Metsäilyä

Pari kertaa ollaan tänä viikonloppuna oltu Oodin kanssa mustikassa. Laukaasta löytyi ihanan järven rannalta semihyvä mustikkapaikka, yhteensä viitisen litraa sinipyörylöitä saatiin saaliiksi. Oodikaan ei siis ihan kaikkia marjoja syönyt suoraan varvuista nenäni edestä kun osa päätyi ämpäriinkin :D


Perjantaina alkoi jo ilta-aurinko painua mailleen kun tehtiin lähtöä

Oodi on onnistunut yllättämään minut ihan täysin näiden parin viime viikon aikana. Kuvittelin nimittäin, että koska raasunen on harjoitellut irtiolemista viimeksi ihan pienenä kakarana, ei se tule onnistumaan jouhevasti vielä pitkiin aikoihin. Toisinpa kävi. Metsäpoluilla Oodi pysyy hyvin silmälläpitokontaktissa ja singahtaa luokse tosi hienosti pyydettäessä ja ihan oma-aloitteisestikin! Ylimääräisiä ärsykkeitä pyritään toki välttämään vielä ja irtioloa harjoitellaan vain niissä paikoissa, joissa muu trafiikki on vähemmän vilkasta.

Mustikkapaikkamme lähellä oli pieni uimapaikka, jossa porukkaa kävi pulahtamassa vähän väliä. Kuitenkin Oodi pysyi ilman narua luonani mustikkamättäillä vaikka uimapaikalle oli lähes suora näkö- ja kuuloyhteys. Välillä tosin pistin neitokaisen varmuuden vuoksi narun päähän pötköttelemään kun uimareiden tulo- ja menoliikenne oli vilkkaampaa.


Näin rennosti Oodi otti vaikkei naru ollutkaan estämässä liikehdintää, rankkaa tuo mättäillä kulkeminen

Leikattu koipi vaikuttaa päivä päivältä vahvemmalta, irtiololenkkeily metsässä tekee jalalle tosi hyvää kun kroppa saa ihan eri tavalla liikuntaa kuin hihnassa. Kipeytymistä en jalassa ole huomannut ja hyvä niin. Käytiin mustikkareissuilla taas myös kahlailemassa ja heittelin Oodille keppiä veteen, koiruus nautti olostaan ja jalka sai vesijumppaa samalla! Oodi ei ui, mutta kahlaa ja räiskyttelee mahakarvojen kastumiseen asti ja tekee välillä kuonollaan ja tassuillaan pinnanalaisia tutkimus- ja kaivuuhommia. Ja minun uimareissuni Oodi vahtii nätisti haukkumatta rannalta käsin.


Viikonloppuhymy!