Mätsärit

Käytiin Oodin kanssa kennelkerhon järkkäämissä mätsäreissä torstaina ja treenailtiin jälleen pörrösähikäisen kanssa olemista ja tekemistä muiden koirakoiden ilmoilla.

Osallistuttiin reippaasti kehätohinoihinkin, ja mätsäiltiin Oodin kanssa isojen koirien kehässä. Aluksi kehään kutsuttiin kaksi koirakkoa kerrallaan, ja tuomari tarkasteli molempia koiria sekä seisonnassa että liikkeessä ja kopeloi korien lihakset/läskit ja katsoi hampaat. Mätsäreissä ulkomuotoakin tärkeämpi asia on koiran ja handlerin yhteispeli, jota tuomari tarkkailee myös.

Meidän kehässä tuomari syynäsi koirat todella tarkkaan, mikä oli huippujuttu harjoittelun kannalta. Oodi seisoi käskystä hienosti (jess, oltiin tätä opeteltu!) ja pysyi tyynenä kun tuomari katsoi hampaat ja tunnusteli kroppaa. Liikkeiden esittely meni kuitenkin harakoille, kun Oodi kyllä ravasi nätisti vierellä, mutta neidin piti tiirailla lakkaamatta kehän ulkopuolelle ja ärsyttävästi räkyttää menemään, vaikka osaa ravata vierellä nätistikin. Oodi eläytyi kai liikaa rooliinsa näyttelyfifinä :D Kehäparimme, ihana ruskea spanieli veikin emäntineen punaisen nauhan kun me toheloitsijat saatiin sininen.

Tähän väliin lavastettuja seisotusviritelmiä:





Lopuksi kaikki sinisen nauhan saaneet kutsuttiin uudelleen kehään, ja mielessä kävi kyllä että mitähän lappalaisepeli tällä kertaa keksii! Tuomari katsoi vielä yhdessä kaikkien seisomiset ja liikkeet, ja tällä kertaa Oodi olikin älyttömän hyvin kuulolla niin seisotettaessa kuin kehän ympäri ravatessakin. Taidettiin molemmat skarpata, kun kehässä oli enemmän sakkia.

Tuomari tiputti koirakoita yksitellen kehästä ulos ja sijoitti lopuksi porukasta neljä palkintosijoille. Tuomari oli ilmeisesti huomannut skarppaamisemme, ja sijoitti meidät sinisten nelosiksi. Työvoitto :)

Riekkurehvit

Oodi paimentaa

Oodi pääsi riekkumaan Nasse-urosbasenjin kanssa koirapuistossa. Seuraamme liittyi myös 9kk ikäinen Piitu-labbis ihmisineen. Oodi ja Nasse ovat molemmat sen ikäisiä, että koirapuistoon ei viitsi mennä turhaan hakemaan huonoja kokemuksia toisista, vieraista koirista, mutta tyhjässä koirapuistossa on sovitusti kiva käydä leikkimässä. Piitu-labbis tosin oli ihan uusi tuttavuus, mutta koska musta pentusalama oli niin letkeä ja positiivinen pakkaus, niin neitosetkin tulivat vallan erinomaisesti juttuun keskenään :)


"Kukas olet?"

Perusasetelma oli se, että Piitu viiletti edellä keppi suussaan, Nasse seurasi välittömästi Piitun kannoilla ja Oodi rääkyi perässä vihoviimeisenä.





Vaikka kepit ovat yleensä Oodinkin mieleen ja niistä olisi mukava taistella kaverin kanssa, antoi Oodi Piitun touhottaa itsekseen keppiensä kanssa. Piti tilannetta silti tarkkailla lähietäisyydeltä ja odottaa, koska Piitu säntäisi taas juoksuun niin että voisi lähteä perään.





Hienosti Nasse antaa tyttöjen olla rauhassa, vaikka tuoksut ovatkin kovin huumaavia.





Juokseminen oli mukavaa, mutta lämminhän lappalaiselle näillä keleillä tuli. Vesipullo ja pieni kippo onkin tärkeä varuste, ettei käy hassusti.

Keikkuen tulevi

Ensin keräiltiin voimia...



...sitten oltiin metsässä...









...ja rannoilla ja vedessä...








"Pakkoko on seistä just nyt?"



...kerettiinpä pelaamaan tennistäkin, mutta siitä ei ole yhtään kuvatodistetta...

...ja veneiltiinkin!


Neiti Elohopeaa piti välillä hieman avustaa paikallaanpysymisessä






Muistakaa kamut olla viisaasti vesillä! Rantaan on usein yllättävän pitkä matka.

Loiskis!

Oodi pääsi jälleen altaaseen testailemaan räpylöitään, kun saatiin uintiajan jakajaksi Nasse-basenji. Kivaa!

Nasse ja emäntänsä olivat meille uusia tuttavuuksia, ja Oodi saikin ennen uintireissulle lähtöä reuhuta Nassen kanssa. Basenjin ja lappalaiskoiralikan leikit osuivatkin mukavasti yksiin, ja varmasti nähdään vielä uudestaankin leikkien merkeissä! Viimeistään parin viikon päästä, varattiin nimittäin suorilta jo uusi uintiaika.


Oodi odottaa kun Nasse ui. Kuvausolosuhteet olivat digipokkarilla uintihallissa aivan jäätävät, joten jääköön tämä ainoaksi julkaistavaksi otokseksi. Voitte ihailla edellisiä uintikuvia ja kuvitella Oodin niihin ilman pelastusliivejä.

Sekä ekakertalainen Nasse että tokakertalainen Oodi uivat tosi hienosti. Oodilla oli kehitystäkin nähtävissä, vaikka altaaseen menevällä rampilla meinasikin aluksi päästä iso itku. Oodi kuitenkin solahti veteen kuin vanha tekijä, ja sai uiskennella viimeiset kolme kierrosta ilman pelastusliivejä. Koville uiminen kuitenkin ottaa, ja molemmat koirat etsivät hetken jalkojaan rampilla kun maitohapot meinasivat voittaa. Palautuminen on kuitenkin tosi nopeaa, ja jo loppusuihkuttelujen jälkeen sekä Nasse että Oodi olivat omia vilkkaita itsejään. Hieman toki väsyneempiä sellaisia :)

Miksikö vien Oodia uimaan, vaikka Oodi ei itse varsinaisesti riemusta kiljuen juokse altaaseen? Ensinnäkin, Oodi on osoittanut olevansa sopeutuvainen likka, joka kyllä räiskyttelee mielellään rantavedessä ja selvästi nauttii vedestä "elementtinä". Jo ensimmäinen uintikerta osoitti, että neidistä itse uiminen ei kamalaa ole ollenkaan, vaikka uimasilleen ryhtyminen onkin jännittävää. Tällä kertaa Oodi lähti vapaaehtoisesti, kannustamatta rampilta veteen monta kertaa, ja ui rauhallisesti ja määrätietoisesti altaan ympäri. Tähänkin hommaan on siis totuttu, enkä koe, että Oodia mitenkään rääkkäisin.

Ikävintä hommassa on Oodin mielestä tällä hetkellä varmasti uimisen rankkuus, se että aivan eri lihakset tekevät töitä kuin vaikkapa metsissä juoksennellessa. Kuitenkin näitäkin lihaksia tarvitaan koko kropan hyvinvointiin, ja koska meillä on mahdollisuus käydä lähellä uimassa sisällä uittajan kanssa, haluan mahdollisuuden hyödyntää :) Koirallakin hyvä lihaskunto on satsaus tulevaisuuteen, varsinkin kun taustalla on jalkaoperaatio.

Enää täytyis saada emännälle samanlainen lihaskunto, ja mieluiten vähällä vaivalla ;)