perjantai 17. toukokuuta 2013

Tarkit!

Vihdoin koitti se päivä, mitä olen kauan jo jännittänyt - Oodin terveystarkit. Dindindindii. Pompentautituloskin kerkesi tulla ihan vasta ja sen osalta Oodi todettiin terveeksi!

Suunnattiin keskiviikkona Helsingin Pitäjänmäessä sijaitsevaan Mevetiin Per Axelssonin luo silmien, lonkkien, kyynärien ja polvien tsekkausta varten. Ehdottomasti eniten pelotti vasemman kintun tilanne, vaikka tapaturmainen sääriluun kyhmyn murtuma aikoinaan operoitiinkin onnistuneesti.

Oodiakin jännitti odotushuoneessa. Oo istuskeli ja makoili rauhassa, mutta piippailu ja vinkuminen kertoi jänskätyksen olevan päällä. Aina tilaisuuden tullen Oodi myös pyrki määrätietoisesti ulko-ovea kohti. Oodi antoi kyllä nätisti tutkia kaiken ja pysyi paikallaan, vaikka selvästi näin, ettei oltu Oon lempipaikassa. Ymmärtäähän sen, ja sitäpaitsi itseänikin jännitti niin paljon, että ei ihme, että se tarttuu koiraankin.

Ensiksi lääkäri tsekkasi Oodin silmät. Täysin terveet. Ihana juttu!

Sitten pistettiin neitoon makaroniainetta ja suunnattiin röntgenin puolelle odottamaan lötkistymistä.

Leikanneen lääkärin kanssa oli aikoinaan puhetta, että mikäli jotain oireilua ilmenee, leikattu kinttu on ehdottomasti kuvattava. Johannan ja Anun kanssa sovittiinkin, että kun Oodilta kerran kuvataan joka tapauksessa kyynärät ja lonkat, niin otetaan samalla rauhoituksella kuvat myös vasemmasta polvesta. Virallinen polvitarkastushan tehdään pelkästään polvia tunnustelemalla (tämä sujui lääkäriltä niin nopeasti, etten ehtinyt edes huomata!). Polvet näkyivät edestäpäin lonkkakuvissa ja vasemman polven sivulta otettiin vielä lisäkuva. Kysyin Axelssonilta, pitäisikö leikatun jalan kinnertä kuvailla, mutta hän ei nähnyt tarvetta sille, vaikka kinnertä pidettiinkin hassussa asennossa murtuman paranemisvaiheessa. Uskoin asiantuntijaa ja jätettiin ottamatta.

Ja se kauan pelätty tuomio? Kuvannut lääkäri arvioi kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja lonkat noin B. Lisäkommenttina sanoi vielä, että ei nivelrikkomuutoksia vasemman takajalan polvessa. Molemmat polvet olivat kuulemma ihan siistit. Kennelliitossahan kuvat arvioidaan lopullisesti ja vielä toki riittää jännitettävää, mutta VOI MIKÄ HELPOTUS JO NYT. Kuvannut lääkäri ei havainnut mitään hälyttävää ja nyt näyttäisi siis siltä että Oodi on täten selvinnyt leikkauksesta ilman luihin tai niveliin liittyviä muutoksia!

Oodin heräämistä klinikan odotusaulassa odotellessa vierähti pari kyyneltä poskelle. Tällä kertaa ilosta :)

tiistai 14. toukokuuta 2013

Iltapäivän tunnelmaa pellolla



Oodi fiilistelee tulevaa kesää pellon reunalla. Bikineitäkin neiti riisuu melkoista vauhtia, aika ohkaiselta näyttää sivuprofiili verrattuna katselmusposeeraukseen.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran epävirallinen paimennustaipumuskoe Somerolla 11.5.

Käytin Oodin Paimensukuisen Lapinkoiran seuran järjestämässä epävirallisessa paimennustaipumuskokeessa Somerolla lauantaina. Oo ei taipparia läpäissyt, vaikka intoa hommaan oli noin neljän koiran tarpeiksi.

Oodi on nähnyt lampaita alle vuosikkaana Johanna-kasvattajan luona, ja hirmuinen meno oli neidillä päällä silloinkin. Vaikka ollaankin treenattu hallintaa eri tilanteissa ja Oodi oli taipparia edeltävän viikon liikkunut ja touhunnut runsaasti kaikenlaista, osasin odottaa, että lampaiden kanssa saattaa lähteä lapasesta siitä huolimatta. Ja lähtikin. Oodi siis oli todella kiinnostunut lampaista, mutta ei tehnyt yhteistyötä minun kanssani vaan juoksutti lampaita oman mielensä mukaan. Tässä kokeessa ei mitattu yhteistyön osalta ns. "toko-yhteistyötä" vaan sitä, miten koira lampaiden suhteen työskentelee ohjaajalleen. Oodi esimerkiksi pysähtyi kyllä parikin kertaa odottamaan karjaisustani, mutta menoluvan saatuaan lähti juoksemaan omiaan.

Arvostelu suoritettiin neljän eri osa-alueen osalta, ja kolmen ensimmäisen osa-alueen keskiarvon ollessa kolme tai yli taipumuskoe läpäistiin. Arvosteluasteikko oli 1 (ei osoita) - 5 (osoittaa voimakkaasti).

Oodin osa-aluepisteet

1. Kiinnostus paimennettaviin 3 Kiinnostunut, lähestyy varmasti.
2. Taipumus hallita laumaa 1 Juoksuttaa lampaita, ei tuo niitä ohjaajalle.
3. Henkinen kestävyys 3 Ei välitä häiriöistä, palautuu pakotteista.
4. Yhteistyökyky ohjaajan kanssa 1 Tekee itselleen. 

Hieman kiihkeä, käyttää haukkua, jahtaa lampaita, koulutuskelpoinen.

ka. 2,33 HYL Suositellaan uusintakoetta.

Mitä kokemuksesta opittiin? No, että harjoiteltava on. Oodilla on selvästi kiinnostusta paimennettaviin eläimiin, mutta ei oikein tiedä, miten tulisi toimia. Hommat menevät juoksuttamiseksi ja korvat katoavat. Varsinkin lampaille Oodi on vielä aivan liian kiihkeä tapaus eikä osaa mitoittaa toimintaansa herkemmäksi.

Kokeen jälkeen aidalla olleet kannustivat meitä poropaimennustestiin, mutta enpä tiedä. Poropaimennustestiin en haluaisi lähteä hakemaan "ei voida päätellä onko paimennusta vai jahtaamista" -arvostelua, koska sen osaan sanoa täältä etelästäkin käsin edes näkemättä Oodia poroilla. (Enkös olekin aika etevä ennustaja :D ) Haluaisin Oodin kanssa sen sijaan päästä ihan harjoittelemaan paimentamista. Oodille täytyisi hakea rauhallisempaa mielentilaa paimennettavien eläinten kanssa, ja se, että veisin Oon juoksuttamaan poroja testiin, ei varmasti palvelisi tätä tarkoitusta. Ajattelen, että voitaisiin tarttua tilaisuuksiin harjoitella paimennushommaa ja antaa ajan tehdä tehtävänsä - sitten hamassa tulevaisuuudessa johonkin testiin kokeilemaan uudestaan.

Halusin testata Oodin paimennustaipumuksen, koska mielestäni näiden työominaisuuksien testaaminen on rodussa hyvin tärkeää. Vaikka varsinaista taipumusta ei Oodi tällä kertaa näyttänytkään, voi se tulevaisuudessa vielä kuoriutua esiin kaiken sohlaamisen alta.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Ruutu



Tässä sitä lupaamaani ruutua nyt sitten olis. Ruutu on rajattu neljällä kiviä täynnä olevalla pahvimukilla, heh.

Aloitin ruutuharjoituksen Oodin kanssa kosketusalustan käyttöä muistuttelemalla. Sitten siirsin alustan ruudun keskelle namipalkan kera. Päästiin siihen vaiheeseen, että Oodi menee nappaamaan alustalta namin ja jää töröttämään seisten keskelle ruutua, mistä sitten heitän namin palkaksi. Ei varmaan oikeaoppisinta koirankoulutusta, mutta meijän hömppähommissa toimi ja sekä Oodilla että minulla oli hauskaa :)

maanantai 6. toukokuuta 2013

Rantareissuja

Ollaan viime aikoina lenkkeilty paljon tuossa läheisen järven tuntumassa. Oodi on uskaltautunut jo lutraamaan vedessäkin. Tänään neiti kahlasi ihan oma-aloitteisesti ilman mitään keppiprojektia niin syvälle, että mahakin kastui. Taitaa jotenkin mystisellä tavalla vetää puoleensa tuo läträäminen, vaikkei Oodi mikään uimamaisteri olekaan.

Yhdellä lenkillä Oo testaili useaan otteeseen puoliksi palaneen nuotiopuun kellumisominaisuuksia. Jokaisessa järvelle aukeavassa kohdassa halko piti käydä tiputtamassa veteen ja ihmetellä sen lillumista.



Muutamaan otteeseen testaaja meinasi itse mulahtaa halon perässä. Ei kuitenkaan tullut uimareissua.

Pitkien ulkoilujen jälkeen kotona voikin istahtaa lueskelemaan kirjaa tämmöisen kaverin kanssa:


Taidetaan tästä lähteä vielä läheiselle hiekkakentälle vähän tokohömppäämään ihan muuten vaan. Ajattelin yrittää opettaa Oodille merkin luo tai ruutuun menemistä uutena juttuna, koska Oodi selvästi tykkää aina ihan uusien juttujen kokeilemisesta. Ehkä siksi, koska omakin into on niiden kanssa aina ihan eri kuin iänikuisten seuraamisten. Meillä ei tosin ole muovitörppöjä ruudun merkkaamiseksi, mutta eiköhän tässä jotkin merkit kehitellä.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Katselmuspose

Bongasin netin syövereistä Oodista katselmuskehässä otetun hienon sivuposeerauksen, kiitos kuvasta Minna Rinne! :)


Ehkä täälläkin alkaa postaustahti hiljalleen kiihtyä, koska sain graduni painoon tuossa viime viikon lopulla. Nyt voi siis keskittyä muuhunkin kuin tieteellisen tekstin kanssa painiskeluun. Esimerkiksi blogin päivittämiseen. Huippua jee!