Aikoja ja tapoja

Oodi on kehitellyt meille uuden, hauskan päivittäisen rutiinin.

Ennen aamu-ulkoilulle lähtöä Oo on yleensä pötkötellyt sängyssä niin kauan, kunnes olen sonnustanut itseni ulkovaatteisiin ja kaivanut neidin hihnaremeleet esiin. Nykyisin pörröhäntä vilahtaa paikalle jo hetki aiemmin. Yleensä ennen kuin olen ehtinyt sulkea toppatakin vetoketjun - tämä on tarkkaa. Oodilla on tapana tässä vaiheessa nousta varovaisen reippaasti seisomaan minua vasten sinne toppatakin helmojen väliin häntä heiluen, korvat lintassa ja kuono poskea tavoitellen. Siinä pitää hetki viivähtää rapsutusten ja huomionosoitusten kera :) "Hyvää huomenta, oot paras, kiva mennä yhdessä!"

Tänä aamuna Oodi oli myös yhden kaukaa lähestyneen ja täysin tuntemattoman ulkoilijan osalta täysin varma, että nyt on näköpiirissä joku Hyvin Ihana Ja Rakas Ihminen. Oodi istua törötti lumihangessa häntä vienosti maata rummuttaen eikä suostunut liikkumaan senttiäkään. Kun tuo kulkija ohitti meidät, Oodi oli edelleen aivan pähkinöinä menossa tervehtimään. Ja haukahti vielä terveiset perään. Oodin suuren rakkauden kohteena ollut ohikulkija näytti hymyilevän leveästi tämän episodin jälkeen, ehkä tyyppi kaipasi piristystä ja Oodi näki sen jo satojen metrien päästä. Kukapa tietää.