Huomassa

Sillä aikaa kun mää...

...niin Oodi vietti tuttuun tapaan työhommieni takia kesästä pari viikon pätkää hoidossa, tällä kertaa vanhemmillani. Aikuistunut neitikoira tuntui olevan pidetty hoidokki, vaikka ekalla hoitokeikkaviikolla kesäkuun alussa sattuivat juoksutkin juuri parahiksi alkamaan. Omia metkujaanhan Oodi välillä keksii varsinkin ulkona ja varsinkin muiden kuin oman emännän kanssa, tietysti.

Ainakaan nälästä ei tarvitse koiraparan kärsiä puutetta hoitopaikassakaan, äiskän tekosia

Tuo koiranhoitoasia onkin oikeastaan aika mielenkiintoinen homma, joissakin talouksissa koirille tarvitaan hoitajaa varmaan tosi harvoin. Sen sijaan Oodi on viettänyt elämästään ihan varmasti keskivertokoiraa suuremman osan erilaisissa hoitopaikoissa tuttujen ihmisten luona. Emännällä kun sattuu nuo työkeikat olemaan toistaiseksi aika leiripainotteisia, eikä aina voi ottaa koiraa mukaan. Mikään täysin harmiton ja huomaamaton tapaus Oo ei varsinkaan nuorempana ollut, mutta hyvin kaikissa hoitopaikoissa on peruselämä silti sujunut. Tosi upeaa, että on ihmisiä, jotka mielellään ottavat Oodia kaikkine kepposineen hoitoon :)

Vaikka onhan se emännän paluukin aina Oodin mielestä niin hirrrrveen hieno hetki, joka ansaitsee kiljumista ja hyörimistä yhden jos toisenkin tovin verran.

Kesän tunnelmia nokialaisen läpi sihdattuna

Järviä...

aurinkoa...

metsää...

herkkuja...

skarppausta...

pusuja...

kallioita meren rannassa...

...kesää!

Paluu

Joko nyt?

Kesä taitaa olla aika lopuillaan, täällä nautitaan vielä elokuun viimeisistä lämpimistä päivistä. Äsken palattiin Satasarviselta, jossa käytiin moikkaamassa taas Oodin riehukamua nuoriherra Adamuksen Amasta eli ihanaa Arttua. Kohta on jälleen syysretkien, pimenevien iltojen mörköhavaintojen, houkuttavasti lentelevien lehtien ja kuraisten tassujen aika.

Palataan (klassisesti ;) kuitenkin vielä ihan kesäkesään muutamien päivitysten muodossa, joita tänne blogiin seuraavien päivän aikana nakkelen, kännykkäräpsyillä kuvitettuna. Lisäksi tulossa on erään lukijan pyynnöstä vähän pohdintaa koiranpentuajasta kerrostalossa ja kaupunkialueella.

Haaste vol. 2

Maiju heitti meitä haasteella, kiitos siis laiskistuneen bloggaajan aktivoinnista! Omavaltaisesti aion hieman muokata haastetta, ja kertoa itseni sijaan seitsemän satunnaista faktaa Oodista.

Oodi on...

1. hauska sekoitus runotyttömäistä herkkyyttä ja Peppi Pitkätossun kaltaista rämäpäisyyttä. Oo lukee pienetkin eleet tarkkaan ja saattaa esimerkiksi hiukan ujostella vieraita ihmisiä. Toisaalta taas yhtä hyvin neiti voi päättää tutustua rappukäytävän siivoojaan tunkemalla syliin pusuttelemaan.

2. paimensukuiseksi lapinkoiraksi aika hiljainen tyttö, toisaalta ääntä lähtee kyllä tarvittaessa yhdessä hetkessä useammankin päivän tarpeiksi. Maate nukkumaan käydessä Oodista saattaa kuulua hauska ähkäisyhurina. Jos jokin mukana raahattava keppi ei meinaa suostua taipumaan Oodin tahtoon, alkaa hirveä ärpyttäminen. Kaikista sietämättömin Oodista lähtevä ääni on tietyissä hirrrveän jännittävän innostavissa tilanteissa lähtevä kiljunnan ja piipityksen risteymä.

3. hurjan sinnikäs keppien raahaaja. Jos Oodi päättää, kulkeutuu kolmemetrinen koivunrunkokin "ihan näppärästi" mukana suussa.

4. utelias, mutta varovaisuus monesti kuitenkin yrittää ottaa ylivallan uteliaisuudesta. Esimerkiksi ekaa kertaa sammakkoja nähdessään Oodi esitti tyypillisen suoraan päin - perännyn - suoraan päin - peräännyn -tanssinsa, jossa ensin yritetään työntää kuono mahdollisimman lähelle kohdetta ja puolen sekunnin päästä kiskaistaan kuonoa taaksepäin tosi dramaattisen näköisesti.

5. melko saalisviettinen. Kaikki itsestä poispäin sinkoavat asiat ovat aika kiinnostavia, ja tähän liittyen esimerkiksi rusakoiden kohtaamisen kanssa on oltava tarkkana. Oodi kuitenkin siedättyy nopeasti hihnassa erilaisiin sinkoileviin asioihin, frisbeegolfaamassa ensimmäiset kymmenen heittoa olivat hurjan kiinnostavia, mutta sitten into lopahti.

6. hyvämahainen. Maha on sekaisin hyvin harvoin ja Oodille voi syöttää melkein mitä vain normaalia, koiralle yleisesti sopivaa ruokaa.

7. toisaalta hyvin mutkaton, sopeutuvainen ja kiltti ja toisaalta omalla tavallaan myös kouluttajansa haastava koira.

Haastamme kaikki blogia lukevat, haasteista tykkäävät koiranomistajat kertomaan seitsemän faktaa karvatassuistaan! Viralliset kuvat ja säännöt löytyvät tuolta linkittämästäni postauksesta.

Katselmus - vielä kerran

Linkkejä Katselmuskuviin

Yhden katselmuskuvaajan otoksia, Oodin kuvia AVO1-nartut -kansiossa

Sijoittuneiden kuvat PLS:n sivuilla

Hyvän mielen asioita

Niuniun Elina haastoi meidät jo tovi sitten tällaiseen:

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."

Ensin omia hyvän mielen asioita

1. retkeily ja luonnon tarjoamat mahtavat maisemat ja erilaiset elämykset
2. uusiin paikkoihin seikkaileminen ja uudet lenkkireitit
3. ylipäätään kaikkien sellaisten juttujen tekeminen, joita ei koskaan ennen ole tehnyt
4. ystävät - vanhat ja uudet
5. hyvä ruoka hyvässä seurassa
6. eläimet, kesyjen kanssa touhuaminen ja villien ihaileminen kauempaa
7. roikkumaan jääneiden asioiden valmistuminen
8. liikunta
9. kirpparilöydöt
10. Oodi - paras ystävä, uskollinen hännänheiluttaja, aina valpas kainalokoiranen <3

Oodin lista voisi näyttää jotakuinkin tältä

1. kaikenlainen tekeminen ja touhuaminen
2. retkeily, erityisesti vapaana kirmaaminen ja mielenkiintoisten tuoksujen nuuhkiminen
3. koirakavereiden seura
4. masurapsut, korvantakusrapsut ja hännäntyvirapsut
5. se, kun voi torkkua kylki kyljessä ihmis- tai koirakaverin kanssa
6. oikeat luut ja herrrkullinen raaka liha
7. ihanissa hajuissa pyöriminen
8. kepit heitettyinä, järsittyinä ja raahattuina, risuista puunrunkoihin
9. aivotyöskentely sekä itsenäisesti että ihmisen ohjaamana
10. rento oleilu

Haasteeseen saa tarttua kuka haluaa, hyvän mielen asioiden listaaminen on aina paikallaan :) Näin aurinkoisina, sopivan lämpöisinä kesäpäivinä hyvää mieltä ei tosin useinkaan tarvitse kovin kaukaa etsiä!

Katselmuskuvia Oodista

Laitanpa tännekin iloksi ja muistoksi näppärien valokuvaajien ikuistamia otoksia Oodista Katselmuksessa. Tuosta sivupalkista löytyvissä blogilinkeissä on monessa muutenkin paljon huippuja ja tunnelmallisia kuvia Katselmuksen koirista ja ihmisistä koirineen, joten suosittelen tutkailemaan niitä. Tässä nyt kuitenkin muutamia poimintoja lähinnä meidän tiimistä.

Kuvat Niuniun emäntä eli Elina Seppänen, paitsi ensimmäinen seisomisotos Tiia Eskelisen käsialaa. Ethän lainaile ilman lupaa. Suurkiitokset kuvaajille! Itseäkin järkkärin hankkiminen kyllä alkaa hiljalleen houkuttaa yhä enemmän...

Oodi tähyilee tuimana kehän ulkopuolelle. Tuossa suunnassa ainakin yhteisjuoksutuksen aikana seisoi kehän reunalla joku Oodin mielestä Hyvin Ärsyttävän oloinen karvakorva, jolle piti vähän ohijuostessa pöhistellä :D (kuva T.E.)

Loppukehässä ravailua. Hienot vesipisarat roiskuvat meikän vaelluskengistä, johdatettiin ekoina tietysti koko porukka sellaisen hillittömän vesilätäkön kautta, hupsis! Näytettiin paimensukuisten säänkestävyyttä käytännössä, hih.

Vauhdikasta ravia. Näyttääpä se tuo leikattu vasen koipikin liitetelevän suurinpiirtein silleen kuin pitääkin, vaikka siihen heti tietysti neuroottisena kiinnitin huomiota.

Kolme loppukehän viidestä kaunottaresta eli järjestyksessä Oodi, Iki-Wanhan Lintukotolainen (Loddi) ja Kellokas Nággar (Milla)

Vielä jaksaa töröttää, Oodille on tosiaan tainnut vihdoin painua selkäytimeen tuo seisomishomma, jes!

"On rankkaa odotella ja olla nätti" tuumaavat Oodi ja Kiara, jotka hienosti synkronoivat haukottelunsa yhtäaikaiseksi kuvaajaa varten: