...sekä isännille että emännille!

Syysleireilyä ja -lomailua

"Nätti tekee maailmaa nätimmäksi" laulaa Jukka Poikakin

Oodi lastenleireili kanssani syysloman kunniaksi ja kivasti meni. Lähinnä Oodi tapasi leiriläisiä satunnaisesti ulkosalla, kun sisätilat pidettiin koirattomina. Kovaan luonnetestiin neitonen joutuikin, kun joutui katsomaan vierestä kun lauma lapsia pelasi lipunryöstöä pilkkopimeässä taskulamput käsissään. Alkupöhinöiden jälkeen Oodi malttoi istuskella vieressäni led-valo valjaisiinsa kiinnitettynä seurailemassa lapsien viuhtomista ja huomautti vain läheltä kovaa juosseille kisaajille että olisi sopivaa pysyä kauempana kirmaamassa.

Leirin jälkeen käytiin huilaamassa Joutsassa, jossa Oodi tapansa mukaan leikki metsässä työmuurahaista...


Isoin keppi, jota Oodi yritti kantaa, oli tätäkin vielä puolet pidempi...

Erkkarivieraina

Käytiin Oodin kanssa pyörähtämässä tänään lappalaisten erkkarissa kisaturisteina. Vaikka ei itse osallistuttukaan mittelöihin niin erkkari oli silti oiva tilaisuus harjoitella ison koirajoukon seassa hengailemista.

Oodin upea käytös olikin superylläri minulle! Neitokainen oli aluksi vähän ihmeissään uudenlaisesta tilanteesta, jossa koiria ja ihmisiä liikkui ihan lähellä milloin mistäkin suunnasta tupsahtaen. Aluksi Oodi pisti tsekkaili, mitä mieltä emäntä on moisesta menosta ympärillä, mutta huomasi nopeasti että mitään jännitettävää ei ole. Hengailtiin kehien laidoilla ja käveltiin vähän ympäriinsä ja kaikki meni äärettömän hienosti. Hyvä me!


"Tjaah, joku menee ohi..."

Oodi melkein 11kk

Oodi

on viettänyt leikkisää nuoren koiran elämää koirapuistoillen ja retkeillen. On leikitty niin lappalaisten kuin muidenkin rotujen edustajien kanssa ja kaikkien seurassa Oodi osaa olla hienosti! Toki on niin että mitä leikkisämpi kaveri, sitä parempi.

käväisi kanssani synnyinkodissaan Aina Valppaiden mailla. Oodi leikki hienosti Doulan ja lasten seurassa ja hieroi nöyrästi mutta reippaasti tuttavuutta myös aitauksessa päivystäneiden aikuisten koiruuksien Ryynin ja Kiaran kanssa. Poneillekin Oodi kävi sanomassa painokkaat moit. Lammaslaumalle käytiin pitämässä pieni jumppahetki, ja palataankin paimennusasioihin sitten parin vuoden kuluttua kun kaikkien eläinten kanssa ei niin kovasti tarvitse yrittää leikkiä ja korvat löytyvät paremmin päästä ;)

tapasi myös toisen sijoittajansa Anun laumoineen ja ulkoili tovin herrasmies-Luntan ja mummonsa Nieidan kanssa. Anun(kin) mielestä Oodissa on piirteitä niin Ilo-emästä, Julle-isästä kuin Nieida-mummostakin! Anu myös huomasi, että Oodi on hyvä puhumaan koiraa ja "liioittelee" eleitään että tulee varmasti ymmärretyksi, hieno juttu :)

aloitti tokotreenailun sekä lappalaisten pentutokossa että k-s kennelkerhon samanmoisessa. Tavoitteena on opettaa erityisesti emäntä tottelevaiseksi, mennä Oodin ehdoilla, ottaa opiksi asioista tavallista arkielämää varten, oppia keskittymään yhdessä yhteisiin juttuihin vaikka muut koirat säätävät ympärillä ja ennen kaikkea pitää hauskaa yhdessä. Treenaaminen onkin ollut tosi mukavaa!

kävi fysioterapeutilla ja vielä jatketaan lihasmassan kasvattamista step-jumpan ja painon avulla. Jalka on toipunut ihan uskomattoman hyvin ja tavallisessa arkielämässä eivät menneisyyden kurjuudet oikeastaan vaikuta. Hienosäädetään jalka kuitenkin vielä viimeisen päälle lihaksistoltaankin samanmoiseksi oikean koiven kanssa ettei mitään ongelmia tulisikaan.

totuttelee uuteen aikuisten koirien nappulamerkkiin, Pro Pacin lammasta ja riisiä sisältävään. Aiemmin Oodi söi RC Medium Junioria, mutta silmät aavistuksen on rähmineet tasaiseen tahtiin läpi pentuajan niin ajattelin testata toista merkkiä vaihteeksi. Lähiaikoina puheessani vilahtaakin todennäköisesti varsin tiiviisti pohdinnat Oodin kakkojen koostumuksesta.

meni, niin kuin pienen lapinkoiran kuuluukin, sekaisin ensilumesta. Kylmää, pehmeää, ihanaa lunta!

Tällaisia kuvia saa kun yrittää hienoja otoksia blogia varten ottaa


"LUNTAAAAAAAAAAA!!!!!!!"


Lunta on 3cm varpujen päällä, tietysti siihen täytyy yrittää hautautua


Kepeistäkin tykätään


Päivänsäde!

Sosiaalistumista

Uskaltauduttiin Pohjanlammen koirapuiston pienten puolelle yhdessä ihanan Ritan kanssa, jonka seurassa Oodi leikki jo pienenä pentuna. Saatiin olla onneksi keskenämme isompien koiruuksien leikkiessä isojen puolella. Vaikka Pohjanlammen puiston pehmeää ja tasaista hakealustaa olen kuullut sanottavan märäksi ja liejuiseksi (ja olihan se), niin silti alusta on Oodin jalkaa ajatellen paljon parempi kuin toisen paikallisen puiston epätasainen ja kivikkoinenkin pohja.


Kunnollisia kuvia ei oikein tarttunut mukaan, mutta jotain sentään. Melkein samanikäisten tyttöjen piti vähän kokeilla ensin, että kumpi onkaan kovempi likka, mutta Oodi päätti nätisti alistua hippusen vanhemmalle Ritalle. Varmasti neidot vielä joutuvat jatkossakin arvojärjestystään vähän hakemaan, mutta mitään mahdotonta rähinää eivät kaverukset vielä pitäneet vaan tilanteet selvitettiin nopeasti.


Puiston lähistöllä oli agikilpailu, ja koirakkoja lenkkeilikin puiston ohi monta. Oodin piti tietysti käydä sanomassa mielipiteensä toisten lenkkeilystä aidan takana, mutta koska Rita ei huutanut kurkku suorana ohikulkijoille, rauhoittui Oodikin paremmin. Ja monet käyttivät häiriötreenin hyväkseen, samoin kuin meikä yritti palkata Oodia aina hyvästä käytöksestä. Puistossa isojen puolella olleelle huskylauma sen sijaan piti käydä pusuttelemassa aidan raoista ja yhden huskyn kanssa Oodi sai aikaan kivan juoksuleikin aidan vierellä.


Koirakoulutähti Ritaniitti myös treenasi hienosti häiriön alla, kun Oodi parhaansa mukaan yritti olla häiriöksi. Oodi oli sitä mieltä, että Ritan treenit vaikuttivat paljon paremmilta kuin hänelle järjestetyt... Mutta jonkinlaista kontaktia saatiin mekin onneksi syntymään, ei huonosti ekakertalaiselta.

Ennen puistoilua mentiin Oodin kanssa hihnassa lämmittelylenkki ja puistoilun jälkeen palauttava jäähdyttelylenkki. Venyttelin myös kuntoutuvan jalan sekä ennen että jälkeen puistokäynnin. Lihashuolto on koiruuksillekin tärkeää, ja varsinkin Oodille. Rita jäi vielä leikkimään isompien kanssa kun me jo suunnattiin kotia kohti, liikaa ei jalkaa haluttu heti kärkeen rasittaa.


Jäähdyttelyä aloittelemassa


Koiraravit!

Kaikki meni hyvin, jalkaan ei satu ja Oodi on väsynyt, mutta näyttää onnelliselta. Huomenna mennäänkin sitten lappalaisten koirakouluun Laajavuoreen, saapa nähdä millainen härdelli siitä tulee!

Run, Forrest, run!

Nyt ollaan rinta rottingilla!

Fyssari totesi, että Oodin koipi voi muuten kaikin puolin erinomaisesti, mutta tarvitsee vielä pikkuisen lisää voimaa. Sitä kasvattaa pieni lisäpaino eli Oodin vasemman jalan kintereen alle teipattava sormiparisto, jota käytetään lenkeillä muutamia hetkiä viikossa. Pienen lisäpainon avulla voimaa pitäisi tulla mukavasti jo ihan tässä muutaman viikon sisällä. Leikkauksesta, jossa raudat asennettiin, tulee pian puoli vuotta ja siihen mennessä pitäisi jalan olla jo täynnä poveria! Tällä hetkellä näyttää siltä, että jalasta tulee ihan normaali ja käyttökelpoinen takajalka jota ei tarvitse sen kummemmin suojella. Jos jotain liukastumisia tai kohelluksia sattuu tulevaisuudessa, niin sattumiselle riskialttein on toki aina leikattu jalka. Järki pidetään päässä ja loppu on tuurista kiinni.

Löydettiin nyt viikonloppuna kotikotireissulla lenkkimaastoksi kiva sänkipelto ja sen vierestä nätti metsä. Käytiin pellolla pariin otteeseen, ja kamera sattui tietenkin mukaan juuri sateisemmalla kerralla. Pelkkää juoksemista ei Oodin ulkoilu tietenkään ollut, vaikka kuvat ovatkin vauhdikkaita. Tässä siis vähän syksyn harmautta ja Oodin ei-niin-harmaita tunnelmia:

Meillä oli mukana myös pallo, kuten ehkä odottavasta olemuksesta huomaa



Oli ihan hyvä, että otettiin alkulämmittely asvaltilla ennen sänkipeltoilua...


Kamera ei pysy mukana, onneksi jalka pysyy


Seisontakuvausyritys nro 1


Pellolla oli myös myyrän koti



Ja ehkä myös sen kodin asukas


Oli myös märkää


Seisontakuvausyritys nro 2

Ja lopuksi vielä pari nopeaa ja nohevaa videodokumentointia rallauksesta. Oodi osaa myös vähän noutoa mutta näissä pätkissä sitä ei tajuttu esitellä. Loikkaavaa loppusunnuntaita kaikille!

"Wufwufwufwufwufwuf...wuf...wu... ai sullon jotain siellä!"

Ohitusharjoitukset yli-innokkaan neitokaisen jatkuvat siis edelleen. Tällä hetkellä pyritään pitämään sen verran etäisyyttä muihin koirakoihin että Oodi malttaa ottaa kontaktin minuun pyydettäessä. Helposti käy niin että likka käy niin kierroksilla että korvat katoavat ihan täysin.

Aina ei pystytä etäisyyttä tarpeeksi ottamaan vaikka hypittäisi pusikkoon ja tiukoissa tilanteissa saatan tehdä niin, että ohitetaan toinen koira vaan mahdollisimman nopsasti eli juoksemalla. Haukkuhan molemmissa tilanteissa irtoaa, mutta seuraavana hankintalistalla on Maailman Ihanin Lelu, joka tulee esiin vain ohitustilanteissa. Vaikka pänniikin että leikkaushommat ja toipumisvaihe romuttivat ihan täysin hyvin alkaneen ohittelu-uran ja nyt asiasta täytyy täällä päivitys toisensa jälkeen ruikuttaa, niin ei auta kuin opetella uudestaan. Pitää vaan löytää se tapa, joka meillä parhaiten toimii. Oodissa nimittäin on potentiaalia ihan älyttömästi kun emäntä vaan osaisi toimia oikein!!!

Lenkkeilystä kuitenkin pääosin nautitaan kovasti ja Oodi osaa tosi sujuvasti liikkua muiden kulkijoiden seassa. Silloin kun Oodi pääsi kesäkuun alussa lenkkeilemään enemmän, neitokainen haukkui pyöräilijät, mummot, lapset, rullaluistelijat, lastenvaunut... kaikki "uudet" asiat eli ne, joita ei vähään aikaan ollut kotipihasta käsin nähnyt. Edelleenkin Oodi on nopea reagoimaan, jos kokee jonkun asian jännittäväksi, mutta pääsee kuitenkin nopeasti asioista yli :) Eli toimintakykyä löytyy!


Toimintakyky huipussaan


Käsin tunnusteltuna leikatun jalan lihakset alkavat minust tuntua jo saman kokoisilta kuin toisenkin koiven ja liikkeet näyttävät ihan hyviltä. Liikkeistä en uskalla sanoa sen enempää, kun tuntuu että mitä enemmän Oodin liikkumista seurailen, sitä neuroottisemmaksi muutun... Joten kerron torstaina mitä mieltä fysioterapeutti on!

Reviiriini on kajottu

Nyt on emäntä ihan näin: :'DDDDDDDDDD

Nimittäin mitäköhän Oodi yrittää nyt meikälle sanoa?


Reviiri 1/2010 etukansi, Kumpumäen Rosa palasina


Saman lehden takakansi, Seitavuoren Niihtuciehka irroitettuna poroja paimentamasta

Oodi, joka ei ikinä ole askarrellut uuteen uskoon muita esineitä kuin joskus omia lelujaan, oli työpäiväni aikana tehnyt selvää sängylle jättämästäni Reviiristä. Takakannestakin oli niin hienosti pilkottu irti vain koiran kuva, ja jätetty porot juoksentelemaan rauhassa. Taitaa kaivata leikkikavereitaan tuo otus!

Metsäilyä

Pari kertaa ollaan tänä viikonloppuna oltu Oodin kanssa mustikassa. Laukaasta löytyi ihanan järven rannalta semihyvä mustikkapaikka, yhteensä viitisen litraa sinipyörylöitä saatiin saaliiksi. Oodikaan ei siis ihan kaikkia marjoja syönyt suoraan varvuista nenäni edestä kun osa päätyi ämpäriinkin :D


Perjantaina alkoi jo ilta-aurinko painua mailleen kun tehtiin lähtöä

Oodi on onnistunut yllättämään minut ihan täysin näiden parin viime viikon aikana. Kuvittelin nimittäin, että koska raasunen on harjoitellut irtiolemista viimeksi ihan pienenä kakarana, ei se tule onnistumaan jouhevasti vielä pitkiin aikoihin. Toisinpa kävi. Metsäpoluilla Oodi pysyy hyvin silmälläpitokontaktissa ja singahtaa luokse tosi hienosti pyydettäessä ja ihan oma-aloitteisestikin! Ylimääräisiä ärsykkeitä pyritään toki välttämään vielä ja irtioloa harjoitellaan vain niissä paikoissa, joissa muu trafiikki on vähemmän vilkasta.

Mustikkapaikkamme lähellä oli pieni uimapaikka, jossa porukkaa kävi pulahtamassa vähän väliä. Kuitenkin Oodi pysyi ilman narua luonani mustikkamättäillä vaikka uimapaikalle oli lähes suora näkö- ja kuuloyhteys. Välillä tosin pistin neitokaisen varmuuden vuoksi narun päähän pötköttelemään kun uimareiden tulo- ja menoliikenne oli vilkkaampaa.


Näin rennosti Oodi otti vaikkei naru ollutkaan estämässä liikehdintää, rankkaa tuo mättäillä kulkeminen

Leikattu koipi vaikuttaa päivä päivältä vahvemmalta, irtiololenkkeily metsässä tekee jalalle tosi hyvää kun kroppa saa ihan eri tavalla liikuntaa kuin hihnassa. Kipeytymistä en jalassa ole huomannut ja hyvä niin. Käytiin mustikkareissuilla taas myös kahlailemassa ja heittelin Oodille keppiä veteen, koiruus nautti olostaan ja jalka sai vesijumppaa samalla! Oodi ei ui, mutta kahlaa ja räiskyttelee mahakarvojen kastumiseen asti ja tekee välillä kuonollaan ja tassuillaan pinnanalaisia tutkimus- ja kaivuuhommia. Ja minun uimareissuni Oodi vahtii nätisti haukkumatta rannalta käsin.


Viikonloppuhymy!

Veneilyä

"Ai että mä nautin kun saa taas viettää yhteistä aikaa ton koiran kanssa..."

Oodi köllötteli ensin puolet päivästään varjossa terassilla Wagner-kollin kanssa kunnes isompien kesätuulten tyynnyttyä suunnattiin askeleet kohti järveä.


Eka sonnustauduttiin asianmukaisin varustein Oodin ensimmäistä veneilyreissua varten

Oodi sopeutui veneilyyn oikeastaan heti irtauduttuamme rannasta eikä edes perämoottori onnistunut neitosta säikäyttämään. Liivitkään eivät häirinneet veneennokassa keikkunutta karvaista matkaajaa. Oodi vuoroin tähysteli järvelle ja vuoroin istui vieressäni nauttimassa viilentävästä tuulesta autuaan näköisenä. Muutamaa tirppaa piti veneestä käsin haukuskella mutta muuten veneily sujui varsin mallikkaasti ensikertalaiselta!


"Kivaa!"


"Kääntäisittekö hieman tyyrpuuriin, sir?"


Nautiskellen

Ei uskoisi, että päivällä sama koira sai sätkyn kun pikkuveljeni pumppasi ilmaa uimapatjaan ja siitä kuului hurrrrrjan kamala ääni...

Frisbeeriemua

Käytiin hellepäivän hieman viilennyttyä pyörähtämässä rannalla kahluuhommissa. Otettiin mukaan myös frisbee, jota uskaltauduin Oodille tasaisella nurmikentällä heittelemään. Jotkut kuvasaaliista muuten muistuttavat 16.3. tänne päivittämiäni kuvia :) Laskeskelinkin että maanantaina tuli 4 kuukautta ensimmäisestä sydänpaketista ja mukavaa että jo nyt päästään kokeilemaan kunnon leikkihommiakin taas!


"Tulossa!"




"Yhtä hyvältä maistuu ku neljä kuukautta sitten!"


"No nyt se on tuolla vedessä hei!"


"Tää se on elämää!"


"Hetkeksi vaan oikasen tähän nurmelle..."

Hau hellettä!

Kuumaa heinäkuuta on tullut vietettyä Oodin kanssa parin viikon ajan eri osoitteissa, mutta nyt alkaa elämä taas normalisoitua. Samaan aikaan kun olen ollut "keräämässä varoja Oodin tapaturmarahastoon" on Oodi viettänyt aikaansa ensin vanhempieni ja sitten kummiensa hoivassa. Iso kiitos siitä!

Fysioterapiaa Oodilla on vielä ainakin yksi kontrollikäynti jäljellä, elokuussa katsotaan taas mihin suuntaan kuntoutuminen on edennyt. Koipi alkaa näyttää vähitellen samanlaiselta kuin terve takajalka, ja pikkuhiljaa ollaan harjoiteltu irtiolemista kun ei enää tarvitse olla supervarovainen.

Toisia koiria nähdään edelleenkin vain lenkeillä hihnasta käsin ja siihen asiaan täytyykin alkaa nyt panostaa. Oodista nimittäin on kasvamassa hyvää vauhtia melkoinen lenkkipolkujen Räyhä Reikänaama. Tietyn etäisyyden kun toisiin koiriin ottaa niin kontaktikin alkaa löytyä. Nyt lähdetään siis siitä että hyppelehditään puskiin tai vaihdetaan suuntaa jos karvatassuja on näköpiirissä, otetaan kontakti ja eliminoidaan Oodin ärjymiset kokonaan. Siitä sitten hiljalleen lyhennetään välimatkaa. Mieluummin näytän huvittavalta puskiinpomppijalta ja epäsosiaaliselta koiranulkoiluttajaurpolta jonkin aikaa kuin pitelen vuodesta toiseen irokeesi pystyssä muille huutavaa koiraa. Oodi kyllä huomaa muut koirat välimatkankin päästä, mutta karjumiskynnys on korkeampi. Vihainen Oodi ei ole, vaan lähinnä säätäminen johtunee epävarmuudesta ja toisaalta vähän innokkuudestakin. Minkäs teet kun toisten koirien kohtaamisen suhteen Oodi on nyt "elänyt pullossa" aika suuren osan tähänastisesta elämästään... No, nyt aletaan harjoittelemaan!

Hiljalleen suunnataan jo katse tulevaan syksyyn ja harrastusmahdollisuuksiin. Jonkinlaiselle tottelevaisuuskurssille ainakin tekisi mieli mennä ja tietysti lappalaiskoirien omaan porukkaan myös.

Sitä ennen kuitenkin nautitaan vielä kesästä! Oodikin päätti vihdoin pudottaa perskarvansa...

Laavuretkellä 3.7.

Käytiin Oodin kanssa eilen ensin päiväsaikaan metsälenkillä Mehtolan laavulla ja järvessä kahlailemassa. Oodi sai pienellä rannalla olla hetken aikaa irti, kun lähistöllä ei ollut muita häiriötekijöitä kuin taskussani olleet lihapullien palaset.

Päätin, että Oodin kanssa on pakko alkaa vähitellen harjoitella irtiolemistakin, vaikkakin harjoittelun on tapahduttava erittäin varoen ja kontrolloidusti. Oodi oli kahlailuhetken ajan paitsi pitkässä liinassa, myös melkein huomaamattaan myös siitä irti. Ja ylpeänä täytyy todeta että erittäin hienosti kontaktin alaisena ja kuulollla koko ajan! Jostain on pakko aloittaa, ja me aloitetaan siitä että vahvistetaan kontaktia ja näin lisätään meikäläisen uskallusta siihen että Oodia voi pitää irti. Vielä ei voida ottaa riskejä ettei jalalle vaan käy mitään, mutta vähitellen harjoitellaan irtiolemista nyt sisätilojen lisäksi myös ulkona. Vaatii minulta erityistä harkintaa ja taitoa lukea paitsi Oodia myös tarkkailla samalla ympäristöä.





Uljas koira näin käy järveä päin...


Vesikasvien torjunnasta, hyvää päivää









Toimenpiteestä taisi jäädä jotain hampaankoloon...





Illalla mentiin uudestaan laavulle, kun ajattelin että retkeillään siellä yön yli.


Oodi tähysti vieressä kun paistoin ruokaa tulisijassa. Irti sai taas olla pieniä hetkiä.

Mustikat maistui suoraan varvuista


Ja pötköttely narunpäässäkin oli ihan ok kaikkien touhujen jälkeen.

Päästiin retkessämme siihen asti, että pötkötettiin laavussa nukkumisvalmiina kylki kyljessä, Oodi liinalla kiinni laavun parrussa varmuuden vuoksi. Kuitenkin hyttyset teki karkotteista huolimatta niin inhottavia hyökkäyksiä, että lähdettiin kotia nukkumaan. Kun astuttiin ulos laavun verhojen takaa, Oodi päästi ilmoille sellaiset murinat ja pörinät että katsoin parhaaksi vaan poistua nopeasti vuhkuttajan kanssa vähin äänin paikalta... Todennäköisesti Oodi siis vain luuli nähneensä jotain tai pörisi kaukana laitumella olleille hepoille, mutta yön pimeydessä en jäänyt ottamaan asiasta sen kummempaa selkoa :D Mehtolassa kun kuulemma liikuskelee ilveksiäkin. Ensi kerralla otetaan mukaan lisää hyttyskarkotteita ja retkiseuraa, ettei tarvitse lähteä kesken yön kotiin!