broilervänkyrä
Saatiin myös aika keskisen Suomen ainoalle eläinfyssarille, joka toimii saman klinikan tiloissa kuin missä Oodia on muutenkin hoidettu. Onni osui kohdalle, kun saatiin peruutusaika, halukkaita asiakkaita olisi monia muitakin... Kerrankin näin! Torstaina käytin Oodin sekä piikillä että fysioterapiassa ja saatiin jumppaohjeita, joita noudatetaan seuraavaan käyntiin asti. Oodin jalka tarvitsee ensinnäkin elastisuutta, lihakset ovat tosi kireällä ja joistakin kohdin myös aika olemattomat. Kun elastisuutta on saatu, aletaan haeskella jalkaan lisää voimaa. Painonsiirtoharjoittelulla, hieronnalla ja venyttelemällä yritetään saada Oodin jalka elastiseksi ja rohkaista Oodia käyttämään koipea enemmän. Mukavasti jalka pysyy jo reippaassa ravissakin mukana mutta kyllä siitä ihan selkeästi huomaa ettei kaikki vielä ole kunnossa. Olenkin tosi onnellinen, että päästiin fysioterapeutti Hannele Kerkelän huomaan, jotta Oodin jalka voisi saada mahdollisimmat hyvät valmiudet toimia normaalin jalan tavoin! Yksin en osaisi jalkaa mitenkään kuntouttaa. Muutenkin koen, että Oodi on ollut tosi hyvässä hoidossa koko ajan, ja sen näkee jo siitä kuinka innokkaasti neitonen aina ryntää sisään eläinklinikalle tapaamaan ja pusuttelemaan tuttuja <3 Onni onnettomuudessa!
Oodi sai myös kehuja hienosta käytöksestään fysioterapeutti Hannelelta, joka sanoi ettei olisi uskonut että noin nuori pentu jaksaa olla hoidettavana niin hienosti ja pitkään. Pitihän Oodin vähän yrittää järsiä fyssarin kättä ja kaikkea muuta pölhöä mutta kaiken kaikkiaan venyttelyt ja muut onnistui aivan upeasti. Toivottavasti ei kuitenkaan näitä taitoja ihan hirmu paljoa jouduta Oodin elämän aikana hyödyntämään vaikka niistä hirmuisen ylpeä olenkin!
Osaan olla ihan paikallaankin vaikka just laitoin tuon peiton solmuun! EDIT: Melkoinen kuvakulma tässä otoksessa...
Vielä on töitä tehtävä jalan kuntouttamiseksi. En anna Oodin vielä tavata muita koiria tai juosta ulkona vapaana, koska tapaturmariski lihasköyhän ja reppanan jalan kanssa on vielä liian suuri. Fyssari sanoi hienosti, kun asiaa pohdin ääneen, jotenkin niin että koiralle pitää toki antaa mahdollisimman hyvä ja mielekäs elämä, mutta terveydestä täytyy pitää huoli. Oodi on siis pidettävä onnellisena nyt vielä toistaiseksi muilla keinoilla kuin tekemällä jalalle vaarallisia juttuja. On vain pakko luottaa siihen, että esimerkiksi luoksetuloharjoituksia ehtii tekemään sitten myöhemminkin. Nyt keskitytään vain kuntoutumiseen, ja toki myös niihin juttuihin, joita broilerjalan kanssa voidaan jo nyt harjoitella. Esimerkiksi siis hihnalenkillä olemiseen.
...ja myös relaamiseen!
Kaikki ei siis, kuten tästäkin blogista voi huomata, aina mene suunnitelmien mukaan koirankaan kanssa. Eläinlääkärikuluvakuutusta Oodilla ei ole (henki- ja vastuuvakuutukset löytyy), mutta täytyy sanoa että vaikka aluksi jalan hoitamisesta aiheutuvat kulut vähän hirvittikin, en ole asiaa sen koommin suuremmin murehtinut. Vakuutus tai säästötili on hyvä ja jompikumpi kannattaa olla juuri tällaisten yllättävien juttujen varalta, koska on eläin ansaitsee sen että sen terveys hoidetaan kuntoon. Meidänkin tapauksessa Oodi voisi jo murtuman luutumisen puolesta elää normaalia elämää, mutta fysioterapeutilla käyminen on ihan ehdoton juttu sen suhteen että jalasta voisi tulla taas täysin normaalisti toimiva raaja, koska nyt se ei sitä vielä ole. Meidän emäntien ja isäntien tehtävä on se, että pidämme huolta karvakorviemme terveydestä kaikin tavoin. Mikäli siihen ei ole valmis, kannattaa mieluummin paijata vaikka pehmoleluja. Ugh, olen puhunut.
Oikein hyvin puhuttu! Onnellinen Oodi, joka on saanut itselleen noin hyvän emännän!
VastaaPoistaOodille terkkuja lähettävät porokoirat Onni ja Sulo. Jälkimmäinen tuli tädille hoitoon emäntänsä lähdettyä viikoksi Roomaan. Sulon kuulumisia löytyy blogista canina.vuodatus.net, taitaa siellä olla jotakin Onnistakin.