"Vieeeeressä"

Kahden kuukauden tekemisen jälkeen Oodi aloitti vihdoin juoksut 8.10. eli melkein tasan 7 kuukautta edellisistä.

Käytiin Laajavuoressa pidetyssä lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä turisteina sunnuntaina 2.10. ja sen sorttista pöljäilyä olikin ilmassa, että aavistelinkin juoksujen alkavan ihan lähiaikoina. Oodin oli tavallistakin vaikeampi rauhoittua hengailemaan ihan rauhassa sillä välin kun Hettan emännän kanssa rupateltiin. Tosin ei tuo juoksuittakaan ole niitä kaikkein hiljaisimpia, mikäli ollaan tapahtumassa, jossa on paljon muitakin äänekkäitä lappalaiskoiria.

Nuorempaa Hettaa Oodi moikkasi tosi hyvässä hännänheilutusmeiningissä, mutta pari kuukautta vanhempi Noita sai turhan kipakan tervehdyksen Oodilta. Mitä lie Noita kuiskutteli Omppamaarian korvaan kun akka niin tulistui. No, nuorten naisten elämä ei aina ole niin yksinkertaista, juu nou.


Pää pyörii kuin Torikeskuksen ovet

Hihnalenkeillä meillä on (taas) kokeiltu uutta juttua. Oodi kulkee nykyään suurimman osan ajasta vierelläni vähintään takajalat "samalla tasolla" jalkojeni kanssa, ja tämä onkin vienyt taas eteenpäin oppia rennoista ohituksistakin. Toki O pääsee haistelemaan penkkaa ja puskia, mutta ei vaan saa juurikaan kulkea edelläni. Hienosti Oodi onkin tähän systeemiin jo tottunut.

Kaupungilla ollaan käppäilty hihnassa...





... ja metsässä ilman hihnaa. Vielä uskalsin päästää tuon irti juoksuista huolimatta, kun ajeltiin ihan tosi korpeen, jossa ei juuri muita liiku. Oodi kun on vielä hienosti kuulolla näin juoksujen ekaviikolla.



Olen ehkä aiemminkin todennut saman, mutta kyllä jotain olennaista tuosta koirasta kertoo se, että sen mielestä on ihan normaalia pitää keppinään nelimetristä puunrunkoa. Ja se vielä äpisee sille puulle kovaan ääneen kun ei puu meinaakaan taipua neidin tahtoon.