Välillä pysähdyttiin ihastelemaan maisemia. Tai emäntä pysähty, mä keskityin hautaamaan sen antamaa mahatikkua kun kerrankin oli ihan oikeeta maata, mihin sen pysty piilottamaan!
Sit mäkin kattelin niitä maisemia hetken...
Kunnes vaihdoin sen mahatikun piilopaikkaa kun emäntä oli tajunnu, että mihin sen piilotin
Poseerasin melkein nätisti ja oikein nätisti
Sit lopuks kävin kahlaileen ihan oikeessa järvessä!
Huomatkaa mun hieno, elastinen vasen takakulmaus!
Ennen ku lähettiin takas autolle niin tähystelin vielä skarppina yhden sorsaperheen touhuja
Koskakohan mennään uudestaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti