Metsän tytti

Terve, metsä, terve, vuori,
Terve, metsän ruhtinas!
Täss' on tyttös uljas, nuori;
Esiin käy hän voimaa täys
Kuin tuima tunturin tuuli.

(A. Kiven Metsämiehen laulua tyttömäisesti mukaillen)

Kiinanruusu ja Iso-Haapasaari

Sain piiskuisen kiinanruusunoksan kukkimaan jo toista kertaa vuoden sisään ja sitä kukkaa piti sitten kuvailla joka kulmasta. Kukkimisinnosta päätellen kiinanruusuni on vain mielissään siitä, että rääkkään sitä kuivuudella ja vaatimattomilla olosuhteilla. Kaunis se kukka olikin, harmi vaan että kestää vaan niin vähän aikaa!



Oodin jalan monipuolinen, mutta varovainen kuntoutus on jatkunut lenkkien ja jumpan merkeissä. Liikaa ei koipea tarvitse eikä kannata varoa kun kuitenkin liike on se, joka lihaksia kuntouttaa. On kuitenkin itse oltava ulkoillessa skarppina esimerkiksi äkkinäisesti pyrähtelevien lintujen suhteen, eikä saa "riskipaikoissa" antaa Oodin olla liian pitkällä hihnalla ettei satu vahinkoja säntäilyissä. Välillä teineily nostaa kuitenkin ihan yllättäen päätään ja hihnahepulointi vaikkapa keskellä suojatietä on katkaistava mahdollisimman pian, myös sen takia että jalkaan voi sattua. Siihen nähden, että Oodi ei pääse purkamaan energiaansa muuten kuin hihnalenkeillä, käyttäytyy neitonen ihan mallikkkaasti.

Selkä Oodilla tuntuu jumittelevan vieläkin jonkin verran, vaikka sitä fyssarilla jo vähän hoidettiinkin. Peitsaamalla en kuitenkaan anna Oodin edetä, vaan pyrin siihen että askellaji vaihtuisi esimerkiksi pysähdyksen kautta raviksi. Ekalla fysioterapiakäynnillä Hannele kehui Oodin selkää hyväksi, eikä siinä ole nyt sen jälkeen havaittu muuta ongelmaa kuin nuo lihasjumit, että jospa ne lähtisivät ajan kanssa pois ihan itsestään. Kuulemma selän lihasvaivat ovat aika tavallisia jalkaongelmaisille.

Pyritään tekemään pidemmät lenkit pehmeäpohjaisessa, vaihtelevassa maastossa mieluummin kuin asvaltilla, ja tänään käytiinkin sunnuntaikävelyllä 2,7 kilometriä pitkällä Iso-Haapasaaren luontopolulla. Sinne tuskin mennään toiste näin kesäaikaan, polun reunoilla kasvaa monin paikon niin potentiaalista punkkiheinää että saapa nähdä montako kaveria tarttui Oodin karvoihin Exspotista huolimatta. Yksi ällötys nimittäin ryömi minunkin lahkeellani, onneksi oli harmaat housut jalassa. Luontopolku oli muuten mukava ja kaunis, mutta kosteus ja heinät on sellainen yhdistelmä, että kiitos ei.


Välillä pysähdyttiin ihailemaan Jyväsjärveä


Kerran vähän liiankin läheltä... Molskahdus vain kävi kun Oodi putosi mahaansa myöten järveen, neitonen ei kuitenkaan hätääntynyt vaan kampesi itsensä meikäläisen avustuksella rannalle kuivattelemaan.


"Ärsyttää..."




Ravistelua riitti, etualalla kuntoutuva koipi

Kunhan Oodi on nukkunut päivätirsat ja kuivunut hiukan, niin alan etsiskellä niitä ällöpunkkeja neitosen karvoista... Hyh.

Retkinen

Käytiin tänään metsässä lyhyesti retkeilemässä kun mun pitää treenata jalkaa erilaisissa maastoissa. Siellä oli ensteks tooosi märkää ja sinne oli laitettu sellasia puita, joiden päällä ois pitäny kävellä. Mut mä en oo sokerista, ja aattelin et ihan hyvin voin mennä siellä mudassakin kun mua vähän ne puut epäilytti. Emäntä ei kuitenkaan antanu suorittaa jalan mutakkoharjoituksia loppuun vaan se koppas mut syliin siks aikaa kunnes päästiin ihan normaalille polulle. Tylsä tyyppi.



Välillä pysähdyttiin ihastelemaan maisemia. Tai emäntä pysähty, mä keskityin hautaamaan sen antamaa mahatikkua kun kerrankin oli ihan oikeeta maata, mihin sen pysty piilottamaan!



Sit mäkin kattelin niitä maisemia hetken...



Kunnes vaihdoin sen mahatikun piilopaikkaa kun emäntä oli tajunnu, että mihin sen piilotin



Poseerasin melkein nätisti ja oikein nätisti





Sit lopuks kävin kahlaileen ihan oikeessa järvessä!





Huomatkaa mun hieno, elastinen vasen takakulmaus!

Ennen ku lähettiin takas autolle niin tähystelin vielä skarppina yhden sorsaperheen touhuja


Koskakohan mennään uudestaan?

"Onko sillä huonoja päiviä ollenkaan?"

Oodi vietti yhdeksän päivää kummiensa J:n ja P:n hoidossa kun olin vaellusreissulla Pallas-Hetan maisemissa. Poroja tuli nähtyä sekä tunturissa että tiellä enemmän kuin viime vuonna, olisi siis ollut Oodille käyttöä ;) Tunturisopuli ja lumikko kuuluivat sitten hieman harvinaisempiin havaintoihin, olipa muuten suloisia otuksia! Vielä joskus toivottavasti Oodikin pääsee esi-isiensä maisemiin tutustumaan.

Oodilla meni hoidossa tosi hienosti, reipas neitonen sopeutui poissaolooni ja hoitopaikkaan nopeasti. Yhtä tomerana oli neito ollut hoidossa kuin on kotonakin, eikä edes muutamat yksinolot olleet tuottaneet vaikeuksia. Oodilla on vielä monissa jutuissa paljon harjoiteltavaa, mutta hienosti jaksoivat hoitajat koko viikon! Cartrophen-pistoksellakin käyttivät Oodia eläinklinikalla :) Ja jalkaa oli jumpattu tosi ahkerasti kun fysioterapeutilta tuli tänään kehuja että jalan kuntoutuminen on tosi hienosti edistynyt. Ei siis tarvinnut emännän olla yhtään huolissaan Oodin voinnista, jalan tai minkään muunkaan osalta, kun tiesin koko ajan että hoitopaikassa Oodista pidetään lempeästi ja jämäkästi huolta!


Tänään käytiin pistoksella ja fysioterapiassa siellä ihanassa paikassa. Se kiva täti ja emäntä vuorotellen mua jumppas ja väänteli ja käänteli jalkaa. Jouduin mä itekkin käveleen sellasen esteen yli monta kertaa ja vähän meinas alkaa kyllästyttään. Pitää kuulemma kotonakin alkaa jumppaamaan rappusissa, mut en tajuu et miks pitäis mennä rauhallisesti kun hyppimällä pääsee paljon nopeammin namin luo. Mulla oli menny selän lihakset jumiin kaikesta tästä kuntoutumisesta ja se kiva täti rentoutti sitä iiiiiiihanasti sellasella infrapunakapulalla. Ai vitsi mä nautin siitä!


Saatiin me kaikkia ohjeita et mitä pitää lenkeillä ja kotona tehdä yhdessä. Mut sitä ennen mä ajattelin vähän...


...nukkua...

Juttua jos toistakin

Koiranelämä soljuu täällä eteenpäin. Tikit poistettiin ja haava oli hyvin parantunut. Eläinlääkärikäynnit ei kuitenkaan ole vielä loppuneet. Oodi saa neljän viikon kuurin Cartophrenia nivelnesteen laatua parantamaan, kuurin avulla ehkäistään nivelrikkoa tai sitten hidastetaan sen etenemistä mikäli on jo kerennyt moista syntymään. Kipuja ei ainakaan Oodilla ole, siis ainakaan luusto/nivelperäistä, vaikka kulmaus liikkuukin vielä ihan miten sattuu. Cartsua annetaan piikillinen niskanahkaan viikon välein neljän viikon ajan. Googlettelemalla muiden kokemuksia kyseisestä lääkkeestä huomasin, että lääke on lähinnä mummo- ja pappakoirien juttu. Kuitenkin Cartrophenia käytetään juuri tällaisten ortopedisten operaatioiden jälkeen myös.


broilervänkyrä

Saatiin myös aika keskisen Suomen ainoalle eläinfyssarille, joka toimii saman klinikan tiloissa kuin missä Oodia on muutenkin hoidettu. Onni osui kohdalle, kun saatiin peruutusaika, halukkaita asiakkaita olisi monia muitakin... Kerrankin näin! Torstaina käytin Oodin sekä piikillä että fysioterapiassa ja saatiin jumppaohjeita, joita noudatetaan seuraavaan käyntiin asti. Oodin jalka tarvitsee ensinnäkin elastisuutta, lihakset ovat tosi kireällä ja joistakin kohdin myös aika olemattomat. Kun elastisuutta on saatu, aletaan haeskella jalkaan lisää voimaa. Painonsiirtoharjoittelulla, hieronnalla ja venyttelemällä yritetään saada Oodin jalka elastiseksi ja rohkaista Oodia käyttämään koipea enemmän. Mukavasti jalka pysyy jo reippaassa ravissakin mukana mutta kyllä siitä ihan selkeästi huomaa ettei kaikki vielä ole kunnossa. Olenkin tosi onnellinen, että päästiin fysioterapeutti Hannele Kerkelän huomaan, jotta Oodin jalka voisi saada mahdollisimmat hyvät valmiudet toimia normaalin jalan tavoin! Yksin en osaisi jalkaa mitenkään kuntouttaa. Muutenkin koen, että Oodi on ollut tosi hyvässä hoidossa koko ajan, ja sen näkee jo siitä kuinka innokkaasti neitonen aina ryntää sisään eläinklinikalle tapaamaan ja pusuttelemaan tuttuja <3 Onni onnettomuudessa!

Oodi sai myös kehuja hienosta käytöksestään fysioterapeutti Hannelelta, joka sanoi ettei olisi uskonut että noin nuori pentu jaksaa olla hoidettavana niin hienosti ja pitkään. Pitihän Oodin vähän yrittää järsiä fyssarin kättä ja kaikkea muuta pölhöä mutta kaiken kaikkiaan venyttelyt ja muut onnistui aivan upeasti. Toivottavasti ei kuitenkaan näitä taitoja ihan hirmu paljoa jouduta Oodin elämän aikana hyödyntämään vaikka niistä hirmuisen ylpeä olenkin!


Osaan olla ihan paikallaankin vaikka just laitoin tuon peiton solmuun! EDIT: Melkoinen kuvakulma tässä otoksessa...

Vielä on töitä tehtävä jalan kuntouttamiseksi. En anna Oodin vielä tavata muita koiria tai juosta ulkona vapaana, koska tapaturmariski lihasköyhän ja reppanan jalan kanssa on vielä liian suuri. Fyssari sanoi hienosti, kun asiaa pohdin ääneen, jotenkin niin että koiralle pitää toki antaa mahdollisimman hyvä ja mielekäs elämä, mutta terveydestä täytyy pitää huoli. Oodi on siis pidettävä onnellisena nyt vielä toistaiseksi muilla keinoilla kuin tekemällä jalalle vaarallisia juttuja. On vain pakko luottaa siihen, että esimerkiksi luoksetuloharjoituksia ehtii tekemään sitten myöhemminkin. Nyt keskitytään vain kuntoutumiseen, ja toki myös niihin juttuihin, joita broilerjalan kanssa voidaan jo nyt harjoitella. Esimerkiksi siis hihnalenkillä olemiseen.


...ja myös relaamiseen!

Kaikki ei siis, kuten tästäkin blogista voi huomata, aina mene suunnitelmien mukaan koirankaan kanssa. Eläinlääkärikuluvakuutusta Oodilla ei ole (henki- ja vastuuvakuutukset löytyy), mutta täytyy sanoa että vaikka aluksi jalan hoitamisesta aiheutuvat kulut vähän hirvittikin, en ole asiaa sen koommin suuremmin murehtinut. Vakuutus tai säästötili on hyvä ja jompikumpi kannattaa olla juuri tällaisten yllättävien juttujen varalta, koska on eläin ansaitsee sen että sen terveys hoidetaan kuntoon. Meidänkin tapauksessa Oodi voisi jo murtuman luutumisen puolesta elää normaalia elämää, mutta fysioterapeutilla käyminen on ihan ehdoton juttu sen suhteen että jalasta voisi tulla taas täysin normaalisti toimiva raaja, koska nyt se ei sitä vielä ole. Meidän emäntien ja isäntien tehtävä on se, että pidämme huolta karvakorviemme terveydestä kaikin tavoin. Mikäli siihen ei ole valmis, kannattaa mieluummin paijata vaikka pehmoleluja. Ugh, olen puhunut.