oltiin täällä Jyväskylässä ja Oodikin pääsi osallistumaan juhannustouhuihin kera kahden kisun ja yhden koiran. Vielä ei riehuminen ole Oodille sallittua, mutta aikuisen Taika-lappalaiskoiruuden kanssa kakara sai jo hihnalenkkeillä yhdessä ja pötkötellä pihalla narulla varustettuna. Oodi kunnioitti vanhempaa narttua hienosti, vaikka tietysti muutaman kerran piti yrittää josko se sittenkin suostuisi leikkimään. Taika on maailman ihanin ja viisaasti osasi olla Oodin kanssa rauhallisena ja arvonsa tuntevana koirakaverina!
Koiriin tottuneet, oikeastaan aika koiramaisetkin kisut pysyttelivät tai pidettiin suurimmaksi osaksi poissa Oodin ulottuvilta liiallisen koheltamisen välttämiseksi. Lähentely-yrityksissä Oodi osasi kuitenkin kunnioittaa pelottelusähinöitä, mikäli sellaisia kisutytöt ilmoille päästivät.
Kaiken kaikkiaan olin tosi ylpeä Oodin käytöksestä ja olemisesta muiden eläinten seurassa siihen nähden, ettei ole kolmeen kuukauteen nähnyt viiksikarvaakaan muista nelijalkaisista. Tässä se nähdään, miten tärkeitä ne ihan ensimmäiset sosiaalistumiskaudet pennulle on!
Reissattiin
käymään sekä kotikotonani että ensimmäistä kertaa Oodin kanssa myös mummolassani. Oodi on tosi innokas tervehtijä, ja kieltämisen sijaan parempi keino rauhoittaa pikku sähikäinen on se, ettei neitoseen kiinnitä huomiota sisään tullessa/jos Oodi tulee sisään. Sitten vasta tervehditään kun Oodi on rauhallinen, ja näin toivottavasti vahvistuu ajan myötä se, että hillumisella ei saavuta mitään. Mummolassani Oodi osasikin olla tosi rauhallisesti etenkin niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät Oodia ylitsepursuavan innokkaasti tervehtineet vaan toimivat rauhallisesti. Päin hyppivät koirat ovat monella tapaa huono juttu, ja tahdon Oodinkin opettaa tervehtimään hyppimättä.
Parvekkeen kaiteelle sen sijaan saa nousta katsomaan, jos osaa olla haukkumatta ja pöhkimättä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti