Kiinanruusu ja Iso-Haapasaari

Sain piiskuisen kiinanruusunoksan kukkimaan jo toista kertaa vuoden sisään ja sitä kukkaa piti sitten kuvailla joka kulmasta. Kukkimisinnosta päätellen kiinanruusuni on vain mielissään siitä, että rääkkään sitä kuivuudella ja vaatimattomilla olosuhteilla. Kaunis se kukka olikin, harmi vaan että kestää vaan niin vähän aikaa!



Oodin jalan monipuolinen, mutta varovainen kuntoutus on jatkunut lenkkien ja jumpan merkeissä. Liikaa ei koipea tarvitse eikä kannata varoa kun kuitenkin liike on se, joka lihaksia kuntouttaa. On kuitenkin itse oltava ulkoillessa skarppina esimerkiksi äkkinäisesti pyrähtelevien lintujen suhteen, eikä saa "riskipaikoissa" antaa Oodin olla liian pitkällä hihnalla ettei satu vahinkoja säntäilyissä. Välillä teineily nostaa kuitenkin ihan yllättäen päätään ja hihnahepulointi vaikkapa keskellä suojatietä on katkaistava mahdollisimman pian, myös sen takia että jalkaan voi sattua. Siihen nähden, että Oodi ei pääse purkamaan energiaansa muuten kuin hihnalenkeillä, käyttäytyy neitonen ihan mallikkkaasti.

Selkä Oodilla tuntuu jumittelevan vieläkin jonkin verran, vaikka sitä fyssarilla jo vähän hoidettiinkin. Peitsaamalla en kuitenkaan anna Oodin edetä, vaan pyrin siihen että askellaji vaihtuisi esimerkiksi pysähdyksen kautta raviksi. Ekalla fysioterapiakäynnillä Hannele kehui Oodin selkää hyväksi, eikä siinä ole nyt sen jälkeen havaittu muuta ongelmaa kuin nuo lihasjumit, että jospa ne lähtisivät ajan kanssa pois ihan itsestään. Kuulemma selän lihasvaivat ovat aika tavallisia jalkaongelmaisille.

Pyritään tekemään pidemmät lenkit pehmeäpohjaisessa, vaihtelevassa maastossa mieluummin kuin asvaltilla, ja tänään käytiinkin sunnuntaikävelyllä 2,7 kilometriä pitkällä Iso-Haapasaaren luontopolulla. Sinne tuskin mennään toiste näin kesäaikaan, polun reunoilla kasvaa monin paikon niin potentiaalista punkkiheinää että saapa nähdä montako kaveria tarttui Oodin karvoihin Exspotista huolimatta. Yksi ällötys nimittäin ryömi minunkin lahkeellani, onneksi oli harmaat housut jalassa. Luontopolku oli muuten mukava ja kaunis, mutta kosteus ja heinät on sellainen yhdistelmä, että kiitos ei.


Välillä pysähdyttiin ihailemaan Jyväsjärveä


Kerran vähän liiankin läheltä... Molskahdus vain kävi kun Oodi putosi mahaansa myöten järveen, neitonen ei kuitenkaan hätääntynyt vaan kampesi itsensä meikäläisen avustuksella rannalle kuivattelemaan.


"Ärsyttää..."




Ravistelua riitti, etualalla kuntoutuva koipi

Kunhan Oodi on nukkunut päivätirsat ja kuivunut hiukan, niin alan etsiskellä niitä ällöpunkkeja neitosen karvoista... Hyh.