Hiljaiseloa ja jälkeläisseurantaa

Täällä me edelleen ollaan! Harmittaa, kun ei oikein ole malttanut istua alas päivittämään blogia, mutta yritetään jälleen kerran tehdä asiassa pieni ryhtiliike. Uusi kamera ei olisi pahitteeksi, mutta toisaalta blogihiljaisuutta ei voi laittaa pelkästään vanhan kameran syyksi.

Täällä rannikolla on niin kaunista. Oodi on saanut uuden kaverin jackrussel-pojasta, mutta muuten neidin elämä on aika virikkeetöntä tällä hetkellä - siis jos lenkkeilyä ei lasketa. Käväistiin eilen ihmisten ilmoilla Lahdessa PLS:n jälkeläisseurannassa, ja metsittymisestä huolimatta Oodi käyttäytyi todella nätisti. Ehkä se vaikutti, että tapahtuma järjestettiin hallissa. Sisätiloilla on Oodiin mystisen rauhoittava vaikutus.

Huomasin tapahtumassa, että Oodi on tainnut salakavalasti päästä läskistymään, joten laihari taitaa olla seuraava projekti. Rakenteeltaan sirojen ja osin myös aika karvattomien tyttökoirien joukossa Oodi näytti melkoiselta tankkerilta, hups. Mutta lihavat on sentään aika leppoisia...?

Sekalaisia ajatuksia näin maanantaiaamun kunniaksi. Lopuksi tunnelmakuvia sekä Tammisaaren että Hangon rantakallioilta.

Muutosten merituulia

Me muutettiin!

Piti etsiä töitä pohjoisemmasta, mutta töitä löytyikin melkein Suomen eteläisimmästä kolkasta. Kannettiin kamat viikko sitten Tammisaareen! Hurjaa.

Kuvia ja kertomuksia meidän vuoden mittaisesta "melkein Ruotsin reissusta" on siis luvassa jatkossa. Ollaan jo ehditty tutustua mm. Ramsholmenin metsiin - todella omituinen ja jopa maaginen paikka Keski-Suomen korpeen ja Keski-Uudenmaan risukoihin tottuneelle.

Oodi on jo ihan rakastunut naapurin suomenruotsalaiseen mummoon. Muutama sana ruotsia ja Oopuli kiipesi suvereenisti puoliksi rouvan syliin. Tästä se lähtee, elikkäs nu börjar det!

T: Oodis matte :D

Luonnetesti Muuramessa 25.7.

Oodi kävi eilen kummitusjunassa, eli luonnetestissä. Luonnetestistä lisää voi lukea esimerkiksi täältä. Testin veti läpi ja ilmeisesti myös arvioi tuomariharjoittelija yhdessä Irene Puputin ja Jorma Kerkän kanssa.

Osa-aluepisteitä Oodi keräsi seuraavanlaisesti, suluissa kursiivilla pisteiden selitykset:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen 

(Koira ottaa kontaktin kelkkaan suurestakin pelästyksestä huolimatta hyvin vähäisillä ohjaajan avuilla. Pimeässä koiraa voidaan joutua kutsumaan.)

Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 

("Koira reagoi hyvin laimeasti tai ei lainkaan hyökkäykseen, tai osoittaa pelkoa.")

Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty 

("Koira puolustaa ohjaajaansa: joko haukkuu ja/tai murisee hyökkääjän lähestyessä, pysyy ohjaajan edessä tai sivulla. Koira palautuu nopeasti ja hyväksyy hyökkääjän hyökkäyksen loputtua, lyhyt viive sallitaan.")

Taisteluhalu +2 Kohtuullinen 

("Koira ottaa esineen halukkaasti ja ote on melko luja, jonkin verran pureskelua ja otteen korjausta. Mikäli koira irrottaa otteensa uhattaessa sen tulisi ottaa esine uudelleen uhkauksen jälkeen.")

Hermorakenne +1 Hieman rauhaton 

("Koira selviytyy kaikista testin osasuorituksista. Siinä on havaittavissa lieviä merkkejä rauhattomuudesta, se rasittuu henkisesti testin edetessä. Palautumisajan pituus eri osasuoritusten välillä vaihtelee.")

Temperamentti +3 Vilkas 

("Koiran pitää reagoida häiriöön välittömästi sen alettua. Väistön on oltava nopea, hallittu, lyhyt ja koira suuntaa huomionsa häiriöääntä kohden. Koiralta edellytetään reipasta ja iloista yleisolemusta.")

Kovuus +1 Hieman pehmeä 

("Koira, joka osoittaa selviä merkkejä siitä, että se haluaisi välttää paikan, missä se pelästytettiin, mutta pystyy ohittamaan pelästyttämispaikan suhteellisen läheltä ohjaajan tukemana.")

Luoksepäästävyys +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen 

("Koira, joka houkuttelematta tai pienin houkutuksin hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa, käyttäytyen ystävällisesti. Koira on ns. ujo.")

Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon 

("Koira, joka reagoi ensimmäisiin laukauksiin, mutta kuultuaan useamman laukauksen levottomuus pienenee.")

Kokonaistulos: +157 ja ++ laukauskokematon

Kaiken kaikkiaan aika lailla Oodin näköinen tulos. Pelkät pisteet eivät tosin kerro kovin paljoa, koska nuo arvosteluohjeen kuvaukset ovat monessa tilanteessa aika suppeat, eivätkä kaikilta osin pidä paikkaansa. Pimeässä huoneessa en joutunut koiraa kutsumaan ja muutenkin Oodi toimi mielestäni monessa tilanteessa reippaan oma-aloitteisesti, mutta silti toimintakyky ei riittänyt kakkoseen kuitenkaan. Terävyyden osalta Oodi reagoi seinällä vasta ihan viime metreillä rähisten hyökkääjälle. Laukausten osalta Oodin reaktiot olivat mielestäni ihan minimaaliset (tosin katseeni oli suunnattuna eteenpäin eikä koiraan), mutta kokemattoman puolelle silti tippui. Koe tallentui myös videolle, ja sen myötä ajattelin sitten runoilla vähän enemmän siitä, mitä testin eri osioissa oikeastaan tapahtui.

Oodi tassutteli rankan testin läpi ihan omin tassuin ja reippaalla mielellä ja palautui nopeasti testin jälkeen rauhalliseen pötköttelymielentilaan. Hauska ja opettavainen kokemus kaiken kaikkiaan!

Kesäkuvia

Tässäpä kokoelma Maijan ottamia kuvia Oodin hoitoajalta kesäkuun alkuviikolta. Kuvien kopiraitit luonnollisesti Maijalla :)


Mölisevä angry bird -lelu oli ihan Oodin suosikki. Sitten piti tietty ostaa samanlainen kotiinkin.


Oodi oli harjoitellut malttamista Maijan kanssa, ja yritti ilmeisesti aluksi tietty vedättää hoitotätiä. Kotona kun namin voi pistää kuononkin päälle odottamaan lupaa, niin hoitopaikassa Oo oli hotaissut namit lattialta ihan häikäilemättömästi, heh.

Hierojallakin siis kävivät, ja kuvasarja ilmentääkin hauskasti sitä, miten Oodi oli vähitellen rentoutunut käsiteltäväksi. Hemmon tuella tietty.



Kaikkea muutakin hauskaa touhua taisi viikkoon sisältyä.



Ai niin, ilmoitin Oodin luonnetestiin heinäkuun lopulle. Niin huippusiistiä, että paikka irtosi! :)

Loikoilua

Kesälaitumilla, lampaiden kanssa ja ilman

Kuten jo viime postauksessa mainitsin, Oodin alkukesään on kuulunut Hemmon luona hoidossa olemista:

(kuva M.R.)

Kun pääsin kotia, suunnattiin Oon kanssa Oripään Määtilalle PLS:n järkkäämään paimennuspäivään. Määtilalla oli koko päivän mahtava aurinkoinen säätila, ja päivä oli muutenkin antoisa.

Lampaita pyöriteltiin ensin pienessä pyöröaitauksessa. Oodi oli viime kerran tapaan erittäin kiinnostunut lampaista, ja yritti välillä rykiä suoraan päin lammaslaumaa. Vastapäivään kierrettäessä Oodi lähti kuitenkin hakemaan paremmin hallittua työskentelyä, ja kouluttaja-Heikki sanoikin, että Oodi toimii selvästi paremmin vastapäivään. Kuulemma paimenkoiralla voi toinen puoli olla parempi!

Oodi osoitti niin selvää kiinnostusta pyöröaitauksessa, että toisen kerran lampaille mentäessä päästiin laitumelle. Edelleen koira pidettiin liinassa. Laitumella Oodi keskittyi koko ajan hommiin, ja lähti taas jo hakemaan kaartakin. Oodi oli edelleen vauhdikas, mutta isossa tilassa Oon toiminta tuntui jotenkin järkevämmältä kuin kahdella edellisellä kerralla aitauksissa. Itsellekin jäi varsin kiva olo päivästä, ja tuntui, että opittiin molemmat jotain uutta.

Kouluttajalta saatiin paperille tällaisia kommentteja:

"Vahva kiinnostus heti laitumelle tullessa. Hakee kaarta, lampaiden liikkuessa menee kohti. Keskittyy todella hyvin, ei katkea (kiinnostus) odottaessakaan. Parempi vastapäivään, on syttynyt, hallintaa lisää."

Kouluttaja kehui Oodia hienoksi paimenkoiran aluksi, ja kannusti jatkamaan harjoituksia. Tuumasi myös, että kannattaisi ehdottomasti käydä myös poroilla, koska edelleen Oodi on herkille lampaille vähän liian innokas. Kuitenkin lampaidenkin kanssa voi vielä hyvinkin käydä niin, että mitä enemmän käydään, sitä enemmän Oodi oppii säätelemään kierroksiaan kun homma ei ole enää niin "iso juttu". Kaiken kaikkiaan olen iloinen siitä, että selvästi paimennusominaisuuksia alkaa jo vähän pilkahdella esiin.

Koska Oodilla on niin hyvä keskittyminen ja innostus hommaan, tulee väkisinkin mieleen, mitä Oo olisi jo ehtinyt oppia, jos oltaisiin aloitettu paimennuksen harjoittelu jo aikoja sitten? No, täytyy yrittää jatkossa järkkäillä paimennusmahdollisuuksia useammin :)

Tuomari on tehnyt päätöksensä...

...ja tulokset näkyvät Koiranetissä. Hiphei ja hurraa!

Oodi oli viikon hoidossa Hemmo-kaverinsa lauman seurassa. Maija oli ystävällisesti käyttänyt Oodin myös hieronnassa, ja kuulemma jumeja löytyi niskasta, etureisistä ja muistaakseni lanneselästä yhdestä kohtaa. Täytyypä siis jatkossa kiinnittää hiukan enemmän huomiota lihashuoltoon.

Alkukesän fiilistä

Pysähdyttiin lenkin varrella järvenrantaan ja kuvailin Oodia laskevan auringon valossa.


Tässä kuvassa on entisajan filmikameroiden fiilistä. Totuus on kuitenkin vähemmän romanttinen.


Heijastuksilla leikkimällä saisi kyllä upeita kuvia, jos osaisi.






Vedessäkin on syytä olla valppaana.

Tarkit!

Vihdoin koitti se päivä, mitä olen kauan jo jännittänyt - Oodin terveystarkit. Dindindindii. Pompentautituloskin kerkesi tulla ihan vasta ja sen osalta Oodi todettiin terveeksi!

Suunnattiin keskiviikkona Helsingin Pitäjänmäessä sijaitsevaan Mevetiin Per Axelssonin luo silmien, lonkkien, kyynärien ja polvien tsekkausta varten. Ehdottomasti eniten pelotti vasemman kintun tilanne, vaikka tapaturmainen sääriluun kyhmyn murtuma aikoinaan operoitiinkin onnistuneesti.

Oodiakin jännitti odotushuoneessa. Oo istuskeli ja makoili rauhassa, mutta piippailu ja vinkuminen kertoi jänskätyksen olevan päällä. Aina tilaisuuden tullen Oodi myös pyrki määrätietoisesti ulko-ovea kohti. Oodi antoi kyllä nätisti tutkia kaiken ja pysyi paikallaan, vaikka selvästi näin, ettei oltu Oon lempipaikassa. Ymmärtäähän sen, ja sitäpaitsi itseänikin jännitti niin paljon, että ei ihme, että se tarttuu koiraankin.

Ensiksi lääkäri tsekkasi Oodin silmät. Täysin terveet. Ihana juttu!

Sitten pistettiin neitoon makaroniainetta ja suunnattiin röntgenin puolelle odottamaan lötkistymistä.

Leikanneen lääkärin kanssa oli aikoinaan puhetta, että mikäli jotain oireilua ilmenee, leikattu kinttu on ehdottomasti kuvattava. Johannan ja Anun kanssa sovittiinkin, että kun Oodilta kerran kuvataan joka tapauksessa kyynärät ja lonkat, niin otetaan samalla rauhoituksella kuvat myös vasemmasta polvesta. Virallinen polvitarkastushan tehdään pelkästään polvia tunnustelemalla (tämä sujui lääkäriltä niin nopeasti, etten ehtinyt edes huomata!). Polvet näkyivät edestäpäin lonkkakuvissa ja vasemman polven sivulta otettiin vielä lisäkuva. Kysyin Axelssonilta, pitäisikö leikatun jalan kinnertä kuvailla, mutta hän ei nähnyt tarvetta sille, vaikka kinnertä pidettiinkin hassussa asennossa murtuman paranemisvaiheessa. Uskoin asiantuntijaa ja jätettiin ottamatta.

Ja se kauan pelätty tuomio? Kuvannut lääkäri arvioi kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja lonkat noin B. Lisäkommenttina sanoi vielä, että ei nivelrikkomuutoksia vasemman takajalan polvessa. Molemmat polvet olivat kuulemma ihan siistit. Kennelliitossahan kuvat arvioidaan lopullisesti ja vielä toki riittää jännitettävää, mutta VOI MIKÄ HELPOTUS JO NYT. Kuvannut lääkäri ei havainnut mitään hälyttävää ja nyt näyttäisi siis siltä että Oodi on täten selvinnyt leikkauksesta ilman luihin tai niveliin liittyviä muutoksia!

Oodin heräämistä klinikan odotusaulassa odotellessa vierähti pari kyyneltä poskelle. Tällä kertaa ilosta :)

Iltapäivän tunnelmaa pellolla

Oodi fiilistelee tulevaa kesää pellon reunalla. Bikineitäkin neiti riisuu melkoista vauhtia, aika ohkaiselta näyttää sivuprofiili verrattuna katselmusposeeraukseen.

Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran epävirallinen paimennustaipumuskoe Somerolla 11.5.

Käytin Oodin Paimensukuisen Lapinkoiran seuran järjestämässä epävirallisessa paimennustaipumuskokeessa Somerolla lauantaina. Oo ei taipparia läpäissyt, vaikka intoa hommaan oli noin neljän koiran tarpeiksi.

Oodi on nähnyt lampaita alle vuosikkaana Johanna-kasvattajan luona, ja hirmuinen meno oli neidillä päällä silloinkin. Vaikka ollaankin treenattu hallintaa eri tilanteissa ja Oodi oli taipparia edeltävän viikon liikkunut ja touhunnut runsaasti kaikenlaista, osasin odottaa, että lampaiden kanssa saattaa lähteä lapasesta siitä huolimatta. Ja lähtikin. Oodi siis oli todella kiinnostunut lampaista, mutta ei tehnyt yhteistyötä minun kanssani vaan juoksutti lampaita oman mielensä mukaan. Tässä kokeessa ei mitattu yhteistyön osalta ns. "toko-yhteistyötä" vaan sitä, miten koira lampaiden suhteen työskentelee ohjaajalleen. Oodi esimerkiksi pysähtyi kyllä parikin kertaa odottamaan karjaisustani, mutta menoluvan saatuaan lähti juoksemaan omiaan.

Arvostelu suoritettiin neljän eri osa-alueen osalta, ja kolmen ensimmäisen osa-alueen keskiarvon ollessa kolme tai yli taipumuskoe läpäistiin. Arvosteluasteikko oli 1 (ei osoita) - 5 (osoittaa voimakkaasti).

Oodin osa-aluepisteet

1. Kiinnostus paimennettaviin 3 Kiinnostunut, lähestyy varmasti.

2. Taipumus hallita laumaa 1 Juoksuttaa lampaita, ei tuo niitä ohjaajalle.

3. Henkinen kestävyys 3 Ei välitä häiriöistä, palautuu pakotteista.

4. Yhteistyökyky ohjaajan kanssa 1 Tekee itselleen. 

Hieman kiihkeä, käyttää haukkua, jahtaa lampaita, koulutuskelpoinen.

ka. 2,33 HYL Suositellaan uusintakoetta.

Mitä kokemuksesta opittiin? No, että harjoiteltava on. Oodilla on selvästi kiinnostusta paimennettaviin eläimiin, mutta ei oikein tiedä, miten tulisi toimia. Hommat menevät juoksuttamiseksi ja korvat katoavat. Varsinkin lampaille Oodi on vielä aivan liian kiihkeä tapaus eikä osaa mitoittaa toimintaansa herkemmäksi.

Kokeen jälkeen aidalla olleet kannustivat meitä poropaimennustestiin, mutta enpä tiedä. Poropaimennustestiin en haluaisi lähteä hakemaan "ei voida päätellä onko paimennusta vai jahtaamista" -arvostelua, koska sen osaan sanoa täältä etelästäkin käsin edes näkemättä Oodia poroilla. (Enkös olekin aika etevä ennustaja :D ) Haluaisin Oodin kanssa sen sijaan päästä ihan harjoittelemaan paimentamista. Oodille täytyisi hakea rauhallisempaa mielentilaa paimennettavien eläinten kanssa, ja se, että veisin Oon juoksuttamaan poroja testiin, ei varmasti palvelisi tätä tarkoitusta. Ajattelen, että voitaisiin tarttua tilaisuuksiin harjoitella paimennushommaa ja antaa ajan tehdä tehtävänsä - sitten hamassa tulevaisuuudessa johonkin testiin kokeilemaan uudestaan.

Halusin testata Oodin paimennustaipumuksen, koska mielestäni näiden työominaisuuksien testaaminen on rodussa hyvin tärkeää. Vaikka varsinaista taipumusta ei Oodi tällä kertaa näyttänytkään, voi se tulevaisuudessa vielä kuoriutua esiin kaiken sohlaamisen alta.

Ruutu

Tässä sitä lupaamaani ruutua nyt sitten olis. Ruutu on rajattu neljällä kiviä täynnä olevalla pahvimukilla, heh.

Aloitin ruutuharjoituksen Oodin kanssa kosketusalustan käyttöä muistuttelemalla. Sitten siirsin alustan ruudun keskelle namipalkan kera. Päästiin siihen vaiheeseen, että Oodi menee nappaamaan alustalta namin ja jää töröttämään seisten keskelle ruutua, mistä sitten heitän namin palkaksi. Ei varmaan oikeaoppisinta koirankoulutusta, mutta meijän hömppähommissa toimi ja sekä Oodilla että minulla oli hauskaa :)

Rantareissuja

Ollaan viime aikoina lenkkeilty paljon tuossa läheisen järven tuntumassa. Oodi on uskaltautunut jo lutraamaan vedessäkin. Tänään neiti kahlasi ihan oma-aloitteisesti ilman mitään keppiprojektia niin syvälle, että mahakin kastui. Taitaa jotenkin mystisellä tavalla vetää puoleensa tuo läträäminen, vaikkei Oodi mikään uimamaisteri olekaan.

Yhdellä lenkillä Oo testaili useaan otteeseen puoliksi palaneen nuotiopuun kellumisominaisuuksia. Jokaisessa järvelle aukeavassa kohdassa halko piti käydä tiputtamassa veteen ja ihmetellä sen lillumista.

Katselmuspose

Bongasin netin syövereistä Oodista katselmuskehässä otetun hienon sivuposeerauksen, kiitos kuvasta Minna Rinne! :)

Ehkä täälläkin alkaa postaustahti hiljalleen kiihtyä, koska sain graduni painoon tuossa viime viikon lopulla. Nyt voi siis keskittyä muuhunkin kuin tieteellisen tekstin kanssa painiskeluun. Esimerkiksi blogin päivittämiseen. Huippua jee!

Katselmus 2013

Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa ollut katselmus oli ja meni nyt viime viikonloppuna. Nähtiin tosi tuttuja, jostakin tuttuja ja vähän vähemmän tuttuja. Ihan tuntemattomiakin oli tietty mestoilla iso liuta, heh. Ja ennen kaikkea kauniita koiria!

Oodi hengasi mukana sekä lauantaina että sunnuntaina. Viime katselmukseen verrattuna Oo oli ihan hirmuisen levoton. Tai levoton on väärä sana - terävä on parempi. Tätä asiaa ajattelinkin pohtia ihan oman postauksen verran jossain vaiheessa.

Kehägeimit oli AVO2-nartuissa sunnuntaina iltapäivällä, tuomarina toimi Janika Wiksten. Oodi oli kehässä tuttuun tapaan oikein hienosti, olin oikein ylpeä neitin keskittymisestä ja kontaktista. Yksilöjuoksutus tosin meinasi mennä haisteluksi, ja tuomarin lähestymistä Oodi vähän väisti sekä kehän alussa että lopussa. Oodi kyllä ekalla kerralla moikkasi tuomarin pikaisesti, mutta toisella kerralla käänsi melkein ahterinsa esiin. Yksilökopeloinneissa ei lähestymisen kanssa ollut mitään ongelmaa, kun ehdin itse paremmin tilanteeseen mukaan alas Oodin kaveriksi. Oodi vaan on niin herkkä, että ei tykkää siitä, että ihmiset lähestyvät käsiensä kanssa ikään kuin ylhäältäpäin. Koskemisessa ja kopeloimisessa ei ole mitään ongelmaa ja pusujakin Oodi jakelee kyllä auliisti, mikäli lähestyminen on ikään kuin Oodin mielestä vähemmän päällekäyvä :) Herkkis mikä herkkis.

Oodi sai kotiinviemisiksi oikein omannäköisensä arvostelun. Tuomari huomautti, että aavistuksen verran saisi olla vähemmän läskiä kyljissä, mutta muuten kommentit olivat ahtautta lukuun ottamatta positiivisia. 

"Hyvän tyyppinen, lähes 4v. Hyvä pään muoto. Hyvä ylälinja. Saisi kulmautua takaa paremmin. Kovin kapea edestä ja takaa. Hyvä turkki. Tyypillinen käytös."

Hietasyrjänkangas 21.4.

Eeeipäs jaksettukaan mätsäröidä tänään. Kehäilyn sijaan suuntasin Oodin kanssa tutustumaan Hietasyrjänkankaan maastoihin Laukaaseen. Eksyttiin reitiltä noin neljästi, mutta ihanissa harjumaisemissa vierähtikin mukavasti pari tuntia - eväätkin olin pakannut mukaan. Tässä vähän tunnelmia ja Oodia kuvin.