Kunnollisia kuvia ei oikein tarttunut mukaan, mutta jotain sentään. Melkein samanikäisten tyttöjen piti vähän kokeilla ensin, että kumpi onkaan kovempi likka, mutta Oodi päätti nätisti alistua hippusen vanhemmalle Ritalle. Varmasti neidot vielä joutuvat jatkossakin arvojärjestystään vähän hakemaan, mutta mitään mahdotonta rähinää eivät kaverukset vielä pitäneet vaan tilanteet selvitettiin nopeasti.
Puiston lähistöllä oli agikilpailu, ja koirakkoja lenkkeilikin puiston ohi monta. Oodin piti tietysti käydä sanomassa mielipiteensä toisten lenkkeilystä aidan takana, mutta koska Rita ei huutanut kurkku suorana ohikulkijoille, rauhoittui Oodikin paremmin. Ja monet käyttivät häiriötreenin hyväkseen, samoin kuin meikä yritti palkata Oodia aina hyvästä käytöksestä. Puistossa isojen puolella olleelle huskylauma sen sijaan piti käydä pusuttelemassa aidan raoista ja yhden huskyn kanssa Oodi sai aikaan kivan juoksuleikin aidan vierellä.
Koirakoulutähti Ritaniitti myös treenasi hienosti häiriön alla, kun Oodi parhaansa mukaan yritti olla häiriöksi. Oodi oli sitä mieltä, että Ritan treenit vaikuttivat paljon paremmilta kuin hänelle järjestetyt... Mutta jonkinlaista kontaktia saatiin mekin onneksi syntymään, ei huonosti ekakertalaiselta.
Ennen puistoilua mentiin Oodin kanssa hihnassa lämmittelylenkki ja puistoilun jälkeen palauttava jäähdyttelylenkki. Venyttelin myös kuntoutuvan jalan sekä ennen että jälkeen puistokäynnin. Lihashuolto on koiruuksillekin tärkeää, ja varsinkin Oodille. Rita jäi vielä leikkimään isompien kanssa kun me jo suunnattiin kotia kohti, liikaa ei jalkaa haluttu heti kärkeen rasittaa.
Jäähdyttelyä aloittelemassa
Koiraravit!
Kaikki meni hyvin, jalkaan ei satu ja Oodi on väsynyt, mutta näyttää onnelliselta. Huomenna mennäänkin sitten lappalaisten koirakouluun Laajavuoreen, saapa nähdä millainen härdelli siitä tulee!
kovasti tsemppiä teidänkin jalalle. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka meillä fyssari on kehunut jalkaa niin ei se musta vieläkään ihan yhtä pullea ole kuin toinen. Mutta sen tuntee vain tunnustelemalla, ei näe liikkeestä tms.
VastaaPoistaJa kyllä, aivan eri lailla tulee mietittyä koiran juoksutuspaikat ja treenialustat. Ja just toi lämmittely/jäähdyttely. Sikäli kyllä mä ennenkin niin tein, että siinä mielessä ei ole uutta.
Mutta edelleen musta koiran henki on arvokkaampi kuin lopetus. Sitä en tiedä jos uudestaan hajoaa tai niin, ettei voi korjata. Mutta jos meillä on nykytekniikalla mahdollisuus pelastaa koira niin miksi ei voi kokeilla? Mette ainakin nautti kesästä ja sekin olisi jäänyt kokematta sen nuoressa elämässä jos muuhun ratkaisuun olisin päätynyt. Tottakai tässä operaatiossa koiran rahallinen arvo on moneenkertaan ylittynyt, mutta kun Mette on "mitzin pentu" niin se on jo sikäli arvokas... ;)