Juhannusretki

Olen ottanut tavoitteekseni käydä mahdollisimman monessa Suomen kansallispuistossa, mieluiten tietysti kaikissa. Tällä hetkellä kansallispuistovierailuja on kertynyt alle kymmenen, joten juhannusaaton retkikohteeksi otettiinkin Oodin ja Lykyn kanssa vielä valloittamaton Nuuksio.   

Nuuksiosta on tullut ajettua "ohi" (= moottoritiellä olevia opasteita olen katsellut) monia kertoja, joten oli jo aikakin päästä metsään asti. Aamulla keli näytti synkältä, mutta puoliltapäivin alkoi aurinkokin pilkahdella. Saatiinkin kiertää Korpinkierros varsin kelvollisessa kelissä, ja kuorivaatteet piti riisua jo ekojen kilometrien jälkeen turhan lämpöisinä. 

Oo ja Lyy mahtuvat näppärästi vierekkäin pitkospuille ja ovat muutenkin oikein oivia retkikoiria.   Lykyllä meinaa vähän pukata murrosikää, ja siitä syystä jotkut vieraat ihmiset vaikuttavat pienestä niin epäilyttäviltä, että täytyy pöhistä hurjaa varoituspöhinää. Vieraille koirille Lykky ei kuitenkaan sano mitään, toisin kuin emonsa. Oodikin on tosin leppoistunut tässä suhteessa, osaksi varmaan senkin takia, että Lykky on vierellä niin rentona. Lykyn murkkuepävarmuuteen olen suhtautunut aika rennosti, luotan, että se menee ohi iän myötä, koska Lyyde on muuten ollut kaikin puolin niin rento ja sopuisa tyyppi. 

"Hahah, vai sopuisa!"

Vastaantulijoita väisteltiin välillä kulkiessamme kapeimmissa kohdissa, mutta kulkijoita ei pidemmällä Korpinkierroksella ollut juhannusaattonakaan ruuhkaksi asti. Makkaranpaistopaikat sen sijaan olivat täynnä hyväntuulisia ulkoilijoita.