"Sähköjänis ja jäyhä jököttäjä - friends 4ever"

Oodin kamu partaHemmo piipahti taas meillä yhden yön yli hoidossa. Käytiin epelien kanssa ensteks lauantaina aamulla rymyämässä Laukaan metsissä (hirvikärpästen saaliina yyh) ja illalla vielä reippailtiin remmilenkki. Hemmo on kerrassaan mainiota seuraa Oodille, kun tyyppi osaa olla niin raaaauuuhaaaallinen, mutta innostuu kuitenkin halutessaan sopivassa määrin myös juoksu-/örmyilyleikkeihin. Sisällä kaksikko veti huolettomasti sikeitä suurimman osan lenkkienvälisajasta.


Uukakkonen sen sanoitti: If you walkaway, walkaway, I walkaway, walkaway...I will follow

Hemmolla oli kaikki rauhoittelueleet käytössä intopinkeän puuhkahännän kesytyksessä:




"Siinähän meuhkaat, mua ei ny huvita..."


Oodin vaanimishetket vol 1583


Metsästä löytynyt tennispallo sai pian Hemmoonkin vipinää, kun Oodi oivalsi painattaa se suussaan karkuun tuhatta ja sataa

Aamupalaretki neljän tassun ja kahden jalan tapaan

Tarvitset ainaskin

eväitä (kepit on viihdyttävä lisä, niitä löytyy yleensä retkikohteesta),


kamun, voi olla karvallinen tai karvaton


ja

avoimen asenteen luonnon tarjoamia mukavuuksia kohtaan.


Parhaat seikkailut löytyvät usein yllättävän läheltä!

"Se riekkuu, se rällää, se huutaa..."

... nimittäin Oodi. Mutta lähinnä vain pelloilla ja metsissä, joissa saakin riekkua niin paljon kuin vain jaksaa. Pelloilla tosin rällää tähän aikaan myös leikkuupuimureita, joita sietää väistellä.


Mummolan maisemia



On joskus ihan mahdotonta ottaa vauhdikkaita peltoriekkukuvia koirasta, joka iskee itsensä lähistölle heti kun otan kameran esiin. Kyllä se siellä juoksee ja riekkuu, uskokaa vaan.




"MITÄÄ SÄÄ TEET?!"

Löytyy sitä ihan täältä etelä-Suomenkin "kotikotikulmiltakin" hienoja mestoja:


niittyä @ Tuusula elikkäs Tusby, tarkemmin sanottuna Hyrylä elikkäs Hyrde elikkäs Skavaböle. Täällä treffattiin silloin aikoinaan viime vuonna Nieida-mummo ja Lunta laumoineen!






Tuleeko muille ku mulle suomenpystykorva-fiilikset tästä kuvasta? Jotenkin tuo asetelma muistuttaa metsästysaiheisten juttujen kuvia. Ei sillä, että niitä olisin juurikaan lukenut.


Omistaapa järkkäri, jolla vois näitä maisemia kuvailla!





Harrastetaan me nykyään Oodin kanssa yhdessä myös juoksemista, eli hienommin sanottuna canicrossia. Whuhuu! Oodin taktiikka on yrittää juosta alkulenkki täysiiiiiii ja sitten hiljalleen siirtyä emännän kannoille himmailemaan reippaalla ravilla (joka muuten näyttää tosi kivalta ja luonnolliselta liikkeeltä!). Juostaan mieluiten hiekkateillä ja metsäpoluilla, koska asvaltti on paitsi ihmisen niin erityisesti myös koiran koiville paljon ikävämpi alusta. Juoksulenkeillä Oodilla on varusteenaan Hurtan y-valjaat ja joustava hihna, joka on siis kiinni juoksuvyössä meikäläisen vyötäröllä. Mielestäni Oodi on muuten saanut ehkä aavistuksen lisää lihasmassaa tässä juoksuharrastuksen edetessä, huippujuttu! Hyvässä kunnossa oleva lihaksisto on vakuutustakin parempi turva koirankin kropan terveydelle.

R niinku...

...ruoka
Kuten aiemminkin taisin todeta, Oodi siirtyi kesän ajaksi seka-/nappularuokintaan reissailun ja hoitokeikkojen takia. Ilmeisesti tämä yhdistettynä helteisiin sai ennen todella ahneen koiran yllättäen nirsoilemaan. Oodi on jättänyt syömättä vaihtelevasti niin aamu- kuin iltasapuskojakin, ja muutaman kerran ruoka ei maistunut ollenkaan koko päivänä. Koiran olisi kai oikeastaan ihan luonnollistakin pitää välillä paastopäiviä, eikä tiettävästi yksikään ole vielä nälkään itseään näännyttänyt. Olen siis aina nostanut kupin tylysti pois tarjolta, mikäli sapuska ei ole noin kymmenen minuutin aikana kelvannut.

Jossain vaiheessa ruoka on siis aina ruvennut kuppiinsylkijällekin maistumaan. Olen kuitenkin alkanut (omia hermojani helpottaakseni) nostattaa ruuan arvostusta Oodin silmissä siten, että kuppi täytyy ansaita kuonon eteen. O on pienestä pitäen aina odottanut istuen hirmu nätisti ja rauhassa lupaa käydä ruuan kimppuun, mutta olenkin tehnyt hommasta nyt astetta vaativampaa. Neiti esimerkiksi saa hyvän tovin odotella ruokaansa paikkamakuussa, jonka jälkeen kupille säntääkin huomattavasti ahneempi koira. Johdan siis kerrankin pikkulappalaista oveluudessa 1-0!

...rauhoittuminen
Ehkä aiemmista kirjoituksista on luettavissa myös se, ettei Omps ole juurikaan niittänyt mainetta koiramaailman zen-buddhalaisena. Mitäpä sitä mietiskelemään ja meditoimaan, kun vauhti kuitenkin korjaa virheet, tuumaa O. Joskus on kuitenkin sähköjäniksenkin rauhoituttava. Täällä kotosalla kun hengaillaan ihan kaksistaan, niin neiti onkin 99% ajasta jostain pehmeässä ja lämpimässä paikassa viettämässä siestaa, tähän tyyliin:





Koirakamujen seurassa rauhoittuminen on kuitenkin Oodille ollut aina vaikeaa, mikäli kamukin on meneväistä sorttia. Yleensä vasta toisen koiran esimerkistä Oodikin malttaa relata. Harjoittelimmekin Nasse-basenjin kyläillessä sitä, että koirat rauhoitettiin keittiön pöydän viereen käskyillä makaamaan meidän emäntien teehetken ajaksi. Ja sehän toimi! Riekkukaverit malttoivat pötkötellä, kun saivat selkeät komennukset siihen puuhaan. Selkeät käskyt, jämäkkyys ja oma rauhallisuus - siinä lääkkeet tähänkin asiaan :)

Relaamisiin!

Heinäkuussa hellesää, sää, sää, elokuuhun kesä jää

Kuuma kesä alkaa vaihtua hiljalleen syksyksi, eikä se karvatassuja ajatellen ole ollenkaan huono asia. Reippaille lenkeille voi lähteä muulloinkin kuin aikaisin aamulla tai myöhään illalla, ja ruokakin maistuu ainakin Oodille paremmin nyt vähän viileämmillä ilmoilla kuin kovilla helteillä. Kyykäärmeiden varomisenkaan kanssa ei kohta enää tarvitse/jaksa olla niin hysteerinen, tosin ihan pian ainakin täällä keskellä Suomea metsät on vuorostaan täynnä hirvikärpäsiä, yäk.

Oodi on koko kesän aktiivisesti riisunut turkkiaan, ja varsinkin tyypin koipiosasto muistuttaa tällä hetkellä etäisesti kynittyjä broilerinkinttuja. Edelleen karvaa vaan lähtee ja lähtee, joten ellei tämä kohta lopu, niin Omps saa kohta opetella itse heiluttelemaan imuria. Karvanlähtö yhdessä tihentyneen peemailien lukemisen ja lähettelemisen kanssa taitaa kuitenkin enteillä lähestyviä juoksuja, josko syyskuussa Oodi vihdoin tekisi toiset juoksunsa. Eikös niiden jälkeen narttukoiran pitäisi vähän lisää aikuistua? Eikö niin? Pliis?!

Vielä ehtii kuitenkin kirmata metsissä ennen hirvikärpäsiä ja juoksuhuuruja, tässäpä tunnelmapaloja tämän aamupäivän metsäilyltä:

Kumarruin säätämään kameraa, Oodi juoksenteli ympäri kanervikkoa, ja yllättäen tämä näky oli edessä kun nostin pääni...



Aika nätti heebo minusta!

"Maastoudun kepin kanssa..."


"...eiku hepuloin!..."


"...ja taas matalaksi..."


"...ja eiku ympäri vaan!"





Elokuun aurinkoa vanhalla metsäautotiellä


Kun yksi keppi ei riitä...


"Jaa, mitä arvostelet siinä?"

Kuinka teinipoika kesytetään

15 kiloa topakkaa suomenlapinkoiratyttöä ja 40 kiloa valkkari-sakemannisekoitus teinipoikaa kohtasivat tänään pitkästä aikaa riekkumeininkien merkeissä. Elopainolla ei juuri ollut merkitystä, kun suoran toiminnan nainen Omps väänsi heti kärkeen viriilille nuoriherra Lucalle rautalangasta, kuinka hienoja neitejä tulee kohdella. Luca sai mm. "laitan tän mun tassun vaan varovasti tähän sun selän päälle..." -yrityksillään osakseen tiukat ja asialliset sättimiset Oodilta.

Kaksikon yhteiselo sujuikin kiellettyjen asioiden listan läpikäymisen jälkeen oikein mainiosti riehakkaiden leikkien merkeissä. Omps taitaakin olla koiranelämän alkeiden opettelun kannalta ihanneseuraa juurikin viriileille nuorille uroskoirille - O jaksaa ikuisuuksiin säätää, härvätä ja riekkua, mutta torjuu myös tarpeen tullen reippaasti ja selkeästi sulhojen lähentely-yritykset.


Pulmu aka Pastori seurasi järkyttyneenä sohvan selkänojalta riekkujen ensihetkiä, Pulmerssonin onneksi siirryttiin kuitenkin pian tyhjään koirapuistoon


"Hei mitä sä teet? Voinksmä osallistua?"


Siellä ne jossain viilettää


Oodi vaanii




Majakka ja perävaunu




Komistus! Luca on kivasti saanut värityksensä sakemannin puolelta ja rakenteen valkkarin puolelta. Vielä kun hontelo teinipoitsu saisi massaa luidensa ympärille niin ai että.


"Vieläköhän toi jaksais juosta?"

Kesälaitumilla...

... on kivointa kirmailla kaverin kanssa!


Isla ja Oodi lenkinjälkeiskuolajojotunnelmissa

Neljä tassua ja kaksi jalkaa ovat keskittyneet lähinnä nautiskelemaan kesästä niin yhdessä kuin erikseenkin. Omps on ollut pariin otteeseen hoidossa meikän leirien ajan, ja pärjäillyt jälleen mukavasti. Vauhtia ja pusuja on kuulumisista päätellen riittänyt. Molempia paljon.

Hurjat helteet ovat saaneet Oodin aloittamaan ihan eeppisen karvanlähtö vol
kakkosen, josta ei ilmeisesti tule loppua ennen kuin neidin kropassa on enää kaksi karvaa ristissä. Minkä teet, tee se täysillä, tuumaa O tästäkin asiasta.