Joululahjaksi Oodi sai herkullisia luita, purukenkiä ja possunkorvia, joista on riittänyt järsittävää pitkälle joulun jälkeenkin. Oodi myös löysi lenkkipolun varrelta itse itselleen lahjan - puolikkaan tuoreesta lohesta tai kirjolohesta. Joku metsäneläin oli ilmeisesti käynyt joulunpyhinä kähveltämässä jonkun naapurin terassilta joulukalan, jonka loput Oodi sitten löysi hangesta. Oodi ehti vähän maistella kalaa, mutta loput heitin kyllä bioroskikseen.
Itse kävin Mustin ja Mirrin alesta ostamassa Oodille joulun jälkeen lahjaksi Hurtan jämäkän nahkaisen vinttikoirapannan. Oodi sujauttaa sujuvasti itse päänsä pantaan, mikä taitaa olla merkki siitä, että panta tuntuu hyvältä kaulassa. Käytössä panta tuntuu tosi tukevalta.
Oodin kennelyskärokotus menee vanhaksi nyt tammikuussa ja olen pohtinut, pitäisikö se taas käydä uusimassa ja tsekata samalla yleiskunto muutenkin. Kennelyskärokotusta ei välttämättä tarvitse aikuiselle koiralle ottaa joka vuosi, mutta aika kurja tautihan se on.
Toivottavasti järvet jäätyisivät täälläkin päin kunnolla PIAN, sekä koiran että emännän mieli halajaa jo avarille jäille tepastelemaan. Mieluiten aurinkoisille myös.
"Mulla ei oo kennelyskärokote voimassa. Se vanheni viime kesänä, ja pienen mietinnän jälkeen todettiin, että otetaan sit taas, kun tarttee muitakin rokotteita uusia. Toistaiseksi on köhältä vältytty, mutta aika helposti se sitten tarttuu, jos saa tilaisuuden. Lappalaiskaveri sai yskän, vaikkei liiku muitten koirien parissa juuri ollenkaan. Aika harmittomalla, mutta pitkäaikaisella yskimisellä meni sitten ohi."
VastaaPoistablogistasi tuli mieleen ihan omat kokemukseni, kun luin mitä teille oli käynyt pentuaikana koirapuistossa. Minulla on kanssa tällähetkellä yli vuoden ikäinen lappari, jolle kävi koirapuistossa puolenvuoden ikäisenä huonosti. hampaita jouduttiin poistamaan ja leukaluu murtui mutta siitä selvittiin. mutta se oli hyvin raskasta aikaa ja voimia vaativaa. kuonokopan kanssa elili sitten kuukausia kun ei saanut purra mitään (jota ei voi odottaa puravimmaiselta pennulta. Ja kyllä siitä syytteli itseä ja kaikkia muitakin. Mutta halusin vain sanoa että oli hieno lukea kun näki että ei kaikilla muillakaan välttämättä mene kaikki suunnitelmien mukaan mene, mutta se ei ole kenenkään vika.Aivan mahtava blogi sinulla.
VastaaPoistaEhkä mekin Kullervo tehdään samoin, ellei tule muuta käytiä ell:n pakeille! Tosin Tähdestä lähettivät viestiä, että mukamas nelosrokote pitäisi uusia, mutta minusta rokotuskortissa lukee voimassaolo 2014 asti.
VastaaPoistaAnonyymi; Mahtavaa että löysit meidän blogin ja kommentoit! Teidänkin taival kuulostaa kyllä tosi raskaalta, leuan alueen vammojen hoito ja suojaaminen ei varmasti ole pennun kanssa helppoa. Itselläkin on vielä aika tuoreessa muistissa kamalat leikkaukset ja toipumisaika, ja miten vaikeaa oli yrittää estää pentua riehaantumasta.
Onneksi tuli pidettyä tätä blogia - sitä olen toivonutkin, että samaa kokevat tai kokeneet löytäisivät tänne lueskelemaan. Ja että täältä saisi jonkinlaista voimaa siihen omaan prosessiin. Itse löysin kanssa aikoinaan toisen blogin, jonka kirjoittajan vilkkaalla koiralla hoidettiin jalkaa, ja siitä sai kyllä vertaistukea.
Toivon lapparillesi paljon iloisia ja riehakkaita päiviä nyt, kun harmit on selätetty! Jäikö koiralle pysyvää vaivaa menetettyjen hampaiden lisäksi? Onneksi koirat eivät osaa muistella menneitä kamaluuksia. Ja sitä paitsi, Oodi on ainakin ottanut 110% takaisin kaiken sen, mistä toipilasaikana jäi paitsi ;)
Meillä oli vähän se kun oli saanut nähdä muita koiria sitä tapaturmaa ennen paljon ja kun tämä tapaturma sattui toisen koiran purtua lappariani, olkoi pelkäämään muita koiria ihan vietävästi ja luottamusta ei pystytty toipilasaikana rakentamaan uudestaan vaan se vain kasvoi, nykyään lenkillä on aika hankalaa mutta siinäkin on työnsaraa sitten molemmille rakentaa se näin pitkänajan päästä uudelleen.Mutta muuten hän ei enää ns. "kärsi" tapahtumasta fyysisesti. Eivät onneksi osaa kaivata samalla tavalla menetettyjä hampaita niin kuin ihmiset tekisivät, vaan jatkavat eteenpäin. :)
VastaaPoistaMeillä ei ole tuollaisia kokemuksia koirapuistossa onneksi ollut, mutta muutoin olen kyllä vähentänyt koirapuistoilua reilusti, kun toisinaan siellä on ollut vähän äksyjäkin koiria ja aloin pelätä, että nuori koirani saattaisi joskus saada aihetta pelkoihin.
VastaaPoistaKatselin noita alkupään päivityksiäsi ja kylläpä teillä oli kivikkoinen alku tuon tapaturman johdosta. Liikuttavia kuvia pikku pentusesta jalka paketoituna. Mutta hienoa että hauva siitä tokeni ja ne harmit ovat takana päin :)
Tosi kaunis Oodi-tyttönen sulla, siro susihukka :)
Isosti tsemppiä luottamuksen rakentamiseen! Onneksi fyysiset vammat jäivät vähäisiksi :)
VastaaPoistaWiiman emännälle; Joo koirapuistot on vähän merkillisiä paikkoja. Toisaalta siellä voi olla tosi hauskaakin ja koiralle löytyy sopivia leikkikavereita, mutta toisaalta sitten taas mitä vaan voi tapahtua. Oodi sai murkkuna koirapuistossa tappelun aikaiseksi yhden vieraan nartun kanssa, ei itse silloin aloittanut mutta lähti mukaan toisen rähinään kun tarpeeksi kauan provosoitiin. Sen jälkeen puistoon tulevat nartut oli Oodista potentiaalisia uhkaajia, eikä senkään takia juuri enää tykätä puistoilla.
Oodi kiittää kehuista, täytyypä lueskella teidänkin blogia :)