Ollaan viime aikoina lenkkeilty paljon tuossa läheisen järven tuntumassa. Oodi on uskaltautunut jo lutraamaan vedessäkin. Tänään neiti kahlasi ihan oma-aloitteisesti ilman mitään keppiprojektia niin syvälle, että mahakin kastui. Taitaa jotenkin mystisellä tavalla vetää puoleensa tuo läträäminen, vaikkei Oodi mikään uimamaisteri olekaan.
Yhdellä lenkillä Oo testaili useaan otteeseen puoliksi palaneen nuotiopuun kellumisominaisuuksia. Jokaisessa järvelle aukeavassa kohdassa halko piti käydä tiputtamassa veteen ja ihmetellä sen lillumista.
Muutamaan otteeseen testaaja meinasi itse mulahtaa halon perässä. Ei kuitenkaan tullut uimareissua.
Pitkien ulkoilujen jälkeen kotona voikin istahtaa lueskelemaan kirjaa tämmöisen kaverin kanssa:
Taidetaan tästä lähteä vielä läheiselle hiekkakentälle vähän tokohömppäämään ihan muuten vaan. Ajattelin yrittää opettaa Oodille merkin luo tai ruutuun menemistä uutena juttuna, koska Oodi selvästi tykkää aina ihan uusien juttujen kokeilemisesta. Ehkä siksi, koska omakin into on niiden kanssa aina ihan eri kuin iänikuisten seuraamisten. Meillä ei tosin ole muovitörppöjä ruudun merkkaamiseksi, mutta eiköhän tässä jotkin merkit kehitellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti