Neljäviikkoiset (elokuun alku)

Tehtiin elokuun alussa Anun kanssa ekskursio Lapinlahdelle, pentuja vahtaamaan tietty. 

Tässä muutamia räpsyjä siltä reissulta.

Hellä Hyvyys ihmettelee maailmaa ulkorappusella.

Ihana Ilo

Lupsakka Lempeys

Räiskyvä Rakkaus ottaa lukua

Tämä ruohikkoon piiloutunut lienee Uljas Uskollisuus

Lupsakka Lempeys tutkii kameralaukkua

samainen kaveri maistelee sormia

Räiskyvä Rakkaus

ei niin räiskyvänä

Ihana Ilo ja Uljas ottavat painimatsia

Emo ja Räiskyvä Rakkaus kuiskivat salaisuuksia ;)

Ilo, Uljas (tai Rauha) ja Rakkaus unilla

Pennut 9vrk ja nimet

Pentusten elämää on seurattu tarkemmin ja reaaliajassa Aina Valppaiden Facebook-ryhmässä, mutta tässä nyt vanhat kuvat ajalta, kun pennut täyttivät kokonaista yhdeksän päivää. Lisäksi nähtäville myös pentujen nimet. Liisa kuvasi ja meikäläinen yritti pitää pienet paikoillaan. 

Aina Valpas Hellä Hyvyys (narttu)

Aina Valpas Ihana Ilo (narttu)

Aina Valpas Lupsakka Lempeys (narttu)

Aina Valpas Rajaton Rauha (narttu)

Aina Valpas Räiskyvä Rakkaus (narttu)

Aina Valpas Uljas Uskollisuus (uros)

1 ukko ja 5 akkaa!

Oodi synnytti pennut eilen iltapäivällä. Kahdessa tunnissa maailmaan putkahti kuusi ihanaa, täydellistä pientä otusta. Tyttöpöpöjä riittää, sillä kuuden sakissa on vain yksi uros.

Ensikertalainen Oodi selvisi synnyksestä erittäin hienosti paahtavasta helteestä huolimatta, ja sekä emo että pennut voivat hyvin. Mikä onni! Oodi plopsautteli kakaroita maailmaan Johannan sanoin "kuin plussapalloja", joten hyvät synnyttäjän ominaisuudet on selvästi saatu verenperintönä Nieida-mummolta. 

Emo ja pennut vähän synnytyksen jälkeen. Napanuorat katkaisi Johanna, mutta muuten Oodi hoivaili pentuja hienosti.

Tässä vielä Aina Valppaiden napsimat ensimmäiset yksilökuvat:

Ensimmäinen pentu, parkki uros. Syntyi klo 17.32, syntymäpaino 325 g. 

Toinen pentu, tumma tyttö. Syntyi 18.20, syntymäpaino 289 g.

Kolmas pentu, parkki tyttö. Syntyi 18.41, syntymäpaino 333 g.

Neljäs pentu, tumma tyttö. Syntyi 18.59, syntymäpaino 330 g.

Viides pentu, parkki tyttö. Syntyi 19.19, syntymäpaino 340 g.

Kuudes pentu, parkki tyttö. Syntyi 19.32, syntymäpaino 289 g.

Eihän tässä voi muuta kuin mennä ihastuksesta myttyrälle <3

Maaliviiva lähestyy

Oodi jäi keskiviikkona Johanna-kasvattajan luo Lapinlahdelle "hautomaan" pikkuisia vielä viimeisen viikon ajaksi. Laskettu aika lähenee, ja maha on jo varsinkin tunnustellessa mahtavan kokoinen.

Oodi on voinut hyvin koko tiineysajan. Tosin mahan kasvaessa tahti on tietenkin hidastunut, ja varsinkin portaissa mammutti vaappui varsin koomisen näköisesti eteenpäin. Onneksi Aina Valppaassa pentuhautomossa ei portaita enää tarvitse kulkea. 

Erityisen iloinen olen myös siitä, ettei Oodin leikattu polvi ole mitenkään oireillut painon hiljalleen noustessa. Toki kinttu on kuvattu ja todettu kaikin puolin terveeksi jo ajat sitten, mutta pienenä mörkönä se silti aina mielessäni kummittelee. 

Vähän haikea olo on, kun kotiin tullessa välioven takaa ei pelmahdakaan iloista tervehtijää. Kukaan ei salamana natusta lattialle pudonneita raejuustonmuruja, vaan ne pitää itse nyppiä sieltä roskiin. Ja niin edelleen. Kuitenkin tiedän, että Oo on nyt ihan parhaassa paikassa asiantuntevissa käsissä, ja mää voin täällä a) nauttia hetken koirattomasta vapaudesta ja b) keskittyä jännittämään lähestyvää pentuamista. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin!

Johannan ottamassa kuvassa Oodi testailee jo pentulaatikkoaan:

Neljä tassua ilmassa

Metsälenkillä paksukaisen kanssa. Heti se oli katollaan kakanhajuisessa mättäässä.

Nelkyt ja risat

Tiineysvuorokausia on Oodille kertynyt nyt nelisenkymmentä, ja aloitin eilen matokuurin Axilurilla. Eilen lenkin varrella nappasin myös kuvan hiljalleen pyöristyvän emoeläimen sivuprofiilista. Vatsalinja alkaa jo kadota.

Tiineysaika on edennyt oikein hienosti. Oodi oli mukanani leirikoirana ja jaksoi alati paisuvasta tilastaan huolimatta toimia ohjaajien mökin virallisena hellyysassistenttina. Oodi sopeutui jälleen epäsäännölliseen leirielämään ja eestaas rampanneisiin mökin asukkaisiin hienosti ja lähinnä öhisi tyytyväisenä selällään lattialla kerjäten masurapsuja. "Kaipaatko Oodi vähän huomiota taas", taisi olla yksi eniten kuulluista lausahduksista leiriviikon aikana, kun Oo iski takapuolensa milloin kenenkin joutilaan hengailijan viereen ja loi potentiaaliseen hellijään vaativia silmäyksiä. Välillä reissulaisesta toki näkyi vaan tassunpäät, jotka vispasivat sängyn alla. Leiriläistenkin luona käytiin rapsuteltavana ja Oodi jakeli tasaisesti huomioita kaikille uusille kavereilleen. Masussa kasvavat pennut ovat siis ikään kuin jo ennen syntymäänsä läpäisseet virallisen reissukoiratestin :)

Pentuja!

Oodi ja Niila ekoilla treffeillä, kuva Riikka Sirén

Odotettavissa reippaita ja aktiivisia pentusia yhdistelmästä Aina Valpas Oikeasti Odotettu ja Iki-Wanhan Beananilma!

Oodi kävi tänään ultrassa, ja yhdessä lääkärin ja hoitajan kanssa ihailimme viittä pientä pennunalkua ruudulta. Ell sanoi, että masussa on siis ainakin viisi pikkutyyppiä. Ai hitsit, miten ihanaa.

pariskunta Oodin riiuureissulla, kuva Riikka Sirén