torstai 11. lokakuuta 2012

Kulmakunnan kauhut

Viime talvena yhtenä päivänä käppäiltiin Oodin kanssa tuolla naapuriasuinalueen nurkilla. Mulla oli siihen aikaan vasemman käden ranne paketissa murtuman takia ja oli myös ihan tosi liukkaat kelit. Huomasin, että vastaan on tulossa setä pienen koiransa kanssa. Koiruus liehakoi pitkässä fleksissä pitkin poikin tiellä ja väistettiin Oodin kanssa yhden kerrostalon pihaan. Intoileva koira, säntäilevä pikkufifi, liukas tie ja käsi paketissa - ei hyvä yhdistelmä.

Setä kuitenkin otti tästä väistöliikkeestä nokkiinsa ja huusi perääni, että hänen koiransa ei ennenkään ole ketään syönyt. Meikällä kiehahti, ja tokaisin takaisin: "tää ehkä on"! Olisin toki voinut ihan asiallisestikin selittää miksi väistettiin...

Mutta sen sanon, että pikkukoiria aamupalaksi popsivan koiran maine toimii vaikkei se olisi tottakaan! Tänään nimittäin tuon sama parivaljakko tuli vastaan samoilla kulmilla. Näin jo kaukaa, että pikkuotus liehakoi taas ympäriinsä miten sattuu, ja käskytin Oodin vierelle. Kas kummaa, setä huomasi pian että kuka hullu nainen sieltä tuleekaan koiransa kanssa, ja tyypille tuli aika kiire kerätä oma koira nätisti tien reunaan kulkemaan. Ohitus sujui oikein rauhallisissa merkeissä, ellei lasketa sen sedän jäätävää katsetta.

Oikein toteutettuna sosiaalisten koirien nopea moikkaus hihnoissa varmaan toimiikin, ja kyllä Oodillakin on muutamia hyviä kokemuksia tästä. Kenenkään ei kuitenkaan kysymättä pitäisi päästää koiraansa toisten luo.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Säätövarassa löytyy

Joskus pari vuotta sitten olen muistaakseni päivitellyt ihan samaa asiaa, mutta päivittelenpä uudelleen. Meidän kaapista löytyy nimittäin vuosisadan ehkä säädettävimmät heijastinvaljaat!

Oodilla oli nimittäin tänään juoksulenkillä päällä pitkästä aikaa Topcaniksen heijastinvaljaat, jotka aikoinaan on nähty jo 12-viikkoisen Oodin päällä esimerkiksi näissä kuvissa. Ihan uskomatonta, miten sopivat ne on edelleen, kun remmejä on säädelty pidemmiksi.

Oodilla on juoksukäytössä ja välillä muutenkin Hurtan y-valjaat, mutta jotenkin tuntuu ettei ne istu ihan kunnolla. Etukappale on liian suuri Oodin kapoiselle etuosalle. Kyllä ne päällä pysyy ihan hyvin, mutta jotenkin silti niistä näkee ettei ole ihan istuvat. Näissä Topcaniksissa on sopiva pitkä selkäkappale ja mahanalusremmi ja etuosan saa istumaan hyvin, joten käytetään nyt näitä sitten. Vähän taitavat kuluttaa karvaa pehmustettuja versioita enemmän. Ehkä myydään jossain vaiheessa noita epäsopivia vermeitä pois ja ostetaan vaikka pehmustetut säätövaljaat.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Lits läts

Vettä sataa, tassut kastuu, massu kastuu, kengät kastuu. Eipä se niin haittaa, Oodin turkki kuivuu nopeasti ja hihnanpäällä on sadevarusteet.



Lokakuinen märkyys on kuitenkin ilmeisesti aiheuttanut Oodille ikäviä tassunpohjavaivoja. Parina päivänä Oo on kalvanut sekä vasemman etujalan että takajalan tassunpohjia sohvalla maatessaan. Pientä punerrusta anturoiden välissä on, mutta muuten tassunpohjat ovat siistit. Ilmeisesti märkyys on päässyt hautomaan ihoa ja aiheuttanut pienen paikallisen infektion. Seuraillaan, pidetään tassut puhtaina, kuivina ja huuhdellaan laimennetulla Betadinella muutaman kerran päivässä, josko kutinat lähtisivät.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Super!

Viiden minuutin päivittäinen treenirutiini on ehkä parasta ikinä! Jauuu jess whuhuu vouu jippijaijee, oon niin innoissani!

En ole katsonut kellosta aikaa, mutta päivittäin ollaan nyt muutaman päivän ajan pidetty lyhyt treenihetki joko lenkin lomassa jossain kentällä tai kotona. Tänään pidettiin jopa parikin. Tuntuu jotenkin niin helpolta ryhtyä hommaan, kun tarkoitus on puuhata vaan pieni hetki eikä tarvitse etukäteen juuri suunnitella tai mitenkään valmistautua. Mutta silti hommassa on suunnitelmallisuutta. Sopii mulle!

Oodi on saanut muistutella mieleen mm. peruuttamisen saloja, sivulla pyörimistä eri suuntiin, sivulletuloa, liikkeestä seisomista ja uusimpana tulokkaana tavaroiden noutamista. Kaikki jutut on vielä olleet jossain määrin tuttuja ennestään. Ja Oodi on niin innoissaan <3 Lyhyen hetken aikana Oodi jaksaa olla ihan täpöllä mukana koko ajan. Treenihetken lopetuksen yritän pitää aika tasoittavana, Oodi saa esimerkiksi purkaa hillumisenergian lelun retuutteluun. Onneksi Oo osaa aika hienosti vapaa -luvan, ja tietää että sitten saa lähteä nuuskuttelemaan puskia ja palautuu näin vähän niinkuin itsestään perus lenkkimOodiin.

Tänään opeteltiin pariin otteeseen noutamista. Oodihan mielellään retuuttelisi kanssani palkaksi tuomaansa esinettä, mutta olen nyt tänään ehdollistanut "tuo" -käskyä sellaiseksi, että palkka on eri kuin tuotava esine. Kun vaikka pallonrämä tömähtää käteeni niin palkaksi saa sitten retuuttaa selkäni takaa ilmestyvää sukkaa. Joskus yllärinä palkkana on namia. Oodi sinkoaa ihan tosi tärkeänä aina haettavan esineen perään heti luvan saatuaan, mutta yrittää aina välillä kokeilla, että ilmestyisikö palkkasukka piilostaan jos esineen kuskaa vain puoleenväliin ja sen jälkeen ehkä vielä vähän yrittää komentaa ;) Treenaillaan vielä tovi Oodin omien lelujen kanssa sitä, että esine tulisi suoraan käteeni, ja ehkä sitten voisi kokeilla ihan oikeita tavaroita - esimerkiksi kaukosäätimen nouto olisi aika kätsyä! Oodi kuitenkin rohkeasti kantaa monenmuotoisia ja -painoisia asioita suussaan.


tiistai 2. lokakuuta 2012

Selkä suoraksi ja tavoitteita kehiin

Jaa-a, se on ilmeisesti tällä emännällä edessä ryhdistäytymisen paikka.

Viime keväänä käydyn arkitottiskurssin jälkeen ei olla säännöllisesti treenattu mitään ihan treenitreenimielessä. Tai ei me koskaan mitään the harrastajia olla oltukaan, oman mielenkiinnon mukaan ollaan kokeiltu sitä sun tätä. Toki arkeen sisältyy paljon erilaisia opettelun paikkoja ja lenkeillä hömpötellään sivulletuloa, kaukokäskyjä ja sen semmoisia. Kyllä te tiiätte. Jotenkin sellainen koiran kanssa harrastaminen, joka vaatisi ulkopuolisten osallisuutta, säännöllisyyttä ja rahaa ei just nyt tänä syksynä huvita. Paitsi haun alkeet tahtoisin kyllä oppia jossain vaiheessa, uskon että Oodi tykkäisi ihmisten etsimisestä.

Oodi nauttii ihmisen kanssa tekemisestä, joten olisi kiva viritellä edes jotain pientä ja säännöllistä toimintaa. Tänäänkin tyyppi lenkillä ihan lensi tuohon sivulle istumaan monta kertaa valtavalla loikalla ja seuraamisessa tanssi sipsutuspolkkaa, koska oli vaan niin mahdottoman innoissaan. Siksi ajattelinkin ottaa tavoitteeksi, että joka päivä pidetään viiden minuutin mittainen treenituokio joko ulkona lenkin lomassa tai sisällä. Oodi saa opetella sekä vanhoja että uusia juttuja, ihan oikeita tottelevaisuusliikkeitä ja hömpöttelyä - tärkeintä on iloisuus ja hyvä meininki :) Ja se, että tästä voisi tulla tapa ainakin vähäksi aikaa.

Lähtekää messiin viiden minuutin haasteeseen? Voin yrittää saada tänne myös jonkinlaisia kuvatodisteita meidän pikatreeneistä ;) Sikäli mikäli todellakin saan ryhdistäydyttyä!

maanantai 1. lokakuuta 2012

Kaksitoista tassua

Kaverijuttuja taas, tällä kertaa vuorossa Nasse ja Lene.

Oodi, Nasse ja Lene pohtivat, että mitä tehtäis seuraavaksi.

Reuhutaan! Oodi kiltisti isoimpana köllähti alimmaiseksi.



Lene-pienellä oli ekat juoksut meneillään ja söpöt pinkit kalsarit jalassa. Oodi toimii niin hienosti ison tytön mallina.

En olisi kyllä aiemmin uskonut, että miten hauska tapaus tällainen minipieni vinttikoira voikaan olla. Jos joku haikailee itselleen pientä, reipasta ja ystävällistä kaupunkielämään sopivaa seurakoiraa, niin kyllä suosittelen tutustumaan italiaanoihin. Kannattaa toki etsiä vastuullinen kasvattaja, joka ei esimerkiksi vedä pientä kokoa ja siroutta överiksi.