Run, Forrest, run!

Nyt ollaan rinta rottingilla!

Fyssari totesi, että Oodin koipi voi muuten kaikin puolin erinomaisesti, mutta tarvitsee vielä pikkuisen lisää voimaa. Sitä kasvattaa pieni lisäpaino eli Oodin vasemman jalan kintereen alle teipattava sormiparisto, jota käytetään lenkeillä muutamia hetkiä viikossa. Pienen lisäpainon avulla voimaa pitäisi tulla mukavasti jo ihan tässä muutaman viikon sisällä. Leikkauksesta, jossa raudat asennettiin, tulee pian puoli vuotta ja siihen mennessä pitäisi jalan olla jo täynnä poveria! Tällä hetkellä näyttää siltä, että jalasta tulee ihan normaali ja käyttökelpoinen takajalka jota ei tarvitse sen kummemmin suojella. Jos jotain liukastumisia tai kohelluksia sattuu tulevaisuudessa, niin sattumiselle riskialttein on toki aina leikattu jalka. Järki pidetään päässä ja loppu on tuurista kiinni.

Löydettiin nyt viikonloppuna kotikotireissulla lenkkimaastoksi kiva sänkipelto ja sen vierestä nätti metsä. Käytiin pellolla pariin otteeseen, ja kamera sattui tietenkin mukaan juuri sateisemmalla kerralla. Pelkkää juoksemista ei Oodin ulkoilu tietenkään ollut, vaikka kuvat ovatkin vauhdikkaita. Tässä siis vähän syksyn harmautta ja Oodin ei-niin-harmaita tunnelmia:

Meillä oli mukana myös pallo, kuten ehkä odottavasta olemuksesta huomaa



Oli ihan hyvä, että otettiin alkulämmittely asvaltilla ennen sänkipeltoilua...


Kamera ei pysy mukana, onneksi jalka pysyy


Seisontakuvausyritys nro 1


Pellolla oli myös myyrän koti



Ja ehkä myös sen kodin asukas


Oli myös märkää


Seisontakuvausyritys nro 2

Ja lopuksi vielä pari nopeaa ja nohevaa videodokumentointia rallauksesta. Oodi osaa myös vähän noutoa mutta näissä pätkissä sitä ei tajuttu esitellä. Loikkaavaa loppusunnuntaita kaikille!