Tammi-helmikuun vaihde on sisältänyt niin koirakamujen kanssa riekkumista, reissuamista, arkitokokurssin aloituksen Doggiella ja tietysti vähän retkeilyäkin.
Lisäksi Oodi tarkattiin rappeuttavan perinnöllisen silmäsairauden PRA:n osalta täysin terveeksi, mahtavaa!
Nasse-basenji oli meillä hoidossa yhden viikonlopun, ja Oodi nautti kovasti seurasta. Kaksikko reuhuaa kahdestaan ihan täysillä, mutta suloisesti myös nukkuivat kylki kyljessä sohvalla. Lenkit vaan jäivät aika lyhyiksi, kun pakkanen kiristyi reilusti yli kahteenkymppiin eli vähän turhan viileäksi Nasselle.
Kymmenen kerran arkitokokurssi alkoi viime tiistaina ja hiukan jännityksellä odotin, että miten Oodi jaksaisi hallissa rauhoittua. Oo kuitenkin yllätti ihan täysin ja oli aika lunkisti eikä edes vastaillut muiden koirien jokaiseen haukahdukseen. Tosin neiti esitti unohtaneensa ihan peruskäskytkin kun olisi ollut mielenkiintoisempaa haistella mattoa ja seurailla muiden touhuja. Tästä vaan siis häiriönsietoa kehittämään. Kurssi vaikutti tosi sopivalta meidän tasolle, ja esimerkiksi rauhoittumista opetellaan joka kurssikerran lopuksi.
Tänään rentouduttiin pienen aamupalaretken merkeissä, kun tiellä hihnan kanssa kulkeminen ei oikein houkuttanut. Meidän piti käydä Mehtolan luontopolulla, mutta kukaan ei ollut tallonut polkua esiin ja lunta oli aika reippaasti. Pyörittiin sitten lähipellon traktorinjäljissä, harvemmin sitä tulee kaakaon ja juustoleipien kanssa istuttua keskellä lumista peltoa. Ei sitä aina niin ihmeellistä paikkaa tarvitse kun on hyvät eväät ja iloista seuraa. Oodi pyyhälsikin pellolla niin, ettei kännykän kamera juuri pysynyt perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti