Sukkahousujalka

Heloes!

Jalka on edelleen paikallaan. Ja tikitkin, ihme kyllä, vaikka neito on kuin lentoon lähdössä potenssiin sata! Leikkaushuuruista toivuttuaan Oodilla on riittänyt menohaluja niin paljon, että meikäläisen olo on välillä ollut kuin kauhuleffassa kun pelkään tietty että hetkenä minä hyvänsä koipi pamahtaa uudestaan jotenkin vaikka tekisin mitä... Enimpiä höyryjä on haihduteltu ilmaan kevyellä lenkkeilyllä, mutta äkkinäiset liikkeet, pomppimiset ja juoksunpyrähdykset hirvittää edelleen. Edelleen peräänkuulutan niitä lihaksia ettei tarvis olla niin kauhusta kankeana. Hiljalleen nekin sieltä vahvistuu.


Aina Valpas!

Uteliaana menin urkkimaan Oodin leikkaushaavaa onnenapilapaketin alla sillä seurauksella että paketti valahti alaspäin. Paketin puuttuminen ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole enää haitaksi, askartelin pienemmän kääreen kuitenkin tikkien suojaksi että Oodi ei omatoimisesti niitä ennen maanantaita irroittele. Kokeilin kaikenlaisia viritelmiä erilaisista ideaalisiteen, joustositeen, sidetaitosten, haavateipin, urheiluteipin, sukanvarsien, isojen laastareiden jne. yhdistelmistä (osan kokeiluista tein apteekkireissulla auton takakontissa marketin parkkipaikalla :D) mutta polvesta kääreet tuppaavat helposti valahtamaan, liian kireälle kun ei saa laittaa. Tällä hetkellä jalassa on iso ihmisten hellävarainen laastari haavateipillä terästettynä, ideaalisidettä ja päällä lasten 100cm kokoisista sukkiksista vartta ja urheiluteippiä.



Haava kun ei Oodia kiinnosta ollenkaan, jos siinä päällä vaan on vähänkin jotain niin halusin viritellä pienen suojan siihen ettei avaruusvastaanotinta tarvitse pitää kun olen itse kotosalla.


"Joo oli se paketointi siellä auton takakontissa aika eksoottista... Toi emäntä oli niin innoissaan sen uusista paketointivälineostoksista että en kehdannu sit sanoa että ihmiset tuijottaa meitä aika huvittuneina"

Jalassa en ole huomannut ontumista, vaikka voimaa se tarvitsee edelleen paljon lisää. Nyt kun paketti on vain kulmauksen yläpuolella, huomasin että sekä kulmaus että tassun ja kulmauksen alapuolen suoran osan yhtymäkohta toimii aika erikoisesti lähinnä hiljaisessa kävelyssä. Jalka on ollut niin pitkään ihan suorana, että jänteiden tarvitsee totutella nyt uudenlaiseen painopisteeseen. Kulmauksenhan pitäisi pysyä kulmana kävellessäkin, mutta Oodilla jalka vielä nitkahtaa suoraksi hiljaisessa käynnissä. Uskoisin, että kun polvi voimistuu, niin jalan painopisteet muuttuvat oikeanlaisiksi ja liikkeet alkavat näyttää normaalimmilta. Maanantaina varmaan saadaan lisää tietoa tästä kun mennään poistattamaan tikit. Jospa nuo erikoiset liikkeet olisi vaan pitkästä paketissaoloajasta johtuvia.


Näin paikallaan ollessa näyttää jo aika siistiltä tuo seisonta

Pentutöhellyskin alkaa palata taas elämäämme ja juuri nyt se tuntuu kyllä vaan pelkästään positiiviselta asialta <3 Juurikin hätistelin tuossa Oodia hampaineen pois villatakkini helmoista!

Potilas 34562 tänään tasan 6kk

Tässä ne nyt on. Oodi käveli tänään kaikilla neljällä tassullaan ihan itse autosta klinikalle pinnojen poistoa varten ja neitonen kirjattiin sisään noin kello 14.30. Oodi käyttäytyi äärimmäisen hienosti, tutulle hoitajalle piti aluksi vöyhöttää tassujen täydeltä mutta nopeasti tytsy rauhoittui leikkaussalin odotustilan matolle nuuskuttelemaan.

Puntari näytti 11,4kg. Viime maanantaina lukema oli 11,2kg, sitä ennen 10,8kg ja sitä ennen 10,4kg ja sitä ennen en muista tarkalleen mutta olisko ollut 10,2kg. Melkeinpä nätin tasaisesti on siis tullut 200g painoa lisää aina viikossa.

Sitten pistettiinkin taas nukkumattiainetta kankkuun ja Oodi kellahti nukkumaan. Vähän yli neljä kävin pienen potilaan hakemassa kotiin ja tuossa se nyt kellii kieli ulkona. Oodi siis luovutettiin tällä kertaa hieman aikaisemmin, joten tässä menee vielä muutama tunti että neitokainen on tolpillaan.


Kutakuinkin kuvassa olevalla tavalla olivat piikit Oodin jalassa. Suorat päät sääriluun sisällä ja käyrät päät ristissä vasten murtunutta kyhmyä.

Melkoiset kapineet, koska ilmeisesti jalka alkaa olla kunnossa. Kontrollikuvia ei enää oteta, ellei Oodi ala aristella tai ontua jalkaa. Ompeleet poistetaan 10-12 -päivän kuluttua, siihen asti liikuttaminen tapahtuu hihnassa ja sen jälkeen saa taas elää normaalisti. Kuulostaa aika hurjalta. Tuntuu ihan uskomattomalta että tämä olisi nyt sitten tässä. Ilmeisesti polvilumpioon tai kasvulinjoihin ei ainakaan vielä ole tullut muutoksia, eikä ole ollut puhetta että voiko niitä vielä tulla. Ehkäpä soitan vielä ortopedille ja kysäisen, samalla ajattelin myös kysyä että voiko olla että tämä prosessi on vaikuttanut/vaikuttaa Oodin lonkkiin jotenkin.

Fysioterapiasta ei ole ollut vielä puhetta, mutta taidan itse ortopedille soitettuani ottaa yhteyttä fysioterapeuttiin. Kuntoutuminenhan ei tapahdu mitenkään kertarysäyksessä, vaan haluan että saadaan ammattilaiselta ohjeita että miten tästä eteenpäin toimitaan, ja miten jalkaa voi jumppailla ja voimistaa, koska lihaksiahan tuossa kintussa ei juuri ole. Kulmaus on nyt sentään lähtenyt jo muodostumaan. Pentu toki varmasti liikkuu mielellään itsekin monipuolisesti ja aktiivisesti, mutta uskoisin että näin mittavan toipumisajan jälkeen fysioterapeutti on se, joka osaa auttaa eteenpäin niin että jalka oikeasti kuntoutuu.


Onnenapilat osa 2

Todella hämmentynyt olo. Tämä on ihan mielettömän ihana lahja puoli vuotta tänään täyttävälle Oodille ja tietysti minulle sekä Oodin luokseni sijoittaneille Johannalle ja Anulle myös. Terveet koiranpäivät alkavat häämöttää tulevaisuudessa ja pian pentu pääsee taas touhuamaan pentujen juttuja. Iloitsemaan, haistelemaan, liikkumaan, tutustumaan ja heiluttelemaan häntää koko maailmalle. Sitä ennen vielä täytyy kuntoutua ja toivoa, että kaikki menisi tästä eteenpäin mahdollisimman hyvin ilman lisävaivoja!

Aivan uskomaton tapaus tuo koiruus, jonka häntä herää aina paljon ennen koiraa <3

Valjasvinkki

Jos mielii hankkia valjaat karvatornadolle jo pentuiässä, täältä tulisi yksi vinkki. Itse olen ollut tosi tyytyväinen siihen, että valjaat tuli hankittua. Oodikin kun on ollut melkoinen säntäilijä, niin hihnassa kulkemista on ollut turvallisempi opetella leveän pannan lisäksi myös valjaiden kanssa.

Olin ihan varma, ettei alle 12 viikkoiselle Oodille hankitut valjaat enää mene neitosen päälle nyt kun ikää on jo lähes 6kk. Tänään ne kuitenkin jälleen otin naulakosta esiin ja päätin että testataan. Ei olla käytetty valjaita epäonnisen koirapuistoreissun jälkeen kun piti käyttää sitä kurapukua paketin takia ja muutenkin kun ulkoilu on rajoittunut lähinnä pieniin nurkkapisseihin nyt viime aikoina. (Lähes tuliterä Hurtan kurapuku on muuten myytävänä jos jotain snautserinkokoista sattuu kiinnostamaan! Laitan siitä myöhemmin vielä vaikka erikseen päivityksen tänne.)

Ja menihän ne. Kyseessä on siis Topcanis -merkkiset heijastinsäätövaljaat kokoa S, säätövaraa riittää vaikka niitä hintalapussa kuvailtiinkin "mäyräkoiralle sopiviksi". Paimensukuinen ehkä sitten on lapinkoirien joukossa se pituudeltaan mäyräkoiramaisin ;) Itse maksoin näistä 17 euroa, mikä ei minusta ole paha hinta siihen nähden että käyttöikä on kuitenkin vasta pennulla näin pitkä.



Selän päällä oleva pätkä, johon remmikin kiinnitetään, ei tosin ole kovinkaan pitkä eikä siinä ole säätövaraa. Kuitenkin se tuntuu vielä ihan sopivalta kun noita muita valjaiden osia voi säätää niin hyvin. Tärkeintä on tietty tsekata että koiruus pystyy hyvin liikkumaan valjaiden kanssa. Edelleenkään säädöt eivät ole ihan tapissa, joten nämä menevät Oodin päälle vielä jonkin aikaa riippuen kuinka nopeasti tyttö meinaa vielä kasvaa. Sitten hankitaankin sellaiset kunnon "kauhukahvalliset" valjaat.


Huomatkaa tuo kaunis väritys rinnassa :)

Koiruuksen kasvutahti on toki jossakin määrin yksilöllinen, mutta nämä valjaat toimivat ainakin meillä. Säädettävät valjaat suosittelen kuitenkin hankkimaan, jos valjaat pennulle haluaa ostaa!

Poseerausta ja kävelyä

Vietettiin tovi ulkosalla kameran kanssa ja yritin taltioida vähän näytteitä Oodin tämänhetkisestä olemuksesta ja kävelystä.


Juu, monia juttuja tuli kuvailtua... Mutta kuten huomaatte, pissiminenkin onnistuu jo ihan siinä asennossa kuin pitääkin!

Tällaiselta näyttää seisominen tällä hetkellä, karvat on pepun päältä vähän sekaisin ja lytyssä että ei siellä oikeasti tuollaista ihmeellistä muhkua ole:


EDIT: Oodi on siis kiinni tuossa takana näkyvässä tolpassa. Irti ei saa vielä juoksennella.


Sieltä se kulmauskin pilkistää


Prinsessa ja lämpötolppa


Tältä siis suurinpiirtein näyttää luonnonvalossa Oodin karva. Sisällä otetuissa kuvissa näyttää kuin neitokainen olis lähes täysin musta vaalein merkein, mutta tästä huomaa että siellä sitä hallavaa on vielä. Oliskohan tuo nyt sitten riistanvärinen...

Ja seuraavaksi hulvattomia videoita. Kameran päässä heilunut emäntä ei ihan kaikkein skarpeimmillaan ollut mutta menköön nyt silti julkiseen levitykseen nämä ;) Videoista kuitenkin näkee vähän tuota Oodin askellusta, aika paljon neitonen vielä peitsaa eli siirtelee yhtäaikaisesti saman puolen jalkoja. Kuitenkin välillä pientä rytminmuutosta on havaittavissa jos oikein tarkkaan katsoo. Jahka tuo leikattu jalka alkaa saada voimaa ja jäntevyyttä ja ylipäänsä koko kroppa eri tavalla liikuntaa niin uskoisin että peitsaaminen vaihtuu siistiksi raviksi vielä.

Näin sen ei pitänyt mennä...


Hienosti jätetty, vaikka emäntä käskeekin ihan mitä sattuu :D Ja "täysin oikein ajoitettu" kehukin :DD No, mutta katsokaa sitä kävelyä!


Lähes oikeaoppinen "pysähdy, jos koirasi vetää" ;) Mutta edelleen, se hei kävelee!


Melkoista! Ei ihan helpoimmasta päästä kuvata koiraa, jota samalla yrittää kävelyttää ;)

Partsilla

Huh huh. Nimittäin melko lämmin päivä pienelle lappalaiskoiralle! Emäntä keksi et mennään meidän partsille retkeilemään, se vois lukea johonkin tenttiinsä ja mä saisin kuulemma kyttäillä ohikulkijoita lattiatason koloista. En oo aikasemmin montaa kertaa siellä "melkein ulkona" käyny, joten olihan se aika jännää!


Otettiin me eväitäkin, mä valkkasin eväiksi rengasluun ja pötkyläluun. Sitä pötkylää ois kiva heitellä mutta ei kuulemma sais kovasti pomppia samalla... Mun mielestä oon jo ihan terve!


Kyl mä välillä sitä luuta maltoin vähän nakertaakin. Mut ei siellä melkein ulkona oikein voinu syömiseen keskittyä kun koko ajan lappas porukkaa eestaas ihan silmien edessä ja kuului kummallisia ääniä.


Sit mä yritin hetkeks laittaa silmät kiinni...


Jaa mut mikäs toi ääni oli?



Kuuliksä sen? Hei ovikello tais soida!!! -kipittää ovelle ja julma emäntä tulee kaappaamaan syliin ja vie häkkiin- Hei siel on varmana joku tuttu!!! HEI KUULETKO MIKSI VEIT MUT HÄKKIIN??? MÄ HALUUN NÄHDÄ KUMMITÄDIN MÄ KUULIN ET SE ON SIELLÄ!!! HALUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUN. Haluuuuuuuuuuuun. haluun... HALUUUUUUUUUUUUUN! Hae mut pois täältä!!! Ai se meni jo pois... Zzzz... -julma emäntä tulee ja ottaa häkistä- Miten sä saatoit?!?! No okei, tykkään susta silti, saat pusuja.


No jatkan sit tätä lintujen bongausta. Toi oli muuten lokki...

Kevät toi, kevät toi punkkisen. Kevät toi, kevät toi juoksusen.

Tänään päivällä irrottelin Oodin kulmakarvasta kevään ensimmäisen punkin. Pitkään on pitänyt mennä apteekkiin hakemaan oikeat punkkipihdit iljetysten irroittelua varten, mutta tänään piti pärjätä ihan vaan tavallisilla pinseteillä. Oodi hienosti jaksoi istua/pötköttää kainalossa jokusen tovin kun ruuvailin verenimijää irti. Toinen punkki löytyi nyt illalla Oodin huulesta. En olisi välttämättä ovelasti piiloutunutta kaveria vielä huomannut, ellen olisi Oodin suuta tutkiessani tuntenut huulessa kovaa, herneenkokoista palluraa. Friikkasin tietty heti että nyt neidillä on joku kasvain huulessa, kun juuri tässä vähän aikaa sitten koiran hampaiden anatomiasta googlaillessani törmäsin kaikenlaisiin suukasvaimenpoistokuviin, joissa oli juuri samanlaisia möykkyjä. Patissa oli kuitenkin kiinni punkkivieras, joka varmaan on ärsytyksen aiheuttanut.

