"Wufwufwufwufwufwuf...wuf...wu... ai sullon jotain siellä!"

Ohitusharjoitukset yli-innokkaan neitokaisen jatkuvat siis edelleen. Tällä hetkellä pyritään pitämään sen verran etäisyyttä muihin koirakoihin että Oodi malttaa ottaa kontaktin minuun pyydettäessä. Helposti käy niin että likka käy niin kierroksilla että korvat katoavat ihan täysin.

Aina ei pystytä etäisyyttä tarpeeksi ottamaan vaikka hypittäisi pusikkoon ja tiukoissa tilanteissa saatan tehdä niin, että ohitetaan toinen koira vaan mahdollisimman nopsasti eli juoksemalla. Haukkuhan molemmissa tilanteissa irtoaa, mutta seuraavana hankintalistalla on Maailman Ihanin Lelu, joka tulee esiin vain ohitustilanteissa. Vaikka pänniikin että leikkaushommat ja toipumisvaihe romuttivat ihan täysin hyvin alkaneen ohittelu-uran ja nyt asiasta täytyy täällä päivitys toisensa jälkeen ruikuttaa, niin ei auta kuin opetella uudestaan. Pitää vaan löytää se tapa, joka meillä parhaiten toimii. Oodissa nimittäin on potentiaalia ihan älyttömästi kun emäntä vaan osaisi toimia oikein!!!

Lenkkeilystä kuitenkin pääosin nautitaan kovasti ja Oodi osaa tosi sujuvasti liikkua muiden kulkijoiden seassa. Silloin kun Oodi pääsi kesäkuun alussa lenkkeilemään enemmän, neitokainen haukkui pyöräilijät, mummot, lapset, rullaluistelijat, lastenvaunut... kaikki "uudet" asiat eli ne, joita ei vähään aikaan ollut kotipihasta käsin nähnyt. Edelleenkin Oodi on nopea reagoimaan, jos kokee jonkun asian jännittäväksi, mutta pääsee kuitenkin nopeasti asioista yli :) Eli toimintakykyä löytyy!


Toimintakyky huipussaan


Käsin tunnusteltuna leikatun jalan lihakset alkavat minust tuntua jo saman kokoisilta kuin toisenkin koiven ja liikkeet näyttävät ihan hyviltä. Liikkeistä en uskalla sanoa sen enempää, kun tuntuu että mitä enemmän Oodin liikkumista seurailen, sitä neuroottisemmaksi muutun... Joten kerron torstaina mitä mieltä fysioterapeutti on!