torstai 22. maaliskuuta 2012

Opittu on!

Meneillään olevalta arkitottelevaisuuskurssilta ollaan saatu tosi hyviä oppeja, ja olenkin tyytyväinen että tuli ilmoittauduttua mukaan. Kurssin ryhmäkoko on sopiva, n. 6/7 koirakkoa ja sama ohjaaja on ohjaamassa joka kerralla, vähän toista kuin kennelkerhon yleiset koulutukset, joissa aikoinaan käytiin. Varsinkin ekan koiran(pennun) kanssa touhuaville suosittelisin näiden kokemusten perusteella kyllä jotain - vaikka sitten vähän enemmän maksavaa - luotettavan ja osaavan koirankoulutuskeskuksen järjestämää koulutuskurssia! Me ollaan käyty nyt täällä.

Oman kehon hallinta tuntuu ainakin minulle olevan melkeinpä haasteellisin osuus kaikenlaista koiran kanssa treenaamista - miten asemoin kroppani tai näytän käsiapuja niin, että koiralle välittyy se viesti, jonka haluankin välittää. Oodin tekemät virheet johtuvat yleensä siitä, että itse kerron kropallani toista asiaa kuin sanallisesti. Jo oman selän suoristaminen voi tehdä ihmeitä vaikkapa siihen, miten intensiivisesti Oodi seuraa vieressä. Eikä ihme, jos ihminen "nojailee" päälle niin tottahan koira silloin alkaa viestiä rauhoittavilla signaaleilla.

Tiistain kurssikerralla tehtiinkin erittäin hyvä harjoitus tähän liittyen. Kaikki koirakot levittäytyivät pienen koulutushallin seinustoille, ja yksi koirakko vuorollaan kiersi ympyrää muiden keskellä. Ohjeena kiertäjälle oli ainoastaan se, että hihnan tulee pysyä löysällä ja koiran ohjaajan leuan ylhäällä. Omaa hurttaansa ei siis saanut katsella ollenkaan, piti vain kulkea rennosti eteenpäin. Ja kappas, kun me ihmiset emme jatkuvasti olleet vaatimassa kontaktia koirilta, niin koirat tarjosivat sitä itse erittäin aktiivisesti! Hihnat pysyivät löysällä ja koirat kulkivat kauniisti toiset koirat ohittaen oman ihmisensä rinnalla tai takana.

Niin, että kun lopettaa sen huolehtimisen, kurkkimisen ja kumartelemisen niin koira saattaakin yhtäkkiä tehdä juurikin sitä, mitä piti! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti