Veneilyä

"Ai että mä nautin kun saa taas viettää yhteistä aikaa ton koiran kanssa..."

Oodi köllötteli ensin puolet päivästään varjossa terassilla Wagner-kollin kanssa kunnes isompien kesätuulten tyynnyttyä suunnattiin askeleet kohti järveä.


Eka sonnustauduttiin asianmukaisin varustein Oodin ensimmäistä veneilyreissua varten

Oodi sopeutui veneilyyn oikeastaan heti irtauduttuamme rannasta eikä edes perämoottori onnistunut neitosta säikäyttämään. Liivitkään eivät häirinneet veneennokassa keikkunutta karvaista matkaajaa. Oodi vuoroin tähysteli järvelle ja vuoroin istui vieressäni nauttimassa viilentävästä tuulesta autuaan näköisenä. Muutamaa tirppaa piti veneestä käsin haukuskella mutta muuten veneily sujui varsin mallikkaasti ensikertalaiselta!


"Kivaa!"


"Kääntäisittekö hieman tyyrpuuriin, sir?"


Nautiskellen

Ei uskoisi, että päivällä sama koira sai sätkyn kun pikkuveljeni pumppasi ilmaa uimapatjaan ja siitä kuului hurrrrrjan kamala ääni...

Frisbeeriemua

Käytiin hellepäivän hieman viilennyttyä pyörähtämässä rannalla kahluuhommissa. Otettiin mukaan myös frisbee, jota uskaltauduin Oodille tasaisella nurmikentällä heittelemään. Jotkut kuvasaaliista muuten muistuttavat 16.3. tänne päivittämiäni kuvia :) Laskeskelinkin että maanantaina tuli 4 kuukautta ensimmäisestä sydänpaketista ja mukavaa että jo nyt päästään kokeilemaan kunnon leikkihommiakin taas!


"Tulossa!"




"Yhtä hyvältä maistuu ku neljä kuukautta sitten!"


"No nyt se on tuolla vedessä hei!"


"Tää se on elämää!"


"Hetkeksi vaan oikasen tähän nurmelle..."

Hau hellettä!

Kuumaa heinäkuuta on tullut vietettyä Oodin kanssa parin viikon ajan eri osoitteissa, mutta nyt alkaa elämä taas normalisoitua. Samaan aikaan kun olen ollut "keräämässä varoja Oodin tapaturmarahastoon" on Oodi viettänyt aikaansa ensin vanhempieni ja sitten kummiensa hoivassa. Iso kiitos siitä!

Fysioterapiaa Oodilla on vielä ainakin yksi kontrollikäynti jäljellä, elokuussa katsotaan taas mihin suuntaan kuntoutuminen on edennyt. Koipi alkaa näyttää vähitellen samanlaiselta kuin terve takajalka, ja pikkuhiljaa ollaan harjoiteltu irtiolemista kun ei enää tarvitse olla supervarovainen.

Toisia koiria nähdään edelleenkin vain lenkeillä hihnasta käsin ja siihen asiaan täytyykin alkaa nyt panostaa. Oodista nimittäin on kasvamassa hyvää vauhtia melkoinen lenkkipolkujen Räyhä Reikänaama. Tietyn etäisyyden kun toisiin koiriin ottaa niin kontaktikin alkaa löytyä. Nyt lähdetään siis siitä että hyppelehditään puskiin tai vaihdetaan suuntaa jos karvatassuja on näköpiirissä, otetaan kontakti ja eliminoidaan Oodin ärjymiset kokonaan. Siitä sitten hiljalleen lyhennetään välimatkaa. Mieluummin näytän huvittavalta puskiinpomppijalta ja epäsosiaaliselta koiranulkoiluttajaurpolta jonkin aikaa kuin pitelen vuodesta toiseen irokeesi pystyssä muille huutavaa koiraa. Oodi kyllä huomaa muut koirat välimatkankin päästä, mutta karjumiskynnys on korkeampi. Vihainen Oodi ei ole, vaan lähinnä säätäminen johtunee epävarmuudesta ja toisaalta vähän innokkuudestakin. Minkäs teet kun toisten koirien kohtaamisen suhteen Oodi on nyt "elänyt pullossa" aika suuren osan tähänastisesta elämästään... No, nyt aletaan harjoittelemaan!

Hiljalleen suunnataan jo katse tulevaan syksyyn ja harrastusmahdollisuuksiin. Jonkinlaiselle tottelevaisuuskurssille ainakin tekisi mieli mennä ja tietysti lappalaiskoirien omaan porukkaan myös.

Sitä ennen kuitenkin nautitaan vielä kesästä! Oodikin päätti vihdoin pudottaa perskarvansa...

Laavuretkellä 3.7.

Käytiin Oodin kanssa eilen ensin päiväsaikaan metsälenkillä Mehtolan laavulla ja järvessä kahlailemassa. Oodi sai pienellä rannalla olla hetken aikaa irti, kun lähistöllä ei ollut muita häiriötekijöitä kuin taskussani olleet lihapullien palaset.

Päätin, että Oodin kanssa on pakko alkaa vähitellen harjoitella irtiolemistakin, vaikkakin harjoittelun on tapahduttava erittäin varoen ja kontrolloidusti. Oodi oli kahlailuhetken ajan paitsi pitkässä liinassa, myös melkein huomaamattaan myös siitä irti. Ja ylpeänä täytyy todeta että erittäin hienosti kontaktin alaisena ja kuulollla koko ajan! Jostain on pakko aloittaa, ja me aloitetaan siitä että vahvistetaan kontaktia ja näin lisätään meikäläisen uskallusta siihen että Oodia voi pitää irti. Vielä ei voida ottaa riskejä ettei jalalle vaan käy mitään, mutta vähitellen harjoitellaan irtiolemista nyt sisätilojen lisäksi myös ulkona. Vaatii minulta erityistä harkintaa ja taitoa lukea paitsi Oodia myös tarkkailla samalla ympäristöä.





Uljas koira näin käy järveä päin...


Vesikasvien torjunnasta, hyvää päivää









Toimenpiteestä taisi jäädä jotain hampaankoloon...





Illalla mentiin uudestaan laavulle, kun ajattelin että retkeillään siellä yön yli.


Oodi tähysti vieressä kun paistoin ruokaa tulisijassa. Irti sai taas olla pieniä hetkiä.

Mustikat maistui suoraan varvuista


Ja pötköttely narunpäässäkin oli ihan ok kaikkien touhujen jälkeen.

Päästiin retkessämme siihen asti, että pötkötettiin laavussa nukkumisvalmiina kylki kyljessä, Oodi liinalla kiinni laavun parrussa varmuuden vuoksi. Kuitenkin hyttyset teki karkotteista huolimatta niin inhottavia hyökkäyksiä, että lähdettiin kotia nukkumaan. Kun astuttiin ulos laavun verhojen takaa, Oodi päästi ilmoille sellaiset murinat ja pörinät että katsoin parhaaksi vaan poistua nopeasti vuhkuttajan kanssa vähin äänin paikalta... Todennäköisesti Oodi siis vain luuli nähneensä jotain tai pörisi kaukana laitumella olleille hepoille, mutta yön pimeydessä en jäänyt ottamaan asiasta sen kummempaa selkoa :D Mehtolassa kun kuulemma liikuskelee ilveksiäkin. Ensi kerralla otetaan mukaan lisää hyttyskarkotteita ja retkiseuraa, ettei tarvitse lähteä kesken yön kotiin!

Reissausta

Juhannuksena
oltiin täällä Jyväskylässä ja Oodikin pääsi osallistumaan juhannustouhuihin kera kahden kisun ja yhden koiran. Vielä ei riehuminen ole Oodille sallittua, mutta aikuisen Taika-lappalaiskoiruuden kanssa kakara sai jo hihnalenkkeillä yhdessä ja pötkötellä pihalla narulla varustettuna. Oodi kunnioitti vanhempaa narttua hienosti, vaikka tietysti muutaman kerran piti yrittää josko se sittenkin suostuisi leikkimään. Taika on maailman ihanin ja viisaasti osasi olla Oodin kanssa rauhallisena ja arvonsa tuntevana koirakaverina!

Koiriin tottuneet, oikeastaan aika koiramaisetkin kisut pysyttelivät tai pidettiin suurimmaksi osaksi poissa Oodin ulottuvilta liiallisen koheltamisen välttämiseksi. Lähentely-yrityksissä Oodi osasi kuitenkin kunnioittaa pelottelusähinöitä, mikäli sellaisia kisutytöt ilmoille päästivät.

Kaiken kaikkiaan olin tosi ylpeä Oodin käytöksestä ja olemisesta muiden eläinten seurassa siihen nähden, ettei ole kolmeen kuukauteen nähnyt viiksikarvaakaan muista nelijalkaisista. Tässä se nähdään, miten tärkeitä ne ihan ensimmäiset sosiaalistumiskaudet pennulle on!

Reissattiin
käymään sekä kotikotonani että ensimmäistä kertaa Oodin kanssa myös mummolassani. Oodi on tosi innokas tervehtijä, ja kieltämisen sijaan parempi keino rauhoittaa pikku sähikäinen on se, ettei neitoseen kiinnitä huomiota sisään tullessa/jos Oodi tulee sisään. Sitten vasta tervehditään kun Oodi on rauhallinen, ja näin toivottavasti vahvistuu ajan myötä se, että hillumisella ei saavuta mitään. Mummolassani Oodi osasikin olla tosi rauhallisesti etenkin niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät Oodia ylitsepursuavan innokkaasti tervehtineet vaan toimivat rauhallisesti. Päin hyppivät koirat ovat monella tapaa huono juttu, ja tahdon Oodinkin opettaa tervehtimään hyppimättä.


Parvekkeen kaiteelle sen sijaan saa nousta katsomaan, jos osaa olla haukkumatta ja pöhkimättä!

Kuvahaaste

Sain kuvahaasteen Rölli -koiruuden blogista:

1. Avaa kuvatiedostostasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaise kuva blogissasi, ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!

Oodin kuvat ovat jostain syystä jääneet eri paikkaan omaan kansioonsa kuin kaikki muut valokuvani, ja blogin teeman mukaan valitsin kuvan Oodi -kansion neljännestä kansiosta.



Kuva on helmikuun lopulla leikin tiimellyksessä otettu kuva Oodista. Taitaa olla niin, että tämä on aiemminkin täällä julkaistu. Vauhdikas otos on niiltä ajoilta kun pakettijalasta ei ollut vielä tietoakaan.

Ja nyt sitten haaste niille neljälle blogistille, hmm. Hieman kierrän sääntöjä ja haastan mukaan vain kaksi listastani löytyvää: pinkin Pekan ja Ruusun sekä Niuniun blogit. Olkaapas hyvä!