Koiran muotoinen sohvatyyny, eiku...

"Tää on se temppu, mitä mä mieluiten teen vauhdikkaiden päivien jälkeen."

Talven riemuja

Vauhtia!


Ilves tekee luoksetuloa



Tappajahai tekee luoksetuloa

Kikkailua!


Jalkarinkulahyppy!


Paikkamakuuta


Tää on tää meidän "kallistu 15 astetta" -temppu!

Poseeraamista!


Oodin emäntä ja kuvanmuokkauksen salat osa 1


...ja osa 2

Mennään bussilla!

Norppa

Oodi on päässyt nyt parina päivänä testaamaan uudelleen paikallisbussissa matkustelua. Hienosti on sujunut, mitä nyt neitosta meinaa välillä kyllästyttää narun päässä tönöttäminen ja ilmoille saattaa päästä muutamia "iiih iih iih myyyyh" -sarjoja. Tänään samaan kyytiin sattui pieni rattaissa istunut poika, ja selvää sielujen sympatiaa oli ilmassa :) Nassikalla oli hymy korvissa kun huomasi, että bussin takaosassa istuu "koijjja!". Ja Oodin nyyhkytyssessiot pistivät kovasti naurattamaan.

Pari kännykuvaa todisteeksi:


"Mitä mä nyt muka tein?"



Meikä innostui myös koiratanssista, ja ollaankin treenailtu kaikenlaisia temppuja. Oodi nauttii temputtelusta kovasti :) Ohitusongelmissakin ollaan päästy seuraavalle tasolle, tänäänkin ohiteltiin hienosti muutama potentiaalinen kamu niin että Oodi etsiskeli innoissaan hangesta nameja, jee! Life is good!

Yhtäkkiä kirkkaus ympäröi heidät

Käytiin lompsimassa jäällä. Muita kulkijoita oli vähän, ja niiden vähäistenkin väistämismahdollisuudet olivat hyvät. Oodi sai siis jolkotella ilman hihnaa ja nauttia pakkasaamupäivästä täysillä.


Vahtikoira vartioi...


uskollisna meitä... öh...


"Saisko frolikkii?"


"Joo!"


"Ettei toi kuule olis ollu koira? Jos käyn katsomassa? Ai ei?"

Ihana valo!

Hieno, taitava ja pätevä!

Päivän hehkutus: heitettiin äsken kokonaisuudessaan rento ja mukava hihnalenkki!

Okei, kierreltiin ja kaarreltiin toiset koirat sopivan välimatkan päästä, mutta kaikki muu meni niin h-i-e-n-o-s-t-i! Oodi on ahne kuin vuohi, ja tätä ominaisuutta hyödynsin ahkerasti. Obama kulkea tillotti vierellä ja nappaili nameja suuhunsa tasaiseen tahtiin. "Vapaa" ohjeella sai kaahottaa edellä, mutta silti namit houkuttivat monesti enemmän. Niin sanottu erittäin pikainen syöksyhaukku karkasi tosin Oolta pari kertaa jollekin autolle ja mäkeä pimeässä laskeneelle lapselle.

Vanha emäntäkin oppii lähes uusia temppuja. Viime ajat ovat entisestään vahvistaneet ajatustani siitä, että Oodikin tekee juuri sitä, minkä kokee kaikkein hyödyllisimmäksi. Ja itse pitää vaan olla velmuna se ihanin hyödyllisimmän tekemisen tarjoaja. EDIT: Ja siis lappoa niitä nameja tarpeeksi usein!

Tässä yhtenä päivänä lueskelin Johannan kirjoittamia ensimmäisiä luonnearvioita Ilon pennuista, ja hymähtelin erityisesti näille: "Jos pikkuiset pentukoirat järjestäisivät mielenosoituksia, olisi Oodi joukon kärjessä vaatimassa suureen ääneen parannuksia pentulaatikon, ruuan, käsittelyn ja kaiken muun suhteen." ja "--- Oodilla on myös asiaa, ja ensimmäiset haukahtelut on kuultu juurikin Oodin suusta." Juu, kyllä se sama pentu edelleen on. Nöyrä, mutta topakka. Ja ulkona äänekäs.


Mää vai? (salama tekee kiltimmästäkin koirasta demonin)

Oodi vuodelle 2010!

Vielä ennen kuin siirrytään täällä blogissa täysin vuoteen 2011, niin on kai paikallaan pistää vuosi 2010 kunnolla pakettiin.

Loppusyksy ja alkutalvi olivat täällä kiireistä aikaa. Oodia ei kuitenkaan kiireenkään keskellä jätetty vaille elämän iloja, vaan kakara pääsi usein telmimään ja lenkkeilemään koirakamujen kanssa. Oodi oli myös emännyyden pitkien päivien takia muutamia kertoja joko päivähoidossa tai "riehulenkkihoidossa" niin koirattomien kuin koirallistenkin kummiensa luona, ISO kiitos avusta kaikille! Emännyys myös järjesti Ompalle välillä kotiinkin leikkiseuraa, ja olikin hauskaa välillä kokeilla elämää (ja hihnalenkkeilyäkin ;) kahden tai jopa kolmen koiruuden kanssa. Kolmea koiruutta oli helppo irtojuoksuttaa yksinäänkin, kun tytöt niin kuuliaisesti pitivät huolta lauman pysymisestä kasassa. Vaikka kiirus onkin siis ollut, rohkenisin väittää ettei se ole Oodin elämää haitannut, pikemminkin päinvastoin!


Ja riehulenkkikuvista tuli meikän digipokkarilla aina jotenkin epäonnistuneita


Oodi ja Taika kuurapartoina autossa

Oodi on osoittanut olevansa kuuliainen, joskin erittäin vilkas nuori koiraneiti. Kaikista käytöksellisistä epäkohdista emäntä voi syyttää VAIN JA AINOASTAAN itseään, vaikka joskus tuleekin manattua muuta. Oodi oppii heti, kun löydän oikean tavan ja mielentilan opettaa. Suurin ongelma edelleenkin on hihnassa huutaminen, mikä sekin on ihan varmasti täysin minun toiminnastani johtuvaa. Oodi osaa innokkaanakin hienosti tulla "sivu" -pyynnöllä sivulle istumaan, ja tätä ominaisuutta ollaan hyödynnetty myös silloin, kun muita koiruuksia on näköetäisyydellä. Ylipäätään ylivilkkaan Oodin kanssa olisi tärkeää tilanteessa kuin tilanteessa pyrkiä pysymään itse!!! mahdollisimman rauhallisena ja näin rauhoittamaan villinä väkkäränä pyörivä koiraneitikin. Oppimisen paikkoja on siis ylivilkkaalla ja räjähdysalttiilla (:D) emännällä useita ihan joka päivä! Oodi ansaitsee emännän, joka osaa lukea koiraa kunnolla ja toimia oikein, joten siihen täytyy siis joka päivä pyrkiä.

Oodi oppii asioita uskomattomalla nopeudella kun enimpää innokkuutta on hieman tasoiteltu ja myös nauttii yhdessä puuhastelusta. Pitäisikin ryhdistäytyä harrastelemaan enemmänkin. Ehkä lappalaiskoirille tyypilliseen tapaan Oodi ei kuitenkaan jaksa mitään älyttömiä toistomääriä, joten emännän täytyy olla herkkänä sille ettei Oodi turhaudu tai ahdistu liiasta jankkaamisesta. Agia olisi mukava kokeilla ihan vain yhteiseksi iloksi, Oodin jalan kestävyyttä ei lähdetä sen enempää siinä lajissa testaamaan.


Jouluna Oodi sai lahjaksi hienon kulkuskaulurin :)


Lunta ja pakkasta oli riittämiin!




Lappalainen sulautuu mainiosti osaksi lumista maisemaa, tsih!



Oodi on paitsi hyvin vilkas niin myös äärettömän hellyydenkipeä. Omppa rauhoittuu sisällä pötköttelemään ihan liki ja nauttimaan rapsutuksista ja silityksistä täysin rinnoin. Oodi onkin onnistunut keplottelemaan itsensä vakituiseksi vierailijaksi sohvalle ja sänkyyn emännän viereen, ja kellottaa usein tassut kattoa kohti syvässä unessa jalkojeni vieressä. Läheisyysnuhjustajasta ja hyvästä ihmisten lukijasta tulisikin varmasti iän myötä rauhoituttuaan oikein hyvä kaverikoira vaikka vanhuksille, katsotaan :)


Uutta vuotta vietettiin mökillä ihmis-, koira- ja kissaseurassa rakettien hurjinta pauketta paossa. Oodi ei onneksi ollut millänsäkään, vaikka ihan täysin rakettien ääniltä ja valoilta ei vältyttykään.


Lilla-kissa osallistui uudenvuoden peleihin omalla tyylillään!

Vuosi 2010 toi paljon uutta ja ihmeellistä, iloa ja surua. Oodi muutti Lapinlahdelta tänne opettelemaan elämää kanssani, ja jalkamurheen takia meinasi opettelu tyssätä heti alkuunsa. Jalan kuntouttaminen ei vieläkään ole ihan täysin ohi, eikä taistelu varmasti koskaan täysin unohdu emännältä. Oodi voi kuitenkin aloittaa vuoden 2011 normaalin nuoren koiratytön tavoin huolettomana ja iloitsemalla elämästä kaikkien neljän koipensa ja alati heiluvan häntänsä voimin! Siitä on emäntä hyvin kiitollisella mielellä.