lauantai 10. huhtikuuta 2010

Aina Valpas Oikea Oksentaja



Moi kaikki! Toi emäntä lähti tänään käymään jossain käsityömessuilla (arvatkaa toiko mulle mitään - ei!) ja sillä välin iski tietty ihan yllärinä käsittämätön kakkahätä. No, toi oli laittanu mulle tänne mun residenssiin sanomalehtiä, mut en mä sitten osunukaan niille niin päätin putsata ne kakat ihan ite. En osannu niitä silleen putsata kun emäntä tekee ni päätin sit syödä ne. Poissa silmistä, poissa mielestä - eiks je! Toi on kyllä yrittäny jotain selittää et niit ei tarvis mun siivota mut ajattelin että äkkiäkös noi nyt hotasee... Ja kyllä tää aika pieni tila on jossa joudun hengaamaan (kuvitelkaa, joudun taas oleen keittiössä niinku sillon ihan kakarana!!!) että tosi kiva sitte ois niiden pökäleiden kans nukkuu melkein vieri vieressä, en rupee sellaseen!



Sit ku toi tuli sieltä reissultansa niin käytiin tossa nurkalla pissillä ja taaskaan en saanu jäädä pidemmäks aikaa ulos. En tajuu että miks en saa muka ottaa lumessa hepulikieppejä ja nauttia kevään viimeisistä hankipilkuista! Heti toi ilonpilaaja koppaa kainaloon kun saa pissat tiristettyä. Just.

No mut sisällähän mulle iski siis tör-keen huono olo. Ei vissiin kandeis syödä eväitä toiseen kertaan... Vaihdoin keittiön muovimaton kunnon laatoitukseen mutta toi nyt sitte siivos niitä laattojakin pois sitä tahtia kun niitä yritin haukkua ulos. Kuulemma muovimatto on kivempi kuiteskin. Päätin tyhjentää sit suolenkin samalla kun kerta näistä eritteistä päätin eroon kerralla hankkiutua ja mahan olin jo kääntäny melkeen ympäri. Aika kevyt olo oli niin lipitin tota vettä sit hirveesti tilalle. Toi emäntä oli kauheen tyytyväinen että join sitä vettä, eipä ennen oo tullu kupin viereen lässyttään kun meikä juo!

Toi emäntä sano et täytyy nyt vaan ottaa rauhassa ja vähän ajan päästä sit se työnsi mun kuonon eteen jotain RIISIN KEITINLIENTÄ jossa lillui muutama riisi. Hei haloo!!! Kuvitelkaa nyt, meinasin soittaa eläinsuojeluun. Jonkun mahalääkenapinkin se oli sinne sotkenu joukkoon, mut sanoin et en mä tällasta lientä rupee latkimaan, mitä se oikein kuvittelee? Vähän ajan päästä se oliki tullu järkiinsä ja laittanu sinne liemeen mun kalkkunakuutioita ja pari nappulaa uiskenteleen. Sit mä niitä sieltä ongin suuhun ja vitsi ne oli hyviä! En mä enää viiti hei oksentaa, kyl se jo riitti tältä päivältä. Nyt aattelinki vähän vetästä taas unta kuonoon Killen viekussa että jaksan kohta jatkaa emännän säikyttelyä... Hirmu hyvät maharapsutukset taaski sain siitä hyvästä!


2 kommenttia:

  1. Onpa täällä tapahtunut sitten viime käynnin! :O Voi Oodia, oikein kovasti paranemistassutuksia ja onnea leikkaukseen! Hyvän hoidon neitinen ainakin saa kaikin puolin.

    VastaaPoista
  2. Kuule Oodi. Usko nyt van...eiku, öhöm tota noin, keski-ikäistä opaskoiraa. Ei niitä pommeja kannata syöjä, kun luulis tuossa takajalassa on ihan tarpeeksi riesaa ja saat vielä angiinan.

    Häntä pystyyn huomisen leikkauksen kanssa. Ne hoitaa hyvin meitä opaskoiria. Tosin äiskä, joka muka on joku sähkökäyttöinen opaskoira, käy ihmislääkärillä.

    Tuhauksin ja hännänheilutuksin Noppa oikea opaskoira, eikä mikään nelipyöräsähköversio niinku äiskä

    VastaaPoista