Kukaan ei rakasta lunta niin kuin lappalaiskoira, paitsi toinen lappalaiskoira. Ja ehkä sen koiran emäntä kans vähäsen.
Ihan sama vaikka kuinka hihnakäytös olisi hyvällä mallilla, uuden tuoreen lumikerroksen saavuttua on kertakaikkisen pakko vetäistä pienet hepikset ja pomppia nietoksesta toiseen. Ja emäntä perässä kun ei se raaski niin kieltääkään, vaikka niitä lumikerroksia tulis uusia joka päivä. Sitten kun hyppiminen kyllästyttää, niin voi välillä leikkiä lumistrutsia ja tunkea kuonoa kinokseen korvia myöten. Tätä en suosittele emännille, vaikka en kyllä oo kokeillu, vielä.
Nii että pitkävartiset kengät jalkaan sitte lenkille. Koskaan ei tiedä, missä se v-a-s-t-u-s-t-a-m-a-t-o-n kinos lymyää.
4 viikkoa sitten
Sanoppa muuta. Juuri tuossa hekottelin kameran muistikortin läpi, kun Niuniu kävi toisen paimensukuisen kanssa jäällä riekkumassa. Melekosta strutseilua ja pörrödelfiiniparveilua. :) On se vaan talvi niin näiden ominta aikaa. :)
VastaaPoistaSe on :) Vaikka lumi tahtoo ainakin tuolla vähän paakkuuntua tassunpohjiin, reippaasti itse niitä kökkäreitä kuitenkin irroittelee.
VastaaPoista