sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Laavuretkellä 3.7.



Käytiin Oodin kanssa eilen ensin päiväsaikaan metsälenkillä Mehtolan laavulla ja järvessä kahlailemassa. Oodi sai pienellä rannalla olla hetken aikaa irti, kun lähistöllä ei ollut muita häiriötekijöitä kuin taskussani olleet lihapullien palaset.

Päätin, että Oodin kanssa on pakko alkaa vähitellen harjoitella irtiolemistakin, vaikkakin harjoittelun on tapahduttava erittäin varoen ja kontrolloidusti. Oodi oli kahlailuhetken ajan paitsi pitkässä liinassa, myös melkein huomaamattaan myös siitä irti. Ja ylpeänä täytyy todeta että erittäin hienosti kontaktin alaisena ja kuulollla koko ajan! Jostain on pakko aloittaa, ja me aloitetaan siitä että vahvistetaan kontaktia ja näin lisätään meikäläisen uskallusta siihen että Oodia voi pitää irti. Vielä ei voida ottaa riskejä ettei jalalle vaan käy mitään, mutta vähitellen harjoitellaan irtiolemista nyt sisätilojen lisäksi myös ulkona. Vaatii minulta erityistä harkintaa ja taitoa lukea paitsi Oodia myös tarkkailla samalla ympäristöä.





Uljas koira näin käy järveä päin...


Vesikasvien torjunnasta, hyvää päivää









Toimenpiteestä taisi jäädä jotain hampaankoloon...





Illalla mentiin uudestaan laavulle, kun ajattelin että retkeillään siellä yön yli.


Oodi tähysti vieressä kun paistoin ruokaa tulisijassa. Irti sai taas olla pieniä hetkiä.

Mustikat maistui suoraan varvuista


Ja pötköttely narunpäässäkin oli ihan ok kaikkien touhujen jälkeen.

Päästiin retkessämme siihen asti, että pötkötettiin laavussa nukkumisvalmiina kylki kyljessä, Oodi liinalla kiinni laavun parrussa varmuuden vuoksi. Kuitenkin hyttyset teki karkotteista huolimatta niin inhottavia hyökkäyksiä, että lähdettiin kotia nukkumaan. Kun astuttiin ulos laavun verhojen takaa, Oodi päästi ilmoille sellaiset murinat ja pörinät että katsoin parhaaksi vaan poistua nopeasti vuhkuttajan kanssa vähin äänin paikalta... Todennäköisesti Oodi siis vain luuli nähneensä jotain tai pörisi kaukana laitumella olleille hepoille, mutta yön pimeydessä en jäänyt ottamaan asiasta sen kummempaa selkoa :D Mehtolassa kun kuulemma liikuskelee ilveksiäkin. Ensi kerralla otetaan mukaan lisää hyttyskarkotteita ja retkiseuraa, ettei tarvitse lähteä kesken yön kotiin!

3 kommenttia:

  1. Oi mitä seikkailuja teillä on! Oodi saa varmasti viettää täydellistä lapinkoiran elämää <3

    Pekkaa ei uskalla edes vapaana pitää, se tohottaa heti jonkun tyttöhajun perään, eikä kuule ja näe enää mitään.

    Ihanaa kesän jatkoa!!!

    VastaaPoista
  2. Voi Pekka, niin ne naiset sekoittaa pienen pojan pään :D Kröhöm, anteeksi siis MIEHEN. Mutta pienen ;) Ollaan Oodin kanssa eletty niin tiiviisti kaksin että toivottavasti se on edes vähän vaikuttanut siihen ettei menohaluja paimenkoiralla ole kovin kauas...

    Samoin myös ihanaa kesän jatkoa teillekin :)

    VastaaPoista
  3. Oi, Oodi! <3

    Hurjia seikkailuja teillä. :) Kivaa kesää!

    -Ellinen

    VastaaPoista