Opittu on!

Meneillään olevalta arkitottelevaisuuskurssilta ollaan saatu tosi hyviä oppeja, ja olenkin tyytyväinen että tuli ilmoittauduttua mukaan. Kurssin ryhmäkoko on sopiva, n. 6/7 koirakkoa ja sama ohjaaja on ohjaamassa joka kerralla, vähän toista kuin kennelkerhon yleiset koulutukset, joissa aikoinaan käytiin. Varsinkin ekan koiran(pennun) kanssa touhuaville suosittelisin näiden kokemusten perusteella kyllä jotain - vaikka sitten vähän enemmän maksavaa - luotettavan ja osaavan koirankoulutuskeskuksen järjestämää koulutuskurssia! Me ollaan käyty nyt täällä.

Oman kehon hallinta tuntuu ainakin minulle olevan melkeinpä haasteellisin osuus kaikenlaista koiran kanssa treenaamista - miten asemoin kroppani tai näytän käsiapuja niin, että koiralle välittyy se viesti, jonka haluankin välittää. Oodin tekemät virheet johtuvat yleensä siitä, että itse kerron kropallani toista asiaa kuin sanallisesti. Jo oman selän suoristaminen voi tehdä ihmeitä vaikkapa siihen, miten intensiivisesti Oodi seuraa vieressä. Eikä ihme, jos ihminen "nojailee" päälle niin tottahan koira silloin alkaa viestiä rauhoittavilla signaaleilla.

Tiistain kurssikerralla tehtiinkin erittäin hyvä harjoitus tähän liittyen. Kaikki koirakot levittäytyivät pienen koulutushallin seinustoille, ja yksi koirakko vuorollaan kiersi ympyrää muiden keskellä. Ohjeena kiertäjälle oli ainoastaan se, että hihnan tulee pysyä löysällä ja koiran ohjaajan leuan ylhäällä. Omaa hurttaansa ei siis saanut katsella ollenkaan, piti vain kulkea rennosti eteenpäin. Ja kappas, kun me ihmiset emme jatkuvasti olleet vaatimassa kontaktia koirilta, niin koirat tarjosivat sitä itse erittäin aktiivisesti! Hihnat pysyivät löysällä ja koirat kulkivat kauniisti toiset koirat ohittaen oman ihmisensä rinnalla tai takana.

Niin, että kun lopettaa sen huolehtimisen, kurkkimisen ja kumartelemisen niin koira saattaakin yhtäkkiä tehdä juurikin sitä, mitä piti! :D

Valoa kohti!

Oodi on paitsi avustanut emäntää opiskeluissa, niin käynyt nyt kevättalvesta taas melko säännöllisesti uimassa Koirasportissa.

Mutta eihän tähänkään asti ole toki päästy ilman pientä draamanpoikasta! Oltiin käyty tauon jälkeen jo yhdesti uimassa, ja mentiin toista kertaa Koirasporttiin. Oodi on aina enemmän tai vähemmän inhonnut ramppia, jonka kautta altaaseen mennään. Sillä kertaa neiti kuitenkin päätti ottaa hatkat jo rampin alaosassa pujottamalla päänsä ulos uittopannasta. Oodi antoi kuitenkin kiinni, ja nostin karkulaisen rampin tasaiseen yläosaan, josta alkaa ramppiosa veteen. Oodi kiljui kuin päätä olisi leikattu irti ja potki ihan vimmatusti vastaan, kun Ansku ja minä yritettiin liikuttaa 15-kiloista mielenosoittajaa veteen. Huuto loppui välittömästi kun Oodi saatiin veteen asti ja kehtasipa äskeinen kiljuja vieläpä potkaista itse itsensä vauhtiin kohti allasta!!! "Emmä tätä inhoo mut testasin vaan et onks ihan pakko..."

Keskusteltiin Anskun kanssa, että koska Oodi kerran melkein poikkeuksetta vetää aina uimalan ovea ja suuntaa häntä heiluen allashuonetta kohti ja lisäksi vinkuu odotushäkissä edellisen koiran uintivuoron aikana, niin kovin suuria pelkotiloja hommaa kohtaan ei vaan voi olla. Päätettiinkin että voidaan ihan suvereenisti jatkaa uimassa käyntiä, koska osattiin aavistaa että koko kiljunta ja vastaanharaaminen on vain suurta esittämistä.

Ja oikeassa oltiin! Seuraavalla kerralla Oodi kipitti ihan hiljaa omin jaloin ja innoissaan kepin perässä melkein suoraan altaaseen asti!

Muutenkin kun keksittiin ottaa mukaan keppi, homma muuttui heti Oodin mielestä mielenkiintoisemmaksi, koska on joku Tärkeä Tehtävä hoidettavana. Uittaja eli Ansku siis pitelee keppiä rampilta lähdettäessä ja puolessavälissä allasta Oo saa kepin kannettavakseen. Neiti polskii keppi suussaan takaisin rampille ja luovuttaa aina sen oma-aloitteisesti pois. Melkoinen lapinvesinoutaja! Ja melkoinen tunne koirasi -kokemus taas.

Tässä vielä meidän toinen uimakaveri autossa kuvattuna. Ihana, reipas ja mahdottoman vauhdikas italiaanopentu Lene. Jos Oodi ui rauhallisesti ja tasaisen varmasti eteenpäin, niin Lenen tyylinäytteet on jotain huippuunsa viritetyn saukon ja jäniksen väliltä. Lenukka tekee altaaseen innoissaan ainakin metrisen loikan, ja Anskulla on pikkusilakassa pitelemistä kun vauhtia on ihan mahdottomasti ja etujalat roiskivat vettä ympäriinsä. Oodi tykkää Lenestä arvatenkin tosi kovasti!