Huvipuistossa

Eilen oli arkitottelevaisuuskurssin toinen kerta. Olen edelleen ihan hämmentynyt siitä, että miten rauhallisesti Oodi kursseilee. Eniten probleemaa tuottaa lähinnä satunnainen maton haistelu kun pitäisi keskittyä vaikkapa kontaktikävelyyn. Toki itse pitää olla valppaana, kun porukassa on mukana myös aika räjähdysherkkiä kamuja, mutta Oodi on aika nopeasti siedättynyt siihen, että joskus porukassa poksahtelee eikä tarvitse niin välittää. Ihan mieletöntä! Oodin vilkkauden ja reaktiivisuuden tuntevat yhtynevät hämmästelyihini moisesta edistyksestä.

Ollaan tähän mennessä harjoiteltu ihan perus kontaktikävelyä ja samalla muiden koirakoiden ja maassa olevien esineiden ohittelua, peruuttamista, istumista, maahanmenoa, paikallaoloa, rauhoittumista, namien nappailua... Ohjaaja käy aina antamassa jokaiselle koirakolle erityisvinkkejä, ja ollaankin edistytty mukavasti kun ylimääräinen silmäpari tarkkailee meidän touhuja! Kaikkia näitä ollaan toki harjoiteltu jo aiemmin kotosalla, mutta sehän ei tarkoita vielä saumatonta onnistumista häiriössä. Tänään oli erityisen hienoa, kun tehtiin kaikki yhtä aikaa pitkiä paikallaoloja hihnan mitan päässä (Oodi maahan-käskyllä), ja vaikka ohjaaja kuinka yritti häiriköidä - heitellä lapasta, vingutella vinkupalloa ja huudella houkuttelevia käskyjä - Oodikin vain kallisteli päätään ja vuoroin katseli minua ilmeellä "ilmeisesti sua pitää ensisijaisesti kuunnella vai?!".

Huvipuistoiluun viittaava otsikko liittyy siihen, millaisen hienon draaman kaaren kurssikerta taas muodosti. Aluksi Oodi on varovasen innoissaan "mitä tehään tänään?!", sitten syttyy hommaan yhä enemmän ja Haluaa Tehdä vaikka välillä saa ihan vaan olla vapaalla ja relata, lopussa huomaa että Oo on alkanut väsähtää ja tänään tuli vieläpä kanasuikalepalayrjöt lattialle loppuhuipennukseksi. Burp.

Pitäisi keksiä joku pehmoinen, suolaton herkku mukaan koulutuksiin, jossa nameja pitää syytää aika paljon. Valmiissa kanasuikaleissa, joita olen paistanut ja pilkkonut herkuiksi, on ilmeisesti kuitenkin liikaa suolaa. Oodi ei makkaraa/nakkejakaan paljoa voi napsia, ennen kuin suolaisuus saa Georgen kylään. Ehkäpä keittelen pitkästä aikaa possun sydäntä, olisko valveutuneella lukijakunnalla muita vinkkejä herrrrkullisista koulutusnameista? :)