Nykyään koirista puhuttaessa unohtuu joskus, että puhutaan koirasta. Eläimestä, jolla on neljä jalkaa, kaksi korvaa, kirsu ja yleensä jonkin verran karvojakin. Koirasta, jolla on koiran tarpeet ja koiran mieli. Koirasta, joka ei ole ihminen vaan koira. Koirasta, joka ei kaipaa ihmisten asioita, vaan koirien.
Koira on rakas perheenjäsen; koira koiran paikalla. Arvokas, hyödyllinen ja kaikin tavoin tärkeä jäsen - koira. Ei lapsi, lelu tai väline. Koira, joka kulkee sinne, minne sen omat ihmisetkin kulkevat. Koira tarvitsee tiettyjä asioita voidakseen hyvin ja koiran hyvinvoinnista on huolehdittava. Jokaisella koiralla on ainutlaatuinen luonne ja omia erityistarpeita.
Mutta ennen kaikkea koira on koira. Koira, jonka mielessä on koiramaisia ajatuksia. Koira, joka tahtoo elämältään riittävästi turvallisuutta, tasapainoa, selkeyttä ja oman lauman. Hetkiä, jolloin purkaa energiaa ja hetkiä, jolloin kerätä sitä. Koiranelämää.
Mutta mitä ihminen vaatii koiralta? Mitä ihminen ajattelee, että koira tarvitsee? Mitä ihminen koiralta haluaa? Millaisena ihminen koiran näkee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti