Aamun hauskuutus: cantaloupemelonin himo

Kaivoin jääkaapista aamupalaa varten muutaman palasen cantaloupe-melonia. Pistin palaset kippoon sohvapöydälle. Sitten alkoikin hauskuus!

Tässä vaiheessa paikalle saapuu Oodi herkkukuonoineen. Seurailin sohvalta kahvikuppi kädessä, kun Oo kiertää ja kaartaa sohvapöytää kirsu ilmassa. Kirsu paikallistaa ihanan tuoksun lähteeksi meloninpalaset ja Oo jämähtää niiden viereen tuoksuttelemaan. Kieli tahtoisi niin kovasti ihan vähän vaan lipaista meloneita, mutta eihän nyt sellaista sovi pienen koiran tehdä. Komennan Oon sohvalle pois meloninkyttäyspuuhista, mutta silmät seuraavat sieltäkin herkeämättä meloninpalasten jokaista liikettä. Meloni kiinnostaa Oodia silminnähden ihan tosi paljon, vähän sama juttu kuin aikoinaan joulupipareiden kanssa.

Oodi saa lopulta palasen melonia osoitettuaan ensin tovin kiitettävää mielen ja ruumiin hallintaa. Mutta eipä se vaan maistukaan yhtä hyvältä kuin tuoksuu! Oodi nuoleskelee hetken meloninpalaa lattialla, jättää sen sinne ja tulee kiemurrellen syliini lipomaan kielellään ja heiluttaa häntää. "Voi ei, anteeks ku jätin tonne ruokaa mut ei se ollukaan hyvää, saat syyä ite!"

Toissapäivänä kokeilin Oodin ominaisuuksia biojäteastiana ja annoin omenankaran tutkittavaksi. Se meni mahaan asti.