Koirien luonneasiat ovat mielenkiintoisia. Usein mietin, miltä tuon vierellä pötköttelevän piiskuisen piskin päänsisäinen maailma ja toiminta näyttää muihin saman rodun edustajiin verrattuna. Viime päivinä olen erityisesti pohdiskellut niitä asioita, joista Oodi ei tykkää. Ajattelin kirjata tähän kolme tekemääni havaintoa.
1. Kaulapannan tai valjaiden laittaminen ei ole Oodin mielestä kovin mukavaa. Kun O huomaa, että touhuilen eteisessä ja olisi remeleiden pukemisen aika, saattaa tyyppi hipsutella olohuoneen puolelle ja alkaa ikään kuin sijaistoimintona kanniskella ympäriinsä jostain nappaamaansa lelua tai vaikka villasukkaa väistellen pukemistilannetta. Seisoessani panta kädessä Oodi saattaa tillistellä olkkarin puolelta minua "eikö vois mennä ilman tuota" -ilme naamallaan.
2. Autoon ei aina Oodin mielestä ole mukava mennä. Omppanen saattaa vaivihkaa yrittää kaartaa autoa kohti mennessä päättäväisenä johonkin muuhun suuntaan tai jopa vetää sinne, eikä selvästi suuntaa takakonttia kohti ajatellen "ihanaa, pääsen varmasti johonkin parhaaseen paikkaan".
3. Ohi ajavat, hyvin kovaääniset tietyökoneet, traktorit, moottoripyörät jne. saattavat joskus kirvoittaa ilmoille topakan haukun. Oodi ei useinkaan korvaansa lotkauta moisille häiriköille, mutta satunnaisesti Oo saattaa jopa yrittää syöksähtää ääntä kohti painavasti kommentoiden.
Kaikkia näitä asioita on eletty ja harjoiteltu positiivisessa hengessä pienestä pitäen, eikä niistä ole tehty numeroa. Koiran eleistä ja olemuksesta kuitenkin näkee, ettei Oodi varsinaisesti rakasta remeleiden pukemista tai autoon menoa. Saati suhtaudu Buddhan tyyneydellä kaikkiin metelöiviin koneisiin. Kuitenkin Oodi itse vapaaehtoisesti työntää useinkin päänsä valjaiden tai pannan lenkin läpi ja lähtee innoissaan ulos kamat päällä. Auton luo Oodi tulee normaalisti käpsytellen, hyppää kyytiin reippaasti ja matkustaa rauhallisen oloisena pötköllään. Koneiden rymistelyn kommentointikin on järkevästi hallinnassa pysyvää sorttia.
Oodi ei siis suhtaudu koko maailmaan
peace, love and flowerpower -meiningillä. Hännänheiluttelijapusumaakarissa on myös ihan oikea hermostunut skeptikkopuoli. Minusta on kuitenkin ilahduttavinta se toimintakyky, millä Oodi kuitenkin selviää ikävistäkin tilanteista. "Tää on aika tyhmä juttu musta mutta tehään se silti." Oodi myös omasta mielestäni palautuu tilanteista hyvin, vaikka olisi reagoinut vahvastikin johonkin asiaan. Oodia voisikin kuvailla reippaaksi herkkikseksi.