Paimensukuisten lapinkoirien jokavuotinen katselmus järkättiin tänä vuonna Oulun Hiukkavaarassa. Katselmus on rento tapahtuma, jossa pääosassa ei ole kehässä pärjääminen tai hienot ruusukkeet vaan mukava hengailu muiden paimensukuishenkisten ihmisten ja kauniiden koirien joukossa.
Suunnattiin Oodin kanssa Ouluun jo perjantaina ja valloitettiin meidän sakille vuokrattu kompaktin kokoinen Nallikarin lomamökki. Myös Kassu eli Aina Valpas Kaskenviertäjä ja ihmisensä Liisa roudasivat itsensä meidän seuraksi jo perjantaina. Kassusta oli kasvanut hurjan komea, iso, karvainen ja herrasmiesmäinen nuorimies ja lienee sanomattakin selvää että Oodilla rupesi heti Kassun nähtyään sukat pyörimään jaloissa ;) Vaikka Kassulle Oodin ei edes tarvinnut muistutella sopimattomista lähentely-yrityksistä kuin muutamaan otteeseen topakasti marmattaen. Kaksikko hepuloikin perjantai-illan iloisesti yhdessä, ja kun ei enää muuta jaksettu niin tyypit makasivat kuonokkain maassa nuoleskelemassa toistensa kirsuja.
Lauantaina katselmusvuorossa olivat pennut, nuoret ja juniorit, eli Oodin kanssa oltiin vaan turisteina. Hiukkavaarassa treffattiin loppu Nallikarijengistä eli Aina Valppaan Johanna kera tyttärensä ja ihanien karvakorvien eli Kiaran (Riskatsurkan Grace Kelly), Muusan (Iki-Wanhan Porotokan-Haave) ja Sulon (Kylkimyyry Kontian Somanen). Olipa paikalle saapunut myös Aina Valpas Maitomies eli suloinen Rölli ihmisineen. Sulo, Kassu ja Rölli pyörähtelivät kaikki kehässä hienosti ja menestyksekkäästi meidän kannustaessa Oodin kanssa kehän laitamilla.
Pienillä laumanjakojärjestelyillä sovittiin koko sakki nukkumaan yöksi rauhassa ja sopuisasti mökkiin. Sitä ennen tehtiin hihnalenkki sulassa sovussa koko viiden koiran sakilla. Aamulla ennen katselmuspaikalle rientämistä jengi pääsi myös sopivissa leikkisakeissa riekkumaan mökin viereiseen koirapuistoon, jonka olemassaolo oltiin tajuttu vasta myöhään lauantai-iltana.
Sunnuntaina hengailtiin katselmuspaikalla ihastelemassa komeita avoimen luokan ja veteraaniluokan uroksia ja iltapäivällä oli meidän neitisakin eli Kiaran, Muusan ja Oodin vuoro kehäkettuilla. Oodi antoi tällä kertaa kopeloida itsensä väistelemättä ja pyörähtelikin kehässä sen verran hienosti (mitä nyt vähän juoksuttaessa meinasi haukahdella), että päästiin 22 AVO1-luokan neitikoiran joukosta viiden parhaan joukkoon ja siis loppukehään asti! Olipa kertakaikkinen ylläri!!!
Loppukehässä Oodi esiintyi kolmelle tuomarille myös oikein mallikkaasti ja pääsi viiden parhaan joukosta juuri sille viitossijalle. Ihan mahtavaa! Kotiinviemisiksi saatiin siis vaaleanvihreä ruusuke ja hieno arvostelu.
AVO1-nartut 5./22 tuomari: Laura Siljander
"2,5 -vuotias miellyttävä narttu. Hyvät kulmaukset takana, melko hyvät edessä. Kauniit rungon mittasuhteet. Hyvä häntä. Aavistuksen ulkokierteiset takaraajat. Liikkuu ahtaasti takaa, muuten hyvä liike. Esiintyy hyvin. Mukava käsitellä. Hieman pehmeä turkinlaatu."
Oli taas mukava huomata, miten monimuotoisena paimensukuisten ulkomuoto on onnistuttu säilyttämään ja miten nämä alkukantaiset eläjät sopivat mutkattomasti olemaan yhdessä tällaisessa koiratapahtumassakin. Katselmuksen järjestämisestä iso kiitos kuuluu monille vapaaehtoisille, tänäkin vuonna homma toimi hienosti, joten suuret kiitokset ja kumarrukset Oulun katselmusaktiivien suuntaan! Erityiskunniamaininnan ja kiitoksen ansaitsevat tänä vuonna tuomarien pitkät ja tarkat koirien ulkomuotoarvostelut, joissa todella huomasi tuomarien paneutuneen koiran olemuksen ja liikkeiden tarkasteluun.
Kuvia meistäkin löytyy ainakin sivupalkin Niuniun ja Noidan blogeista (jee, kiitti!), ja ehkä jostain postailen kuvia tänne itsekin näytille. Mutta tiedättehän te, Oodi oli ihana ja suloinen niin kuin aina ;)
Hiphei! Ensi vuoden katselmusta odotellessa!
