättä toki. Tasaista kävelyvauhtia ehditään mennä myöhemminkin! Ääntelemiseen tämä hihnalenkkeily liittyy siten, että Oodi muistuttaa äänellään olemassaolostaan monesti myös hihnan päässä. Neiti välillä pöhkii ja haukkuu milloin millekin liikkuvalle. Nyt onkin sopiva aika aloittaa namien avulla ohitusharjoitukset ja riittää-käsky ettei räpätäti pidä turhaa melskettä lenkeillä jatkossa. Helpointa tuo on kitkeä pois tässä vaiheessa kun haukkuminen ei ole vielä tapa vaan jännityksen ja innostuksen tuotosta, luulisin. Haukkua toki saa, mutta ei ns. "turhissa tilanteissa" eikä liikaa. Ehkäpä opetellaankin haukkumaan (myös) käskystä!

Ai niin! Tässä yksi päivä käveltiin ohi pihasta, jossa oli narulla kiinni rauhallinen labbis (tätä epäilen vahvasti labbikseksi vaikka se naapurin pentu osoittautukin amstaffiksi ja kai se isompikin sitten amstaffi on, hups). Labbis hengaili pihalla täysin rauhallisena ja tuijotteli Oodia pohdiskelevasti. Oodi jähmettyi ensin paikoilleen, ja kun sanoin reippaasti että mennään, niin neiti heittäytyi selälleen ja huusi kuin päätä olisi leikattu, vaikka labbis ei lähestynyt pihasta askeltakaan meitä kohti. Etenin itse vähän eteenpäin kun hihna antoi myöten ja kannustin Oodiakin vaan jatkamaan namin avulla. Päästiinkin eteenpäin, ja kun oltiin turvallisen välimatkan päässä niin Oodi haukkui melkoisen tiukan kuuloisesti :D

Oho, Oodi kunnostautui taas siivouksessa! Olen siivoillut neidin jätökset sisältä vähin äänin mutta ilmeisesti turhan nopeasti. Oodin muutamat "konvehdinsyöntiyritykset" olen enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi keskeyttänyt jätä-käskyllä ja kiinnittänyt Oodiksen huomion muualle ja ilmeisesti tämä on tehonnut. Tätä kirjoittaessani nimittäin ihmettelin, että mitä kummaa neitonen kohkaa makuuhuoneen puolella. Siellähän tämä piilotteli toista kauempaa raahaamaansa kikkarettaan parhaillaan lattialla olevan peiton sisälle :D Poissa silmistä, poissa mielestä! Taiteltu päiväpeitto on ollut Oodille petinä, mutta mitään pesää siitä ei ole muodostunut, taitaa viileämmällä lattialla olla mukavampi nukkua. Oodi ilmeisesti ajatteli ottaa sen hyötykäyttöön, mutta nyt se menee kyllä pesuun! Jatketaan siis vahinkojen "ignooraamista" ja ulko-osumien kehumista ettei ylläreitä löydy jatkossa vaikka sohvan raoista...

Jopas tuli tekstiä, ensi kerraksi kunnostaudun taas kuvien ottajana!

Pakkasriemua!

Päädyttiin Oodin kanssa ulkoiluasioissa hihnaan tai irti olemiseen. Liina tahtoo sotkeutua pikkuotuksen jalkoihin ja muutenkin tuntuu että viiden metrin liinalla on sama vaikutus kuin fleksillä, niskaan tulee kohtuutonta rasitetta jos neitokainen pongahtelee ympäriinsä eikä Oodi saa tuntumaa siihen, kuinka pitkä naru oikeasti on. Eikä hihnassa olemisen kuulu olla kurja juttu. No, taas virheestä opittiin! Voidaan hyvin ulkoilla hihnassa pentunakin kun Oodi pääsee kuitenkin leikkimään ja kulkemaan myös irti. Tyhmää vaan näin hiihtoaikaan kun niin monissa paikoissa on ladut eikä koiran kanssa voi siellä kulkea, mutta nauttikoot hiihtäjät nyt talvesta kun sellainen kerrankin on :)

Oodilla oli taas tänään luupäivä. Minulla on aikomuksissa opettaa Oodille, että oikeita luita syödään pyyhkeen päällä, mutta toistaiseki ollaan tehty niin että Oodi massuttaa niitä rajatussa tilassa. Siitä sitten pienennetään vanhan pyyhkeen/vanhan lakanan päälle jahka tässä keretään. Kivempi sitten kun on matot ja muut lattialla niin veristä luukönttiä ei tarvitse joka paikassa pyöritellä. Hurjaa on tuo pienen pennunkin luun syönti, äskenkin Oodi hotaisi ensin luun ihan mahdottoman nopeasti eikä malttanut juurikaan sitä pieniä. Arvaatte että emäntää vähän hirvitti. Tämän takia moni koiranomistaja varmaan arkailee antaa koiralleen luita kun onhan se aika karun näköistä kun se melkein kokonaisena mahaan menee!!! No, niin kuin aavistelinkin, hetken päästä tuli melkoisen iso oksu ja luu sen mukana. Tämän jälkeen neiti malttoikin sitten pureskella herkkunsa kunnolla... Huh huh. Ajan myötä pentukin varmaan oppii syömään maltillisemmin, ja luun syöntiähän täytyy joka tapauksessa valvoa! Koska Oodi on kuitenkin syönyt luita pienestä pitäen, uskallan niitä antaa vaikka se nyt aluksi hurjalta näyttäisikin. Pysyy kakka kovana sitten isompanakin, kun kaiken maailman risuja ei enää tarvitse mahaan asti pilkkoa ;)

Lopuksi vähän talvisia kuvia niin uuden oranssin, kevyen hihnan kanssa kuin ilmankin:


"Tää on se koiranpentuilme mistä ne kaikki kohkaa!"



"Mä tuun, sitä sydäntä tänne ja heti!


Lumimuurin vartija ja masun alle sotkeutunut uusi hihna

Viikko/Week/Vecka

Tunnilleen tasan viikko sitten kotiuduttiin Oodin kanssa!

Oodi opettaa minua joka päivä niin kuin koiranpentu vaan voi. Neiti esimerkiksi lukee minua tosi tarkkaan enkä todellakaan voi huijata esittämällä tosi iloista vaikka oikeasti ärsyttäisi. Huisia, en ole ennen asiaa tajunnut koirien kanssa puuhatessa. Esimerkiksi ulkoillessa on vaan pakko hengittää syvään ja rentoutua jos mielii saada pienen kivensyöjän luokseen, oli kuinka huono hetki hyvänsä. Vaatii tosi paljon harjoitusta meikäläiseltä!!! Tänään tosin huomattiin että keitetyn possunsydämen palat auttaa myös kovasti asiaa... AISULLAOLINIITÄmätuunmätuunmätuuntässämäoonboingboingboing!


Oodi istuu, hieno tyttö! Niin ja kamala sohvankulma, joka ei ole Oodin tekosia :D

Oodi oli tänään kokonaiset neljä tuntia yksin ja tosi hienosti meni! Kurja asia koiran elämässä on, ettei omaa laumaa voi aina ihan 24/7 vahtia, mutta onneksi on turvallinen koti jossa voi kölliä yksikseenkin. Sillä köllimistähän varsinkin pienen koiran elämässä riittää!