...niin Oodi vietti tuttuun tapaan työhommieni takia kesästä pari viikon pätkää hoidossa, tällä kertaa vanhemmillani. Aikuistunut neitikoira tuntui olevan pidetty hoidokki, vaikka ekalla hoitokeikkaviikolla kesäkuun alussa sattuivat juoksutkin juuri parahiksi alkamaan. Omia metkujaanhan Oodi välillä keksii varsinkin ulkona ja varsinkin muiden kuin oman emännän kanssa, tietysti.
Tuo koiranhoitoasia onkin oikeastaan aika mielenkiintoinen homma, joissakin talouksissa koirille tarvitaan hoitajaa varmaan tosi harvoin. Sen sijaan Oodi on viettänyt elämästään ihan varmasti keskivertokoiraa suuremman osan erilaisissa hoitopaikoissa tuttujen ihmisten luona. Emännällä kun sattuu nuo työkeikat olemaan toistaiseksi aika leiripainotteisia, eikä aina voi ottaa koiraa mukaan. Mikään täysin harmiton ja huomaamaton tapaus Oo ei varsinkaan nuorempana ollut, mutta hyvin kaikissa hoitopaikoissa on peruselämä silti sujunut. Tosi upeaa, että on ihmisiä, jotka mielellään ottavat Oodia kaikkine kepposineen hoitoon :)
Vaikka onhan se emännän paluukin aina Oodin mielestä niin hirrrrveen hieno hetki, joka ansaitsee kiljumista ja hyörimistä yhden jos toisenkin tovin verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti