torstai 21. huhtikuuta 2011

Jerusalemin torilla


Kuka uskaltaa pedon luolaan kurkistaa?

Oodi oli eilen mukanani toteuttamassa kolmea elämyksellistä pääsiäisvaellusta. Olin itse liikkeellä kansalaisen/torikauppiaan roolissa, ja O pääsi esittämään Jerusalemin torilla hurjaa susihukkasta. Ei tainnut kukaan tosin uskoa moista väitettä hurjuudesta, vaikka hurja peto oli vuoroin kaltereiden takana luolassaan ja vuoroin esittelemässä hampaitaan ja taistelutaitojaan kojun vieressä. Oodin oli tietysti mahdotonta pysyä hurjan kammottavassa roolissaan, ja jotkut "rohkeat" uskaltautuivat jopa rapsuttelemaan. Oodi otti hienosti vastaan myös pienempien vaeltajien silityksiä.

Varsinaiset yleisölle vedetyt torikohtaukset eivät kauaa kestäneet, ja väliajat tokoiltiin, leikittiin ja hengailtiin Oodin kanssa, ja neiti sai myös levätä häkkiluolassaan ja auton takakontissa. O rauhoittuikin pötköttelemään häkissä myös torikohtausten aikana, vaikka ympärillä oli menoa ja melskettä. Rauhallinen ja turvallinen oma paikka on muuten koiralle tosi tärkeä juttu tällaisissa uusissa tilanteissa. Jeesuksen ratsastaessa paikalle suomenhevosella päätin muuten peittää Oodilta näköyhteyden ulkomaailmaan kokonaan koiramaisten Hoosianna-huutelujen välttämiseksi ;)


Hurja peto lepäämässä


"Päästä jo ulos, mä lepäsin jo plaaah"

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Aurinkoisen viikonlopun touhuja



Eilen illalla käytiin Oodin kanssa hengailemassa läheisessä möllitoko/treeni-illanvietossa. Lähdin paikan päälle sillä asenteella, että keskitytään lähinnä opettelemaan rauhallista tapahtumahengailua. Katselmuksessa kun Oodi innostui selostamaan muiden tekemisiä ja sanomisia melko tomerasti. Rima oli siis toooodella matalalla.

Mutta kappas. Innostuttiin kuitenkin treenailemaankin muiden kanssa, ja ei voi muuta sanoa kuin että olin NIIN positiivisesti yllättynyt Oodin olemisesta ja tekemisestä, että meinasin haljeta ylpeydestä. Oodi osaa ottaa älyttömän hienon kontaktin. Ei me mitään vaikeita juttuja tehty, perus pujotteluja ja ohitteluja ja perusasennossa odottelua. Ekojen juoksujen myötä Oodi tuntuu muutenkin rauhoittuneen, ja oleminen ja yleishengailu kentällä sujui hienosti. Niin ja myös ohitukset lenkeillä ovat siistiytyneet entisestään. Ei emäntä voi muuta kuin hymyillä :) Tykkään siitä, että Oodi on energinen ja säpäkkä tyttö. Vielä sitäkin enemmän tykkään siitä, että kaiken energian ja säpäkkyyden saa ohjattua oikeisiin asioihin.

Niin kuin oli aiemmin jo sovittu, treenailuillasta meille lähti yökyläilemään Oodin lenkkikaveri, jossain aikaisemmassakin postauksessa esiintynyt ihana seropi Hemmo.


Otettiin viralliset yhteisfotot partsilla




Parrakas gentleman, joka oli kylässä kaikin puolin tosi hienosti ja rauhallisesti


"Kyllä se Oodi sisälläkin vähän yritti mua leikittää, mutta tuumasin et pötkötellään vaikka vierekkäin mieluummin."


"Okei"



Lenkkeilykin sujui vilkkaan tyttökoiran ja "oota haistelen vielä ton nurmitupon" -poikakoiran kanssa tosi mukavasti, kun ohjasin sakkia lempeästi, mutta jämäkän määrätietoisena ja lihapullantuoksuisena ;) Hyvä minä!

torstai 14. huhtikuuta 2011

Eksä-ladut, nyksä-lenkkipolut!

Vallattiin tänään pätkä Metsoreittiä. Vaikka ladut olivat jo sulaneet, oli lunta kuitenkin sen verran että Oodin mahanalus pysyi kurattomana.

Mitä isompi keppi, sitä paremmat fiilikset...









Kas tältä näyttäisi Oodi sakemannina, älkää kysykö miten sain tällaisen kuvan:



Ja lopuksi muutamia lihapullanpitelijä-kuvaajasta johtuen kieroja, käyriä, mutkaisia ja pönöttäviä seisontoja. Malli on kuitenkin aivan ihana vaikka päällään seisoisi, mikä on tärkeintä :)





tiistai 12. huhtikuuta 2011

Uimakuvat

Oodi kävi helmikuussa polskimassa Koirasportissa, siitä seuraavaksi muutama kuva. (Kaikki kuvat ottanut T. Karvonen, eikä niitä pidä kopioitaman ilman lupia.)

Koiraa ei vahingoitettu kuvauksissa ;)



Olin itse aina muutaman metrin Oodia ja uittajaa edellä altaan laitojen ulkopuolella houkutellen Oodia luokse.



Taustalla näkyy metallinen ramppi, johon Oodi pääsi joka kierroksen jälkeen lepäilemään. Aluksi märkä rättinen meinasi, etteivät jalat varmasti kanna moisen koitoksen jälkeen, ja meinasi pistää pötkölleen. Kantoivat ne koivet kuitenkin kun malttoi vain kokeilla :D Viimeiselle kierrokselle Oodi jo ponkaisi rampista vauhtia :)



Oodi suosittelee Koirasporttia!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Perussettiä ja ruokajuttuja



Blogirintamalla on vietetty tovi hiljaiseloa, mutta nyt sain aikaiseksi päivittää tärkeimpiä tapahtumia tänne. Skrollailkaahan siis alemmas!

Barffimössöjen kanssa puljaaminen on sujunut mallikkaasti, ja vähitellen mahdollisuuksien mukaan kokeillaan kaikenlaista uutta, esimerkiksi merilevä ja lohiöljy ovat ostoslistalla. Oodi odottaa aina innokkaasti ruokakuppia ja nuolee sen viimeistä murua myöten puhtaaksi.

Aamuisin Oodi saa jotakuinkin tällaisen setin (viisaammilta opitun mukaisesti):

kasvissosetta n. 90g
+ lihaa tai sisäelimiä tai kalaa n. 90g
+ vähän raejuustoa (tai rahkaa)
+ pellavansiemenöljyä
+ Cartivet-lisäravinnetta (ennaltaehkäisevästi vasemman takakoiven niveliä ajatellen)
+ kerran-pari viikossa raa'an kananmunan(keltuaisen), ruuantähteitä, rypsiöljyä, puuroa... tarpeen ja jääkaapin sisällön mukaan mitä milloinkin

Iltaisin Oodi rouskuttelee pari raakaa broilerinsiipeä.


"Niistä mä muuten TYKKÄÄN!!!"

Ruokamäärää säätelen sen mukaan, miltä Oodin kroppa tuntuu ja näyttää. Suhde vihannes/lihamössössä on kuitenkin kutakuinkin aina 50/50.

Perus lenkkinameina ja kyläilyeväinä on tavallisia Brit Care -nappuloita (salmon&potato ja lamb&rice), joten välillä menee siis nappuloitakin. Ja välillä makaroneja, riisiä, puuroa... sujahtaa aamun mössöateriaan, eli barffailun sijaan voitais puhua ehkä enempi seka- / kotiruokinnasta.


Ruokalepoa unohtamatta!

(Muoks. Kiinnostuneille lisää tietoa raakaruokinnasta esim. täältä)

Katselmus 2011



PLS:n Katselmus järjestettiin 19. - 20.3. Helsingissä, Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa. Sää oli varsinkin lauantaina erittäin pyryinen, sunnuntaina kun olin talkoolaisena paistoi aurinko mukavasti melkein koko päivän.

Olin Oodin kanssa nuorten narttujen kehässä lauantaina numerolla 78, eli ekana. Samassa kehässä pyörähteli mm. myös melkein naapurit Anna ja ihana Noita (Omituinen Källeröinen). Oodin toinen omistaja Anu oli jännäämässä kehän laidalla, silmät näyttivät olevan vielä kehän jälkeenkin Anulla päässä ettei sentään ihan niin kovasti tarvinnut hävetä että olisivat pudonneet ;) Kasvattaja-omistaja Johanna oli Doulansa kanssa samaan aikaan junnunarttukehässä, samassa missä Laura ja Hettakin (oli kiva nähdä!!!).

Tilanne oli meille molemmille ihan uusi, ja Oodilla oli vauhti päällä osittain myös juoksuista johtuen. Selvittiin kuitenkin ihan kunnialla kehähommista. Kehä oli niin luminen, että liikkeiden katsominen jäi todella vähäiseksi kaikkien koirien osalta, mutta seisotus sentään onnistui. Palkkasin Oodia tosi paljon, ja mukavasti yksilöseisotuksessa neiti pysyikin paikallaan.

Tuomari Lasse Tuomisen arvostelu Oodista:

NUO sininen nauha
"Oikeatyyppinen, pienehkö pää, runko & raajat hyvät. Karvapeite oikeanlaatuinen. Luonne oikea. Juoksuaika."

Nauhojen kanssa oli eri kehissä tänä vuonna kahta eri käytäntöä. Meillä nauhat jaettiin kaikille vasta yksilöarvostelujen jälkeen, ja vain jatkoon päässeet viisi koiraa saivat punaiset. Eli meidän sininen on eri sininen, kuin muiden tuomarien sininen, muistakaatte se ;)

Taidettiin osua muutamaan kameraan, mutta en ole kuvanottajien saaliita mistään bongaillut. Voipi olla että seuraavassa Reviirissä on meistäkin joku kuva, tai sitten ei.

Kaikkinensa Katselmus oli jännittävä, mutta erittäin mukava kokemus! Ja kiva oli nähdä kaikkia vanhoja ja uusia tuttavuuksia, varsinkin Liisalle kiitos sunnuntaisesta seurasta :)

Ekat juoksut!

Oodi aloitti ekat juoksunsa vihdoin vuoden ja vajaan neljän kuukauden iässä 6.3.

Juoksuaika meni muuten tosi näppärästi ja rauhallisesti ohi, mitä nyt parhaimmat ja villeimmät päivät sattuivat juuri Katselmuksen aikoihin. Oodi vuoti todella runsaasti, ja vaikka reippaasti itse putsailikin itseään, koin miellyttävämmäksi kaikille pitää Oodilla pöksyjä suurimman osan ajasta. Pöksyinä käytettiin lähinnä edullisia ja hyvin pestäviä lasten pikkuhousuja, joihin leikkasin reiän puuhkahäntää varten. Oodi ei ollut viritelmistä moksiskaan, mitä osasin odottaakin :)



Ennen juoksuja ja juoksujen aikana Oodi vaikutti tavallista väsyneemmältä. Kaikkinensa "aktiivinen juoksuvaihe" kesti kolmisen viikkoa, ja sen jälkeen pidettiin vielä viikon varoaika varmuuden vuoksi. Vielä nyt juoksujen jälkeen on lenkeillä kuljettu tavallista useammin nenä maassa peemaileja lueskellen ja välillä niihin vastaillenkin. Meillä asuu nykyään siis itsensä tiedostava nuori nainen.