Oodi vuodelle 2010!

Vielä ennen kuin siirrytään täällä blogissa täysin vuoteen 2011, niin on kai paikallaan pistää vuosi 2010 kunnolla pakettiin.

Loppusyksy ja alkutalvi olivat täällä kiireistä aikaa. Oodia ei kuitenkaan kiireenkään keskellä jätetty vaille elämän iloja, vaan kakara pääsi usein telmimään ja lenkkeilemään koirakamujen kanssa. Oodi oli myös emännyyden pitkien päivien takia muutamia kertoja joko päivähoidossa tai "riehulenkkihoidossa" niin koirattomien kuin koirallistenkin kummiensa luona, ISO kiitos avusta kaikille! Emännyys myös järjesti Ompalle välillä kotiinkin leikkiseuraa, ja olikin hauskaa välillä kokeilla elämää (ja hihnalenkkeilyäkin ;) kahden tai jopa kolmen koiruuden kanssa. Kolmea koiruutta oli helppo irtojuoksuttaa yksinäänkin, kun tytöt niin kuuliaisesti pitivät huolta lauman pysymisestä kasassa. Vaikka kiirus onkin siis ollut, rohkenisin väittää ettei se ole Oodin elämää haitannut, pikemminkin päinvastoin!


Ja riehulenkkikuvista tuli meikän digipokkarilla aina jotenkin epäonnistuneita


Oodi ja Taika kuurapartoina autossa

Oodi on osoittanut olevansa kuuliainen, joskin erittäin vilkas nuori koiraneiti. Kaikista käytöksellisistä epäkohdista emäntä voi syyttää VAIN JA AINOASTAAN itseään, vaikka joskus tuleekin manattua muuta. Oodi oppii heti, kun löydän oikean tavan ja mielentilan opettaa. Suurin ongelma edelleenkin on hihnassa huutaminen, mikä sekin on ihan varmasti täysin minun toiminnastani johtuvaa. Oodi osaa innokkaanakin hienosti tulla "sivu" -pyynnöllä sivulle istumaan, ja tätä ominaisuutta ollaan hyödynnetty myös silloin, kun muita koiruuksia on näköetäisyydellä. Ylipäätään ylivilkkaan Oodin kanssa olisi tärkeää tilanteessa kuin tilanteessa pyrkiä pysymään itse!!! mahdollisimman rauhallisena ja näin rauhoittamaan villinä väkkäränä pyörivä koiraneitikin. Oppimisen paikkoja on siis ylivilkkaalla ja räjähdysalttiilla (:D) emännällä useita ihan joka päivä! Oodi ansaitsee emännän, joka osaa lukea koiraa kunnolla ja toimia oikein, joten siihen täytyy siis joka päivä pyrkiä.

Oodi oppii asioita uskomattomalla nopeudella kun enimpää innokkuutta on hieman tasoiteltu ja myös nauttii yhdessä puuhastelusta. Pitäisikin ryhdistäytyä harrastelemaan enemmänkin. Ehkä lappalaiskoirille tyypilliseen tapaan Oodi ei kuitenkaan jaksa mitään älyttömiä toistomääriä, joten emännän täytyy olla herkkänä sille ettei Oodi turhaudu tai ahdistu liiasta jankkaamisesta. Agia olisi mukava kokeilla ihan vain yhteiseksi iloksi, Oodin jalan kestävyyttä ei lähdetä sen enempää siinä lajissa testaamaan.


Jouluna Oodi sai lahjaksi hienon kulkuskaulurin :)


Lunta ja pakkasta oli riittämiin!




Lappalainen sulautuu mainiosti osaksi lumista maisemaa, tsih!



Oodi on paitsi hyvin vilkas niin myös äärettömän hellyydenkipeä. Omppa rauhoittuu sisällä pötköttelemään ihan liki ja nauttimaan rapsutuksista ja silityksistä täysin rinnoin. Oodi onkin onnistunut keplottelemaan itsensä vakituiseksi vierailijaksi sohvalle ja sänkyyn emännän viereen, ja kellottaa usein tassut kattoa kohti syvässä unessa jalkojeni vieressä. Läheisyysnuhjustajasta ja hyvästä ihmisten lukijasta tulisikin varmasti iän myötä rauhoituttuaan oikein hyvä kaverikoira vaikka vanhuksille, katsotaan :)


Uutta vuotta vietettiin mökillä ihmis-, koira- ja kissaseurassa rakettien hurjinta pauketta paossa. Oodi ei onneksi ollut millänsäkään, vaikka ihan täysin rakettien ääniltä ja valoilta ei vältyttykään.


Lilla-kissa osallistui uudenvuoden peleihin omalla tyylillään!

Vuosi 2010 toi paljon uutta ja ihmeellistä, iloa ja surua. Oodi muutti Lapinlahdelta tänne opettelemaan elämää kanssani, ja jalkamurheen takia meinasi opettelu tyssätä heti alkuunsa. Jalan kuntouttaminen ei vieläkään ole ihan täysin ohi, eikä taistelu varmasti koskaan täysin unohdu emännältä. Oodi voi kuitenkin aloittaa vuoden 2011 normaalin nuoren koiratytön tavoin huolettomana ja iloitsemalla elämästä kaikkien neljän koipensa ja alati heiluvan häntänsä voimin! Siitä on emäntä hyvin kiitollisella mielellä.