Bongasin netistä punkkirauta -nimisen punkkienirroitussysteemin (www.punkkirauta.com) ja ajattelin pihtien sijaan ostaa sen. Vähän vaan arveluttaa, että josko punkkiällötykset lentelee minne sattuu jos koira intoutuu kesken irroituksen sinkoilemaan, mutta pitää koklata. Exspotia olisi tarkoitus laittaa Oodin niskaan heti vaan kun jalan terveys sen sallii, ajattelin nimittäin että nyt kun jalkaan on tulossa uusi leikkaushaava niin Exspotin kaltainen myrkky on liian tujua iholle laitettavaksi.

Ja ne juoksuset sitten... Näyttäisi ja vaikuttaisi siltä että vielä pikkukakkosiässä oleva Oodi tekee hyvää vauhtia ensimmäisiä juoksujaan kymmentä päivää vaille kuusikuisena. Oodi kiittäisi jos tietäisi mitä tänne kirjoittelen, mutta mitäpä suotta kaunistelemaan; "torttu" näyttäis olevan turvoksissa ja vähän ehkä ns. limainen, maailman hajuja tuoksutellaan hyvin intensiivisesti ja pientä levottomuutta ja väsymystäkin on ilmassa. Merkkailua ei Oodi ole harrastanut kun eipä me kovin suurella alueella liikuta ja kotinurmikolla ei juuri muiden hajuja ole. Voi olla että olen ihan väärässä, mutta jännityksellä seurailen että mihin tämä tilanne kehittyy! Jos nyt ei ainakaan mitään tulehdusta olisi kuitenkaan.

EDIT 9:29 Tajusin, että nyt tästä voi saada sen kuvan että täällä ollaan jo täydessä juoksuvauhdissa. Kuitenkin varsinkin nuo fyysiset "muutokset" on tosi hiuksenhienoja, ja muutkin voi johtua vaan siitä että Oodi on nyt saanut olla aktiivisempi liikkuja ja sitä myöten pääsee tuoksuttelemaan uusiin paikkoihin ja väsyykin enempi. Mutta on sekin mahdollista, että nämä enteilee ekoja juoksuja, jotka kuulemma voi olla kummalliset verrattuna sitten tuleviin...

Tässä tarvitaan lihaksia

Tosiaan, jalka on siis alkanut parantua. Kuvista näkyi luutumista jo ihan mukavasti ja metallipinnat olivat hyvin paikoillaan. Pinnat ovat kuin ovatkin luun sisällä, sellaisessa alhaalta suuremmassa x-asennossa ja vain pinnojen ylimmät päät ovat ulkona luusta. Ensi viikon torstaina ne leikataan kuitenkin pois, olivat miten päin hyvänsä.

Jalka on tosi räättänä ja säälittävä vailla lihaksia. Se on myös melko suora, eli kulmauksia täytyisi tässä nyt alkaa kehitellä esiin. Kuvakin olisi kännykässä luurankojalasta mutta siirtelen sen näytille vähän myöhemmin. Jalkaan laitettu eka pääkallopaketti otti eilen hatkat, oli siis hiljalleen valunut alaspäin todennäköisesti ihon rasvaisuudesta johtuen, ja tänään laitettiin uusi. Jouduin ottamaan eilen paketin pois kun se oli niin huonosti etten sitä saanut korjattua mihinkään suuntaan enää. Oodi siis pystyy liikkumaan jo ilmankin pakettia, mutta siinä tapauksessa pitäisi olla häkissä tosi paljon, paketin kanssa voidaan kehittää lihaksia enemmän ja turvallisemmin.

Aivan ihanasti on meitä muuten kohdeltu klinikalla kaikesta kiireestä huolimatta, ehkä sieltä joku käy blogia vaklaamassa tai sitten ollaan muuten vaan jo aika kanta-asiakkaita ;) Oodi meinasi tänään laittaa ranttaliksi kun ortopedi halusi tutkailla tyttösen liikkeitä ilman pakettia, mutta uusi paketti saatiin laitettua ilman rauhoitetta! Minä pitelin neitosen etupäätä ja ortopedi takajalkoja ja hoitaja paketoi. Oodi meinasi aluksi ottaa hatkat pöydältä mutta rauhoittui tosi mallikkaasti pötköttelemään melko pian eikä tarvinnut edes kovasti neitosta pidellä kun alkuun päästiin. Hieno tyttö <3 Kannattaa siis totuttaa koiruus kaikenlaiseen käsittelyyn niin voi säästyä turhilta piikeiltä! Vielä kun saisi nuo lentoonlähtömeiningit karsittua uusvanhojen ihmisten kohtaamisista, mutta kyllä sekin vielä sujuu kunhan päästään harjoittelemaan lisää. Nyt kun jalkaa täytyy varoa niin ei voi esimerkiksi käyttää huomioimattomuutta apuna olleskaan vaan täytyy häkin puuttuessa nostaa Oodi elämöimään omaan syliin. Kun kyse ei ole edes pelkästään siitä että Oodi yrittäisi hyppiä, vaan jo pelkkä hännän heiluttelukin heiluttaa koiraa niin voimakkaasti ja innostaa liian nopeisiin liikkeisiin ja juoksunpyrähdyksiin joita pitäisi viimeiseen asti vältellä.


Slurps!

Saadaan käydä pienillä lihastenvetreytyskävelyillä ja jalan kulmausta pitää jumppailla esiin. Kävellessä Oodi käyttää jalkaa jo melko sujuvasti, vaikka vähän peitsaakin eli käyttää saman puolen jalkoja yhtä aikaa. Ennen leikkausta kuitenkin yritetään vähän kasvattaa jalan lihaksia. Se ei onneksi ole vaikeaa, kun Oodi mielellään käyttää jalkaa eikä sitä arastele. Kun tuo paketti nyt pysyisi siihen asti menossa mukana!

Herätteestä huolimatta saattaa olla väsynyt

Iloisia uutisia nyt ensi alkuun näin lyhyehkösti! Eli:

- Murtuma paranee, pinnat ovat paikoillaan ja luutumista näkyy
- Pinnat poistetaan jo kymmenen päivän päästä eli 20.5. jee!
- Jalkaan laitettiin tassun paljastava paketti, ja jalkaa saa alkaa liikuttelemaan

Ja paketin kuosina tällä kertaa tietysti

PÄÄKALLOT!!!!! :D

Ja huomenna, taas huomenna...

... olen surullinen? (Varoitus, tästä tuli taas pitkä ja polveileva päivitys!)

Radiorenkutuksesta löytyi sopivat sanat tähän päivään. Kovasti täällä emäntä jännittää huomista iltapäivää että miltä röntgenkuvat näyttävät. Oodia kiinnostaa lähinnä nukkuminen, käytiin nimittäin pieni viikonloppureissu äitienpäivän juhlistamisen merkeissä ja Oodilla sujui TODELLA HIENOSTI. Oodi ei ole kuukauteen tavannut riehaantumisvaaran takia ketään muuten kuin nopeasti pihalla sylissä pidettynä. Häkin ja namien voimalla kuitenkin yhden yön keikka sujui tosi rauhallisesti, pientä satunnaista draamailuvinkunaa lukuun ottamatta.

Alkuinnostuksen ja rauhoittelujen jälkeen Oodi löysi paikkansa ja kävi pötkölleen milloin kenenkin varpaille, tiukan vahdinnan alla oli tietysti koko ajan. Häkki oli varmuuden vuoksi kyllä aktiivisessa käytössä ja onhan se paimenkoiralle outo paikka olla häkissä kun lauma pyörii ympäriinsä. Mutta sekin sujui kokeiluluontoisten päästämutulos-itkujen saattelemana oikein mallikelpoisesti. Jos jalan terveys olisi ollut vaarassa, oltais suunnattu takaisin kotiin tai väliaikaisesti Oodin olisi voinut laittaa viileän auton takakonttiin nukkumaan kun molempina päivinä satoi vettä. Niin ja auto oli siis parkissa suojaisassa katoksessa asunnon ulko-oven vieressä eikä näköyhteyttä muualle kuin katoksen seiniin ja ovelle oikeastaan siinä kohdassa ole.

Reissulla tuli huomattua että Oodi hienosti on oppinut sen mitä ei mene -tarkoittaa. Sanotaa, että koiralle ei saisi antaa kaksisanaisia käskyjä (ei mene, ei tule, ei sitä, ei tätä...) kun eivät moisia ymmärrä. Onhan totta, ettei koira tajua käskyä samalla tavalla kuin ihminen, "haa siinä on kieltosana ei ja sitten se, mitä en saa tehdä!", mutta kyllä minun nähdäkseni Oodi tietää mitä ei mene/ei tule tarkoittavat oikeissa yhteyksissä. Niitä jotenkin luonnostaan olen käyttänyt, esimerkiksi seis tarkoittaa totaalipysähtymistä paikoilleen, kun ei mene/ei tule taas sitä että pitää pysyä tietyn rajan, esimerkiksi oviaukon, toisella puolella. Ei mene silloin kun käskijä jää Oodin kanssa samalle puolelle ja ei tule silloin kun käskijä lähtee itse toiselle puolelle. Sekavaa näin selitettynä mutta kyllä se käytännössä meillä sujuu ainakin silloin, kun on olemassa selkeä raja eikä käskyä anneta niissä tilanteissa kun Oodin on sitä mahdotonta näin harjoitteluvaiheessa noudattaa. Niin ja ei + mikä tahansa sana ei siis tietenkään toimi jos ei opettele mitä yhdistelmä tarkoittaa, tämäkin emäntä syyllistyy usein pihalla älyttömään sekavuuteen kun voisi opetella sen jätä ihan kunnolla: "ei syö, älä nyt viitti ottaa sitä, hei ei syö, elä syö, no nyt jätä syömättä se hei!" -ronkkii suuta- Ja samaan aikaan pienet hampaat jauhavat iloisesti jäniksenpapanaa. Ei täällä ainakaan koskaan ikinä inhimillistetä koiruutta liikaa... -viheltelee-

Näin loppu"kevennyksenä" totinen kuva väsyneestä toipilaasta:


Onnea vaan, jos jaksoit jälleen lukea loppuun saakka! Miksi sanoa asiat lyhyesti ja ytimekkäästi, kun ne voi aina rustata pisimmän kaavan mukaan.

Pieni iloinen koira vaan

Peppi Pitkätossu ja arvon marakatti neiti Tossavainen täällä taas. Kuunnelkaapa muuten vaikka Youtubesta Kari Peitsamon Pieni iloinen koira, meidän uusi lempparikappale!

Neljäs leikkauksen jälkeinen viikko pyörähti käyntiin ja Oodi alkaa olla sitä mieltä että terveyttä riittäisi jo vaikka mihin. Varsinkin lähempi tutustuminen räkättirastaisiin kuumottelisi neitosta ulkosalla aika paljonkin. Onneksi Oodi on kuitenkin tajunnut, että esteitä lintuihin tutustumiselle on niin paljon että pieni lintubongari tyytyy katselemaan tirppoja rauhassa kauempaa.

Koirabongaustakin ollaan pihanreunaan suuntautuvilla pissireissuilla harrastettu, ja menohalut hihnassa muiden koirien luo ovat karisseet vain äänenkäytön tasolle. Jos joku koirakko sattuu tarpeeksi hyvin Oodin näköpiiriin, päästää neitokainen ilmoille pari täräkkää vahtihaukkua häntä heiluen "huomasitko hei, tuolla olis leikkikaveri!" . Koirakon kadottua näköpiiristä alkaakin sitten surkuttelu... Oodi nimittäin saattaa jäädä itkemään kavereiden perään. "Uu uu uu uuuu ne meni mä en kooooskaan saa tavata ketään missään ii ii uuuu... no mennään sit pissalle." Kurjaahan tämä on kun ei muita koiria voi ollenkaan tavata, mutta positiivista on, että Oodi näyttäisi suhtautuvan kurjasta sattumuksesta huolimatta muihin koiriin yhtä normaalin uteliaasti ja ystävällisesti kuin ennenkin. Ja tällä pihassa pyörimisellä ja totaalisella kontaktinottokiellolla muihin ulkonaliikkujiin voi olla hyvinkin positiivinen vaikutus sitten tulevaisuudessa kun aletaan taas tehdä lenkkejä. Varsinkin kunhan pääsee muita koiria tapaamaan vain ilman hihnaa.

Ensi viikon maanantaina mennään siihen kauan jännitettyyn kontrollikuvaan. Ajanvarauksen yhteydessä tietoihin laitettiin vielä että "mahdollisesti paketin vaihto" mutta kuvat sen sitten näyttävät miten tästä jatketaan. Jännittää tietty ihan tosi kovasti että miltä jalka näyttää. Ja pelottaa että entä jos...

Samalla täytyy taas kerran kysäistä lääkäriltä myös toisenlaisesta terveysongelmasta, nimittäin Oodin hampaista. Uudet hienot hampaat ovat melkein kaikki jo puhjenneet kokonaan, ja olen tunnustellut ja tutkaillut niitä, kaikki vaikuttaa normaalilta ja purenta on siistin näköinen. Kuitenkin Oodin suusta kuuluu välillä hankaava ääni, tai oikeastaan sellainen että ikään kuin suussa olisi irtonainen hammas joka sitten osuisi muihin hampaisiin kun suu laitetaan kiinni. Irtonaisia hampaita ei kuitenkaan ole, enkä ole löytänyt kohtaa jossa hampaat osuisivat jotenkin liian tiiviisti yhteen. Kulmureita epäilin mutta ei nekään näytä minun silmiini liian lähekkäisiltä. Osa Oodin takahampaista ei ole vielä puhjennut kokonaan, ja mietinkin että jos joku puhkeavista hampaista vaikka tuntuu inhottavalta niin voi olla että Oodi on sitä välillä varonut ja purrut vähän vinoon. Näiden hammasasioiden kanssa pitää kuitenkin tässä vaiheessa olla tarkkana ettei jää pysyviä ongelmia! Oodinkin mielestä olisi varmaan ikävää, jos ei tulevaisuudessa pystyisikään jauhamaan kunnolla pihalta löytyviä jäniksenpapanoita... Emännästä ne voisi kuitenkin jättää väliin joka tapauksessa, hyi!

Oodi on kyllä aivan ihana, edelleen <3 Täällä on kuulkaa kasvamassa melkoinen toiminnan nainen, uusia temppuja opetellessa Oodi ei jää vain paikalleen tapittamaan että "mitenköhän sais ton namin" vaan kokeilee kaikkia kikkoja. Myös luunpiilotus on välillä aikamoista taidetta. Esimerkiksi pötköttelevän emännän varpaat ja kylki on aika hyviä paikkoja... Eilen illalla Oodi laittoi puruluun keskelle omaa pientä peittoaan, otti yhden peiton kulman suuhun ja lähti rullaamaan peittoa keräksi luun ympärille. Astetta kovempi juttu kuin se, että tunkisi sen luun vaan sinne peiton alle!


Optimistisuudenpuuskassani ostin myös tulevaisuuden varalle edullisen juoksuvyön meille Minimanista (22e). Se että minä juoksisin ainakaan kovin usein voi olla ehkä vähän turhan optimistinen ajatus, mutta ajattelin että kunhan hihnassa ulkoilu ja ulkoilu ylipäänsä joskus sujuu, niin voi emännyys ottaa lenkeille välillä vaikka sauvakävelysauvat mukaan! Oodi näyttää miettivän, että itsensäkö se meinaa laittaa taluttimeen, jo on aikoihin eletty...