Lumi ja pakkanen saapuivat iloksemme, ihan erityisesti Oodin iloksi. Neiti kolmeveen taantuma pentuaikaan on pihalla aika hupaisaa katseltavaa, varsinkin villinä liukuvien lumikökkäreiden perässä viilettäminen. On varmasti höperyyttä yleisemminkin liikenteessä, varsinkin näiden lappalaisten osalta.
Viiden minuutin aktivointihaaste on edennyt mitenkuten sitten viime päivitysten. Ollaan me Oodin kanssa muistettu välillä hömpötellä yhtä sun toista temppuakin. Erityisesti ruokailujen yhteydessä Oodi on saanut tehdä pikkuisen enempi töitä. Tapana on ollut antaa päivän toinen sapuska kupista ja toinen jonkun pienen aktivointituokion lomassa - vähintäänkin sitten kongiin ja "ekokongiin" eli nännikumileluun piilotettuna.
Jo aikapäivää sitten käytiin moikkaamassa Aina Valppaita Lapinlahdella, joten laitetaas reissusta tännekin pari kuvaa. Oodi hummaili sekä veljensä Kepsin että nyt viikonloppuna ihan oikean sankarikoiran arvonimen saavan Sulon kanssa. Molemmat pojat ovat niin hirmu ihania että. Tietysti Keps jotenkin aivan erityisesti, ihana maahismenninkäinen! Niin ja siis ei voi kyllin hehkuttaa meijän maailman parasta kasvistätiä Johannaakaan, kiitos kun saatiin kyläillä!
Kepsin kanssa:
Mutta niin, kumpikas näistä nyt olikaan se veli?
1 kuukausi sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti